Perth Hills

Olin ihmetellyt useana iltana parvekkeella istuessani, että mikä kaukaisuudessa näkyvien, joskus liikkuvienkin valojen tarina on.  Minulle yritettiin väittää, että ne ovat lentokoneiden valoja.  No minähän en tuohon väittämään uskonut,  koska Perthin lentokenttä on aika hiljainen kenttä.  Muutama kansainvälinen lento lähtee illassa. Kotimaan kentällä on vähän enemmän vipinää - mutta ei selittänyt tätä valoilmiötä.  Ei kai ne lentokoneet paikallaan killu illasta ja tunnista toiseen. Katsoin kartasta, että Perth Hills on valojen suunnassa.  Perthin kaupungin ja tämän "vuoriston" välissä on Swan Valley jossa sijaitsevat lähimmät viinitilat ja joilla olemme vierailleet vieraidemme kanssa jo kahdesti.  Viinitiloilta eteenpäin emme kuitenkaan olleet koskaan edenneet. Miksi mennä merta edemmäs kalaan ? Vai pitäisikö joskus mennä ?    Nämä mystiset korkealla liikkuvat ja loistava valot (jotka eivät olleet tähdenlentoja) vaivasivat sen verran, että päätimme lähteä ottamaan asiasta selvää.


Ajattelimme, että olisi oiva idea viettää  viikonloppu autossa ilmastoinnin alla koska molemmille päiville oli luvattu  yli 40 c hellettä.  Tämä Perth on ollut muuten yksi maapallon kuumimmista paikoista. Ettäs pitikin juuri tänä vuonna sattua !  Viime maanantaina se oli kuumin (+ 41,9 c).  Hawaiji kakkosena 40 asteellaan.  Täällä ei ole satanut sitten National Dayn  26.1.  Silloin ripautti tunnin verran - samaan aikaan kuuluisan, huikean ilotulituksen kanssa.  Tasan ei käy onnenlahjat eikä ilmasto-olosuhteet.  Itä rannikkoa koettelee valtavat tulvat ja mm. tämän aamun sääkartta näytti tällaiselta.

Eli kaikkialla muualla Australiassa sataa paitsi meillä ja Adeleidessä.  Pohjoista piinaa cyclonit rankkasateiden höysteenä.  Itärannikkoa piiskaa ankarat sateet. Siellä joutuu käymään soutuveneellä kaupassa kun vesi on noussut joissain paikoissa yli 14 metriä !

http://nz.news.yahoo.com/full-coverage/australian-floods/-/8626140/australia-flooding-nightmare/

Nämä tammikuun lopussa alkaneen tulvat ovat rankkasateiden seurausta.  Kai tämä maapallo on vähän sekaisin.

No tässä sekaisessa maailmassa yksi pariskunta pakkasi  auton lauantai aamuna ja lähti hellettä pakoon.  Mukaan otimme tarvikkeita yhdeksi yöksi siltä varalta, että  jos reissu venyy ja pimeä yllättää jos olemme vielä kaukana kotoa. 

Kun olimme karistaneet kaupungin pölyt jaloistamme (renkaistamme) niin tie kiemurteli ajoittain jyrkkääkin rinnettä ylös.

Perth City uudesta kuvakulmasta.

Aluksi pysähdyimme Perth Hills National Park Centren Infopisteeseen,  jotta saisimme reissullemme suunnan.  Ja saimmekin.

Piipahdimme viereistä Mundaring Weir - patoa ihmettelemään.   Kävelimme urheasti padon päästä päähän vaikka kuumuus oli niin kova, ettei henki meinannut kulkea. Edes tuuli ei viilentänyt oloa vaan se hönkäili kuin löylyt saunan kiukaalta.

Helteinen padon ylitys Vol 1.

Tehokas pato. Vasemmalla vettä kymmenen metriä ja oikealla rutikuivaa kanjonia

Tästä pömpelistä noita sulkuja kai ohjataan. Tai siis ei ole ainakaan aukaistu pitkään aikaan sillä oikealla joenuomassa kasvoi korkeita puita 

Sitten otimme suunnan pohjoiseen kohti pientä kaupunkia,Toodyayta.  Hassua muuten, että täällä kun ottaa suunnan pohjoiseen niin kulkee kohti päivätasaajaa ja tropiikkia.  Asia jota en lakkaa ihmettelemästä.  Päiväntasaaja on AINA ollut jossakin kaukana etelässä ! (onkohan mulla jonkinlainen trauma olla pää alaspäin ?)

Matkalla pysähdyimme välipalalle Lake Leschenaultialle.  Eli matkanvarrella oli oikea JÄRVI.  Harvinaista herkkua täälläpäin maailmaan. Olipas kotoisaa käydä uimassa.

Kotoisaa kuin Sääksissä

Jatkoimme matkaa - peltoa, metsää, metsää, peltoa, National Parkia ja vielä taas peltoa ja National Parkia....silmänkantamattomiin.   Kukkulaa ja laaksoa ei toisistaan erottanut.  Hieman oli yksitoikkoiset 100 kilometriä.  Hieman oli yksitoikkoista siitäkin syystä, että aamulla oli ollut pieni perheneuvottelu (aivan mitättömästä syystä) .  Minä siis mielenosoituksellisesti istuin hiljaa ja mökötin.  Kuuntelin Ipadistä Edu Kettusta ja Kaija Koota. Toinen ajoi autoa ja laskeskeli lampaita, sikäli mikäli niitä sattui näkymään.  Että semmoiset sata kilometriä. (p.s.  ei sitä mököttämistä ikuisesti jaksa - minäkään ! )

