Suomalaista naisenergiaa Perthissä

Joulujuhlat siis tuli ja meni iloisella mielellä.  Ei ollut kinkku ehtinyt  sulaa eikä glögin huurut haihtua, kun tämä minun suunnattoman vilkas (heh)  sosiaalinen elämäni sai jatkoa.  Toissa sunnuntaina syyhkäisin lentokentälle, tämä blogin kautta kehittynyttä uutta tuttavaani vastaan.   Hän lensi tänne lähimmästä suurkaupungista eli Adelaidesta.  Niille joille Australian manner ja sen mittakaava on vieraampi  kerron, että sinne naapurikaupunkiin on 3 tunnin lento ja 2550 km.  Siinä hieman mittakaavaa maan mahtavuudesta ja  eristäynyneen Perthin etäisyydestä naapuriin.  Helsingin ja Hyvinkään välimatka tuntuu kovin mitättömältä näihin mittakaavoihin verrattuna. Eikä sinne Levillekään kauan lennä. Perthän on tämän WA:n eli Länsi-Australian suurin kaupunki.  Pienempiä kaupunkeja on muutama mutta kyllähän tämä WA on pitkälti autiomaata ja ei mitään.  Sinänsä hassua kun se on pinta-alaltaan lähes puolet koko Australiasta.  (tämä "puolet" oli vain meikäläisen silmämääräinen arvio eikä faktaa, ehkä se on 3/4, katsokaa itse oheisen linkin kartasta).   

No joka tapauksessa saimme suomalaista naisenergiaa lainaksi Perthiin.   Viikon aikana parannettiin maailmaa.  Päivät ajeltiin (n. 1000 km)  ja tutkittiin paikkoja, illat istuttiin ja laitettiin asioita suomalaisen tehokkaasti järjestykseen.  Puhetta riitti niin, ettei henkeä välillä muistanut vetää.   Mitäs me hiljaiset suomalaiset........

Maanantaiaamun aloitimme joen ympärikävelyllä.  Oli kiva saada seuraa aamulenkille samanmoisesta intohimoisesta kävelynharrastajasta. Iltapäivällä kiersimme "pakolliset"  uimarannat ja Kings Parkin.  Sitten pakkaamaan reput yhden yön Margaret Riverin reissua varten.  Vieraani on viininharrastaja ja kyllä siitäkin taidetta saa, kun oikein asiaan paneutuu. Tämä viiniallergikko ei oikein ymmärrä kun on kovin rajoittunut, lääketieteellisistä syistä.  Eikun Margaret Riverin viinitiloille ja suklaatehtaisiin.   Sinne on matkaa Perthistä n. 270 km eli ei sinne viitsi edestakaisin ajella, joten olin varannut meille huoneen yöpymiseen.   Kun lähdimme Perthistä oli sateista mutta matkan aikana ilma kirkastui ja elämä näytti valoisammalta. Pysähdyimme  myös Yallingupissa upeita merimaisemia ihailemassa.

Kahvitauko pidettiin Busseltonissa reilun 200 km  ajon jälkeen

Yallingupin kaunista poukamaa

Kun muutaman viinitilan viinit oli maisteltu (siis asiantuntija vain maisteli ja meikä keskittyi raittiina liikenteeseen) oli lounaan aika.  Se syötiin vasta avatussa Cheeky Monkey ravintolassa.  Paikka olikin oikein viihtyisä ja lankkupizzat hyviä.   Kyllä kelpasi jatkaa matkaa. 

Kevät tekee tuloaan ja Margaret Riverin metsät olivat täynnään tällaisia upean näköisiä valkoisia kukkia.  Näytti ihan kallankukalta mutta enpäs tiedä, että mitä oikeasti olivat.

Illalla nautimme hotellihuoneessa viinitilalta ostettua kuohuviiniä ja poikkesimme viereisessä pubissakin turisemassa. Olin ollut Margaret Riverillä aikaisemmin kesällä eli tammikuussa.  Paikkahan pieni kylä ja se on surfareiden paratiisi. Kesäaikaan täynnä lomalaisia ja iloisia kasvoja .  Tuntui kuin olisimme olleet nyt aivan eri kylässä. Nyt talvikaudella (kevään kynnyksellä) paikka oli autio ja ehkä vähän ankeankin oloinen.  Oli kosteaa, pilvistä ja viileää.

