Kalgoorlie ja Wave Rock

Viimeiset pari viikko meni ns. lomaillessa kun David oli pidemmällä vapaalla työmaaltansa.  Ulkoilua, grillausta ja yleistä asioiden hoitoa, koska käytännönasioita on vähän hankala sieltä kaasukenttäsaarelta hoidella.  Ohessa muutama kuva toissa lauantai-illan grilliausretkestä Trigg Beachille ja sen kauniista auringonlaskusta. 

Auringonlasku Intian valtamereen toissa viikolla. Viime viikolla siellä olikin uutisten mukaan hai taas lähistöllä.   Yäk

Vaikka  säätiedotus lupasi viimeviikolle rankkoja sateita, niin päätimme lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaan autoilemaan 600 km itään - Kalgoorlien kaivoskaupunkiin.  Se on kaupunki jossa kumpikaan ei ollut käynyt.  Ja se ei ole ihme, sillä kaupunkin sijaitsee keskellä ei mitään. Kalgoorlie on viimeinen asutuskeskus ennen Nullarborin tasankoa. Nullarborin tasanko taas on 1200 km pitkä tasanko täältä WA:sta Etelä-Australiaan.  Se on kuulemma maailman suurin kalkkikivikappale.
Nimi Kalgoorlie  on muodostunut aboriginaalien sanasta Karlkurla joka tarkoittaa silkkisten päärynöiden paikkaa.  Mitä ikinä nämä silkkiset päärynät ovatkaan. En nähnyt ainuttakaan. Se on nykyisin 30 000 asukkaan kaivoskaupunki ja nimeltään Kalgoorlie-Boulder.  Sen nimi oli aiemmin Hannan.  Kaupungin pääkatu onkin Hannan street.  Kalgoorlie on syntynyt vuonna 1893, irlantilaisten  kullankaivajien (Paddy Hannan, Dan Dhea ja Tom Flanagan) kultalöydöksen ympärille  Kun  Kalgoorlien kultakuume alkoi kaupunki kehittyi nopeasti  ja  jo vuonna 1903 siellä oli 93 hotellia ja 8 panimoa. Tunnelman noilta ajoilta pystyi hyvin kuvittelemaan sillä osa näistä hotelleista on edelleen olemassa. Ne voi nähdä alla olevista eksottisen näköisistä kuvista.   Kaupungin palvelut ovat Hannan -pääkadun varrella.   Vanhoissa taloissa on paljon pubeja, ravintoloita ja muutama muotiliikekin.  Mutta kyllä sitä taas oli ihmeissään, että mille aikakaudelle sitä onkaan sukeltanut. Ei tuo elo tuolla Kalgoorliessa 2000 -luvun menolta tuntunut.

Näkymä museon näköalatornista Hannan Streetille.

Tässä näitä - eksoottisia hotellirakennuksia.  Me emme yöpyneet näissä vaan modernimmassa Rydges Spassa.  Ja tämä siksi, että nämä lukuisat hotellihuoneet olivat varattuja ja koko kylästä löytyi enää kaksi vapaata hotellihuonetta.  Miksi näin, se ei meille selvinnyt.  Ehkä tämä kylä on aina ylibuukattu.

Kyllähän tästä Echosta tulee väkisinkin akustiikka ja työasiat mieleen.  Oli muuten kalliita merkkivaatteita myyvä kauppa.

Eipä taida ihan täyttää tämän päivän ykkösluokan hotellin vaatimuksia.

Syy miksi matkaan lähdettin, ei ollut vanhat hotellirakennukset vaan kultakaivos nimeltä Super Pit. Olin nähnyt siitä kuvia matkailuesitteissä ja halusin nähdä, että onko se sitä oikeasti sellainen miltä kuvasta näyttä.  Kyllä se on.  Se on aivan uskomaton näky.  Luulisi, että kun puhutaan kaivoksesta niin takoitetaan kaivoskuilua jossa miehet työskentelevät maan alla mutta tämäpä onkin avosellainen. Se on yhden tiedon mukaan tällä hetkellä 290 metriä syvä 1,5 kilometriä leveä ja 4 km pitkä.   Alla kuvia otettuna lyhyellä ja pitkällä objektiivillä. 

Tässä kokonaiskuva.  Vasemmalla ylhäällä on tasanne, jossa oli isoja kaivostyökoneita työssä ja niistä lähikuvaa alempana

Auto ajaa tietä alas kaivoksen pohjalle.... se on tuo kärpäsenkakan näköinen valkoinen möykky tuolla tiellä.  Siitä saa vähän mittasuhdetta kaivoksen kokoon.

Tässä objektiivilla saatua lähikuvaa työskentelytasanteelta. Nuo autot, jotka köröttelevät hitaasti mäkeä alas ovat niita järkälemäisiä kaivosautoja.

Tässä zoomailua kaivoksen pohjalle.  Jotain sielläkin touhutaan.

Olisi ollut mahdollista tehdä tunnin mittainen opastettu kierros tuolla kaivoksella mutta se olisi ollut seuraavana aamuna kymmeneltä.  Päätimme skipata sen koska siinä vaiheessa meidän piti olla jo kotimatkalla. Tulihan tuo kaivos nähtyä sen reunaltakin. Jatkoimme matkaa kaupungille.  Kävimme museossa tutkimassa kylän ja kullankaivamisen historiaa.  Oli mielenkiintoista nähtävää. 

Town Hall oli sisältä kaunis

Town Hall ja sen teatterisali

Museossa oli näytillä tälläinen näppis

Muutama otos museossa olleista entisajan kaivostyöläisen asumuksista.

Teimme vielä iltapäivällä pienen autoretken lähiauleelle.... jotain tuttua pisti silmään tuosta kyltistä..... Alueella oli useita pieniä kaivoksia ja pari "kylää" joka tarkoitti vanhaa pubia.  Harmi kun ei tullut otettua yhdestä sellaisesta yhtään kuvaa. 

Matkan varrelta bongattua.  Tämän puussa roikkuvan nallen tarkoitus ei meille selvinnyt mutta hauskan näköinen se oli.  Näissä kuvissa muuten näkyy hyvin tuo maasto ja kasvillisuus.  Kun posottaa 600 km tällaista maisemaa, joka ei juurikaan vaihdu, niin kannattaa varustautua mittavalla CD-kokoelmalla ettei nukahda rattiin.  Minä ajoin melkein koko matkan, että työn raskaan raatama sai levätä.

Kun ilta pimeni (täällä ilta pimenee näin talvella jo viiden aikaan) parkkeerasimme itsemme yhteen niistä vanhoista ravintoloista.  Koska illallista sai vasta kuuden jälkeen, niin päätimme ottaa kisan biljardia jota täällä kuulemma pooliksi kutsutaan... (tai säännöistäkö johtuu ei tiedä kun en pelejä tunne).  No oli miten oli,  niin kyllä se tämän huushollin mestari on tuossa kuvassa ja kepin varressa.  Aikamoisen taitava.  On tainnut herra viettää nuoruudessaan aikaa enemmänkin lajin parissa vai lieneekö luontainen lahjakkuus.   Illallinen oli maukas ja Kalgoorlien kaupunki oli ollut vaivansa arvoinen. 

Tässä vielä vanha hotelli kauniissa iltavalaistuksessa

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kotimatkalle.  Koska olimme joka tapauksessa pitkällä Perthistä ja lähes samalla suunnalla (n. 200-300 km koukkauksella) oli toinen "turistirysä" nimeltä Wave Rock, niin päätimme koukata sen kautta kotiin.  Eipähän tarvitse sitten erikseen lähteä edes takaisin ajelemaan.  No koukkaus oli aika pitkä mutta kun siellä suunnalla oltiin niin ajateltiin, että tuleepan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Päätimme "oikaista" erään paikallisen ohjeen mukaan hieman pienempiä tietä.  No en tiedä oikaisiko ajallisesti, sillä ajelimme tasankojen punahiekkaisia pikkuteitä ristiin rastiin eikä siellä mitään kunnon opasteita ollut.  Parilta vastaan tulleelta kysyttiin neuvoa ja lopulta löydettiin perille Hydenin kylään.

Tällainen kaveri meinasi jäädä auton alle kun oli keskellä tietä nukkumassa.

Ohjattiin se tien sivuun vaikka väittäisin, että seuraavaan pariin vuorokauteen yhtään autoa ei tälle tielle meidän jälkeen eksykään.

Saavuimme siis lopulta  Hydeniin jossa sijaitsee tämä Wave Rock.  Olin jotenkin kuvitellut sen vähän isommaksi, vaikka vaikuttava tämä kalliomuodostelma tämänkin kokoisen oli. En valita.

Ison kallion toinen reuna on siis tämä "wave" -osuus, jota tulimme ihmettelemään

Kiipesimme ylhäälle kallion päälle ja sieltä oli hyvät näkymät.  Tuolla taustalla siintävää tasankoa me siis ajelimme ristiin rastiin ja välillä vähän eksyksissäkin.

Olin näkevinäni tässä hahmon ujon, pienen tytön kasvoista

Wave Rock ja mittatikkuja

Hyden on pieni kyläpahanen. Yhdessä puistossa oli kierrätysmateriaaliesta tehtyä taidetta. Kierrätetäänhän täällä sentään jotain, vaikka olen sitä kritisoinutkin.  Tosin tien varret olivat koko 600 km matkalta törkyisiä. Roskat ja tyhjät pullot heitetään surutta auton ikkunasta mäelle. En ymmärrä.

Tuleekohan musta tällainen kun juon niin paljon kahvia ?

Tämä sulakesiili oli samalla säästöpossu eli sinne sai laittaa lantin jos halusi tukea kunnan toimintaa.  Laitettiin pari.

Kotimatka alkoi ja kello oli jo yli kolme iltapäivällä.  Oli siis selvää, että loppumatka menisi pimeällä tiellä.  Pimeällä ajaminen ei ole täällä mitenkään mukavaa, sillä kengurut ovat tieliikenteessä samanlainen uhka kuin hirvet meillä.  Tosin nämä ruut pomppivat autojen eteen useammin kuin hirvet (onneksi siis suomalaisille).  Tämänkin reissun aikana näin teiden varsilla toistakymmentä kengurun raatoa.  Onneksi ne liikkuavat vain yöaikaan ja illan hämärtyessä.  Silloin tiellä ovat myös isot road trainit eli älyttömän pitkät rekat (valitettavasti ei tullut otettua kuvaa sellaisesta).  Nämä öiset isot kulkijat niittävät näitä kengurupoloisia mennessään.   Me saimme ihailla kaunista auringonlaskua ja selvisimme ehjänä kotiin.  Aika rankka reissu koska kilometrejä tuli niin paljon.  Kun maisema ei matkalla vaihdu, niin ajomatka on puuduttava.   Mutta nyt voidaan laittaa ruksi  "to see" -listalla Kalgoorlien ja Wave Rocksin kohdalle. Kannatti käydä.

Tässä vielä kuvia kauniista auringonlaskusta. Loppumatkalla, kun ajelimme Armadalen kautta Perh Hillsejä kohti, maisematkin muuttuivat jo hieman vaihtelevammiksi

 

Aurinko laskee täällä tosi nopeasti ja sen jälkeen onkin pilkkopimeää.  Täällä on valaistus kaduilla ja teillä todella heikkoa tasoa meikäläiseen verrattuna.  Ja esim. heijastinta en edelleenkään ole nähnyt kenelläkään.

Lauantain kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa Aussie fudista.  Siitä kirjoitan vielä pienen postauksen erikseen ennen viikonloppua.  Sitten meikäläisellä onkin ohjelmaa ja tapatumia, jotka piristävät tätä Fly in Fly out -lesken arkea.  Lauantaina on suomalaisten joulujuhlat.  Kun on kerran talvi,  niin sehän tarkoittaa myös joulua - eikö vain.  Me päätimme järjestää kunnon joulujuhlat.   Joulukuusi on jo pystytetty Janikan takapihalle.  Tarjolla on pipareita, torttuja, laatikoita, rosollia, karjalanpiirakoita jne... ja mukavaa seuraa. Juhliin on ilmoittautunut jo 36 henkilöä, joten mistään pikkujouluista ei ole kyse. Mukavaa.....ja saas nähdä, että mitä Santa secret -paketista löytyy. Pikkuisen jännittää, että onnistuuko meikäläisen imelletty perunalaatikko.  Eipäs ole tullut tehtyä kuin kerran aiemmin ja  sitten pitää  tulla tänne Australiaan imellyttämään.  Saas nähdä. 

Kun joulujuhlista selviän, niin sunnuntaina saankin vieraakseni uuden ystäväni Adelaidesta.  Tämä minun blogini on tämän tuttavuuden "äiti".  Kun eräs Adelaidessa asuva suomalainen löysi netistä blogini ja alkoi sitä kotoisasti kommentoimaan, niin siitähän seurasi tutustumista skypen kautta ja huomasimme, että meillä on paljon samantyyppistä eletttyä elämää on takana.  Josta osa jopa sivuaa toisiansa työn puitteissa, vaikka emme sitä aiemmin tienneetkään. On tämä nettimaailma ihmeellinen.  Innolla odotan Mariannen vierailua ja yhteistä viikkoa.... eli siitäkin tulee sitten juttua aikanaa.