Metsää, metsää ja vielä kerran metsää

Peltoa ja peltoa,  lammas ja lisää rutikuivaa peltoa

Toodyay oli pieni kylä joka uinui helteessä.  Kahvila, kauppa, pankki ja muutama auto liikenteessä.  Ei ristinsielua missään.  Sinänsä hauskaa, että kaupungin nimi on muotoutunut aikojen saatossa Aboriginaalien sanasta "Duidgee" joka tarkoittaa "place of plenty"  eli vapaasti suomennettuna "paljouden paikka"    Hehhee...ei ristin sielua missään eikä paljon mitään muutakaan ! Olisi siellä lähellä ollut Australian suurin ja vanhin Emu farmi mutta ei huvittanut poiketa.  Onhan noita jo nähty. Kannattiko koukata Toodyayn kautta ;) 

Seuraavaksi poikkesimme Northamiin.  Hieman isompi paikka kuin edellinen mutta kuumuuden takia autio sekin.  Kylä on perustettu 1830 ja siellä on upeita vanhoja rakennuksia. Sen sanotaan olevan Frimantlen jälkeen kakkonen perinnerakennuksien määrällä mitattuna.   Kylässä on sellainen paikallinen kummallisuus, joka siis on kummallisuus täällä vaan ei Suomessa,  kuin VALKOISET joutsenet.  Brittiläinen uudisasukas toi valkoisen joutsenen esikertaa mantereelle 1896.  Northamin  kaupungijohtaja Oscar Bernard toi ne kaupunkiin ja ne asettuivat taloksi pienelle Avon Riverin saarelle.   On kuulemma ainoa paikka Australiassa missä ne elävät ja lisääntyvät luonnonvaraisesti.   (Melbournessa näin viime keväänä kaksi lajikaveria).  Niitä suojelee ja ruokkii paikallisen lintuyhdityksen "Joutsenkuiskaaja".   Mies, jolla on kuulemma erityinen taito tulla lintujen kanssa toimeen ? 

Ihme Australiassa - valkoinen joutsen

Matka jatkui kohti Yorkin kaupunkia.  Oli jo myöhäinen iltapäivä joten päätimme jäädä sinne yöksi.  Yorkin kylä on perustettu vuonna 1831 ja se on ensimmäinen sisämaan asuttu paikka Länsi-Australiassa.  Kummallinen pieni kylä - tuulahdus sieltä 1800 -luvulta vielä tänäkin päivänä.  Sen vanhat rakennukset ovat usein kuvattuna  Länsi-Australiasta kertovissa esitteissä.  Tunnelma oli kuin vanhoissa lännen elokuvissa.  Se on suosittu kohde päiväreissulle Perthistä (97 km)

York - autio "villinlännen kaupunki"

Yorkin kaupungintalo oli vimosen päälle. Huomaa ruuhkaiset kadut !

Hotellimme - Castle Hotel

Hotellin ravintolasali

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui.   Laskettelimme Armadalen kaupunkiin.  Sen turisti infossa oli tosi hyvä palvelu ja saimme paljon karttoja ja tietoa lähikohteista.  Niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että päätimme tällä kertaa keskittyä vain muutamaan ja palaamme takaisin tutkimaan loput kohteet.



Poikkesimme Churchman Brook padolle.  Se oli kaunis paikka.  Padon alapuolella oli kaunis puisto picnic paikkoineen ja yäpuolella turkoosin sinistä vettä.  Tämä pato on rakennettu 1920.  Noin puolet Perthin vedestä juoksutetaan täältä.  Vesi on hyvälaatuista ja tulee halvaksi kunnalle.

Pato vol. 2. 

Picnic alue padon alapuolella. 

Matka jatkui kohti Kalamundan kaupunkia - suuntana The Core cider house.

Päärynäsiideri odottaa pulloon pääsyä

Meikäläisen kuiva omenasidukkahan se siellä tekeytyy

Sidukoita puussa

Siiderin maistiaiset Core Cider -tilalla

http://www.corecider.com.au/ 

Siiderien ja kakkukahvien jälkeen lähdettiin laskettelemaan kotia kohti. Upeat oli näkymät.

Ihmeellisten öisien valojen arvoitus siis ratkesi.  Melkein näkyy tästä meidän parvekkeelle kun osaa katsoa oikeaan suuntaan.    

Nähtiin paljon ja vielä enemmän jäi näkemättä.  Oiva kohde syksyisille viikonloppureissuille !

p.s  Kirjoitan tätä talomme vieressä joenrannalla.  Istuin grillipaikan pöydällä läppärini kanssa mutta tein tilaa Ranskalais? Italialais? -seurueelle kun tulivat paikalle kylmälaukkujen kanssa.  Viitoilin heidät pöydän ääreen ja siirryin puun alle nurmikolle kirjoittamaan.   Kuinks sitten kävikään n. tunnin jälkeen.  Minulle tuotiin lasi punaviiniä ja ihania kylmäsavulohi voileipiä - kera kahden charmikkaan herrasmiehen  !!! :):)  No, herrasmiehet palasivat pöytäänsä oman puun alle ja minä jäin onnellisena ja ymmyrkäisenä nauttimaan todella maistuvia lohileipiä ja hyvää punaviiniä.  Ei hassumpaa, hih !

Gourmet tuli kun Manulle illallinen. Not pad :)

Ystävällinen seurue picnicillä.  Loistavat lohileivät olivat tehneet !

Lauantai-iltapäivän kruunasi kaksi delfiiniä, jotka pitivät minulle näytöstä.  Kaksi niitä oli ja lähellä olivat mutta kaikki,  jotka ovat yrittäneet  kuvata delfiinejä tietävät, että helppoa se ei ole.

Punaviini teki tehtävänsä.  Taidan lähteä päiväunille !