Aamulla heräsimme kurkkukipuun.  Liekö syynä yletön pulputus ja se, että olimme epähuomiossa nukkuneet hotellihuoneen ikkunat raollaan.  Ihmettelin kun tuntui menevän lämpö harakoille vaikka ilmastointi oli lämmitysasennossa ..... auttaisi asiaa jos pistäisi illlalla ikkunat kiinni.  No ei annettu kurkkukivun haitata, vaan aloitimme aamun viehettävän pienen kahvilan runsaalla aamupalalla.  Sitten olimmekin valmiit jatkamaan matkaa.  Juustotehdas ja suklaatehdas sekä sen viinitila olivat agendassa.  Ostimme vähän juustoja, suklaata sekä suklaalikööriä.  Nam.  Täytyy mennä ostamaan isompi uimapuku kun kesä on tulossa ja kaapit täynnä herkkuja... mutta ei niitä voinut kauppaankaan jättää kun sinne asti ajeltiin.

Aamupala mukavassa kahvilassa

Tämähän on herkkupeppujen paratiisi !

Matkalla pysähdytiin viehettävään Cowtowniin.  Tie halkoi kylää ja jokapuolelle oli taiteiltu lehmiä.  Isoja ja pieniä, nukkumassa ja seistä tollottamassa.  Ihana kylä !

Lucylla onkin hevosvoimia .... millähän noi lehmät käy.......

Kävimme Margaret Riverin surffirannalla happea haukkaamassa.  Vaikka ilma oli viileä, niin kyllä siellä muutama surffari oli harrastamassa.  Kotimatkalla ajoimme vielä pienen kierrokseksen Bunburyssä ja Mandurahissa pysähdyimme lounaalle. 

Reissu oli aika rankka kun ajamista oli niin paljon mutta kannatti käydä katsastamassa paikallisia viinitiloja.  Erilaisen ilmaston vuoksi tämän alueen viinit ovat erilaisia kuin Barossa Valleyn ja muiden Adeleiden seudulla olevien tilojen.  Matkailu avartaa.

Majakka Bunburyssä

Seuraavana päivänä lähdimme ulkoilemaan ja kävelimme ranta bulevardia kaupungille.  Kun keskusta ja Northbridge oli tsekattu, niin kävimme lounaalla lauttarannan Lucky Shagin terassilla.  Jälkiruoka kahveille mentiinkin South Perthin puolelle eli  lautalla yli Swan Riverin.   Kävely kotiin South Perthin puistoja pitkin, joten kilometrejä kertyi melkoisesti.  Mutta ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Oli mukava kävellä ja nauttia keväästä. Illalla vielä päivän kuntoilun aiheuttaman nestehukan korjaus Partisanin terassilla, meidän lähikanaalilla.

 

 

Perjantaina heräsimme  vielä hieman nuhaisena ja suunniteltu lauttamatka Frimantleen vaihdettiin autoiluun.  Ajelimme Frimantlessa ja tutustuimme hieman ympäristöön.  Sitten tietysti pakolliset kaupunkikuviot.  Sataman ravintolat jätettiin väliin koska viikon aikana oli tullut vedettyä pizzaa ja fish&shipsejä enemmän kuin lääkäri määrää.  Tummaa leipää ja mansikoita markkinoilta ja lounaaksi kunnon annos kotoista lohta.  Nam.

Illansuussa huilimme ja helpotimme flunssaista oloamme löhöämällä  ja katsoimme minun lempparielokuvan The Help.  Kirja on luettu ja leffakin katsottu jo muutamaan kertaan.  Suosittelen. Koskettava tarina 1960 -luvun tummaihoisista kotipiioista Missisipissä.  Eipä noista ajoista kauan ole ja nyt on ameriikan ihmemaassa  tummaihoinen presidentti.   Pitkä tie on tasa-arvo asioissa kuljettu viidessäkymmenessä vuodessa

Lauantainana oli vierailun viimeinen päivä. Pieni aamukävely kauniissa auringonpaisteessa ja kaffet Toast kahvilassa (lempparini sekin) , vielä pyrähdys "Oma-aloitteisten Kielivähemmistönaisten käsityökerhoon" .   Vieraani pääsi siis tutustumaan muutamaan muuhunkin kaupungissa asustavaan maanmieheen.    Ja sitten kentälle.   Kiitos vierailusta ja vertaistuesta.   Maailma tuli parannettua.