Kansallinen harrastukemme alkoi seuraavasti, ei siis kovin mallikkaasti. Päätimme lähteä viettämään iltapäivää rannalle ja uimaan. Oli ollut erittäin kuuma päivä joten uinti piristäisi. Sen jälkeen oli suunnitelmissa levittää viltti nurmikolle - kattaa picknic tarvikkeet (ne rakkaudella valitut) kauniisti, laittaa lihat uimarannan lähellä olevalla grillipaikan grilliin, viileää viiniä lasiin.... ja Intian valtameren auringonlaskua ihailemaan. No kuinkas kävikään. Tuuli nousi jo kun olimme rannalla ja pöllytti hiekkaa jokapaikkaan. Sitkeästi yritimme viettää rentoa rantaelämää mutta viimein meni hermo ja päätimme lähteä toteuttamaan grillausunelmaamme. Moni muukin oli päättänyt. Kiertelimme grillipaikkoja ja JOKAINEN oli kansoitettu meluavalla, olutta särpivällä seurueella. Ei kiitos ! Onneksi lihat olivat kylmälaukussa. Ajoimme noutopizzan kautta kotiin. Lihat pakkaseen ja pizzaa sekä edellispäivän fajitaksia omalla parvekkeella. Auringolaskua emme siis nähneet - lihatkin jäi odottamaan päivää parempaa mutta olihan ainakin leppoisa ja rauhallinen tunnelma omalla parvekkeella. Päätimme tehdä uuden grillauksen neitsytmatkan seuraavana päivänä Swan Riverin lähinurmikolle.
![]() |
| Kyllä tämä aina huonon grillauksen voittaa |
Seuraava päivä koitti ja teimme iltapäivänä fillarikauppoja (siitä myöhemmin) ja sieltä suuntasimme rakkaat picknic tarvikkeet takakontissa Burswoodin nurmikoille. Päivä oli ollut pilvinen ja viileä. Eilinen tuuli oli yltynyt mutta me emme nyt luovuttaisi. Emmekä me luovuttaneetkaan - vaikka moni olisi :) Ilma oli kamalan kylmä ja tuulinen (ja minulla liian vähän päällä). Mustat uhkaavat pilvet nousivat pilvenpiirtäjien takaa. Eikun grilli kuumaksi ja astiat kauniisti pöydälle. Tuuli niin kovaa, että piti laittaa kylmälaukku suojaamaan siiderilasia. Jos se ei ollut kokoajan täynnä ( ja sehän ei ollut...) niin se olisi kaatunut. David grillasi myrskyä uhmaten, kuten kunnon australialainen perheenpää tekee ruokkiakseen perheensä ! Minä palelin ja yritin suojella astioita ja juomia tuulelta. Muutaman sadepisarankin saimme niskaamme. Kun lihavartaat ja wingsit olivat valmiit piti kaikki hotkia kamalalla kiireellä jotta ne eivät heti jäähtyisi. Se kävi kyllä helposti koska oli niin kylmä, että hampaat kalisivat ja syöminen kävi ripeästi
Jälkiruokakahveille päätimme löytää lämpimämmän ja vähemmän tuulisen paikan.
Perthissä on joka torstai ravit - samantyyppiset kuin Vermossa. Ajoimme keskustaan, Swan riverin toiselle puolelle, jossa hevosurheilukeskus sijaitseen. Parkkeerasimme automme mäen kukkulalle, josta on esteetön näkymä raviradalle - avasimme auton ikkunan ja samalla termospullot. Nam, leppoisa kahvihetki lämpimässä tuntui makoisalta. Teimme totot (ilman panoksia), jännitystä ja urheilujuhlan tuntua...ja shit...Davidin hevonen voitti ja minun, joka oli ollut toisena ja juuri kirimässä ykköseksi joutui toisen ohjastajan tönäisemäksi ja keskeyttämään. Hävisin tämä pelin mutta grillauksesta selvisimme molemmat voittajana maaliin.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti