Kolopalloa ja kauniita maisemia

Tasan eivät käy onnenlahjat elämässä.  Siis yleensäkään mutta nyt puhun lajista nimeltä golf.  Sen harrastusmahdollisuuksista ja keliososuhteista.  Meillä kotomaassahan on totuttu, että golfkausi alkaa vapun tienoilla ja jatkuu syys-lokakuulle.  Tosin onhan ollut muutama poikkeusvuosi, kun pelaamassa on voinut käydä joulukuussakin mutta ne ovat poikkeusvuosia.  Täällä golfia voikin sittten palata ympäri vuoden.  Golfkenttiä on jokapuolella.  Kun olemme matkailleet autolla maakunnissa, niin ei sellaista kyläpahasta ole, etteikö sieltä golfkenttää löydy.   Kummallisin taisi olla ylhäällä rinteellä, keskellä ei mitään, Margaret Riverin ja Augustan välillä. 

Kenttä keskellä ei mitään korkealla rinteellä.  Kuva otettu keskikesällä, joten hieman näyttää kärventyneeltä nuo väylät.

Täällä Perthissä on useampia kenttiä.  Muutama klubikenttä, jotka ovat siis avoinna vaan jäsenille.  Sitten on valtavasti ns.  public courseja eli jokamiehen kenttiä.   Niiden taso vaihtelee.  Olen käynyt pelaamassa neljällä eri kentällä ja eroja totisesti on.   Kun meillä Suomessa pelaamaan pääsee vasta kun olet suorittanut green cardin, olet jonkun golfseuran jäsen, hallitset etiketin ja olet pukeutunut asianmukaisesti ja suositeltavaa olisi jättää tuloskortti edes muutaman kerran kesässä, että HCP eli pelitaitotasosi olisi ajantasalla jne,  niin täällä näille  avoimille kentille voi mennä kuka vaan ja pukeutuneena lähes kuinka vaan. Kukaan ei ole kiinnostunut, että mikä on "händicappisi" - edes pelaaja ei sitä itse tiedä.  Laji on siis helposti lähestyttävä ja siitä on karsittu kaikki snobbailut pois.  Ehkä sitä snobbailua on siellä klubikentillä, en tiedä kun en ole käynyt.  Näille yleisille kentille voi tulla farkut ja lenkkarit jalassa eli siltäkin osin kynnys on matala. Pukeutumisohjeita on kyllä klubin seinällä jossa usein keilletään varvassandaaleilla eli thongseilla pelaaminen.  (No voisihan tuon pelaaja ihan itsekin päätellä, että lipsuvilla sandaaleilla pelaaminen on mahdotonta). Täällä käytetään paljon golfautoja kentällä liikkumiseen.  Minä ymmärrän sen silloin kun on kuuma.  Auton katon alle on hyvä mennä auringonsuojaan.  Mutta nyt kun on talvi ja ilma on viileä tai ei ainakaan helteinen, niin minä ainakin haluan kävellä.  Sanonkin aina kun autoa tyrkyttävät, että olen tullut tänne urheilemaan enkä autolla ajelemaan eli en tarvitse, kiitos vaan. Toki ymmärrän tyrkytyksen - businestahan se on.  Niillä, jotka kiertävät kenttää meikäläisen lailla kävelemällä,  on useimmilla moottoroitu kärry ja siinä kauko-ohjain.  Vähän hölmön näköistä kun kärry menee bägin kanssa yksikseen ja pelaaja perässä.  Vielä yksi asia, joka on pistänyt kentillä silmään ovat Aasialaiset rouvaseurueet.  Siinä on kuulkaas kilpavarustelu kohdallaan.  On vermeet viimeisen päälle..  asusteet ja pelivälineet yleensä sävytettynä johonkin pastellin sävyyn..  huulipunat ja luomivärit tietysti myös.  Siinä sitä on kontrastia kentällä yleisesti farkuissa liikkuvalle kansalle.  Näiden Aasialaisten käytöksestä voisin kirjoittaa enemmänkin mutta en viitsi, ettei rasistiksi leimata.  Ihan on heillä omat tavat monessakin asiassa.....

 Ensimmäisen pelikierroksen tein helmikuussa, kun Oskari ja Laura olivat kyläilemässä.  Kävimme pelaamassa Burswoodissa, jossa puitteet ovat hienot ja ilmapiiri kutakuinkin arvokas. (pelikierroskin muutaman lantin kalliinpaa kuin jossain muualla).  Koska se on kotimme lähellä kävin siellä myös harjoittelemassa kun kuulostelin, että josko innostuisin vähän enemmänkin pelailemaan ja josko muutama vuosi sitten leikattu selkäni antaisi asialle myöten.   Kävin aluksi kiertämässä muutaman puolikkaan kierroksen.  Siellä on puolikkaan kierroksen  (9 väylää) pelaaminen järjestetty niin, että tiiaika annetaan väylälle 9 ennen klo 8.40 aamulla. Eli puolikkaan kiertäjä ehtii niiden alta pois,  jotka ovat aloittaneet aamulla aikaisin ykkösväylältä ja pelaavat koko kierroksen.  Tehokasta ja älykästä.  En tiedä josko noin toimitaan muuallakin mutta ei vaan ole kohdalleni ennen sattanut.  Ihana parin tunnin aamukävely.   Alla kuvia Burswoodin kauniilta kentältä.

Tästä se lähti. Uudelleen viritetyn harrastuksen ensimmäinen epävarma lyönti

Tämä oli sitä laatuaikaa lapsen kanssa Burswoodissa ja meikäläinen kyllä mittailee Cityn maisemia eikä keskity peliin.

Toinen meidä lähellä oleva kenttä on Maylands Penninsula . Sen löysimme vahingossa yhdellä fillariretkellä.  Pysähdyimme sinne syömään.  Meno tuntui olevan leppoisa ja letkeä.  No niin olikin siihen asti kunnes siellä alkoivat iltapäivätanssit.  Iltapäivätanssit !  Eli yhtäkkiä terassi tuli tupaten täyteen ihmisiä enemmän ja vähemmän viihteellä.   Paikka tuntui olevat kulmakuppila alueella asuville.   Päätin kuitenkin käydä tarkistamassa, että minkälainen  tämä kenttä on itse asiassaan eli golfissa.  Varasin ajan maanantaille.   Hmm... siis varasin ajan kun olen tottunut, että kun mennään pelaamaan niin varataan aika.  Menin sitten varattuna ainaka ykköstiille.  Siinä oli vähän jonoa.  Taakseni tuli kahden miehen ja yhden naisen äänekäs seurue.   Kysyin heiltä. että koska heidän tiiaus aikansa on ?  He katsoivat ihmeissään, että ei heillä mitään aikaa ole, tämähän on public course, ei tänne mitään aikaa tarvitse varata. Aha, vain niin, ajattelin.   No kerroin kuitenkin, että minulle kyllä annettiin aika ja herrat ehdottivat, että josko pelaisin heidän kanssaan, ettei minun yksin tarvi.  Lady heidän seurassaan on vain caddynä mukana.   En kehdannut sanoa, että no way - ei kiinnosta... vaan sanoin tietysti, että tottakai, mielelläni. Kivaahan se on, ettei tarvitse yksin pelata.   Se taisi olla ennenaikainen ja väärä ajatus.   Huomasin heti, että herrat olivat nauttineet aamupalaksi muutakin kuin kahvia ja kansalaisluottamusta. Sen verran vauhdikasta oli meno.  No ajattelin, että en anna sen häiritä.  Pelataan vaan ja muistan varoa, ettei tapahdu onnettomuuksia.   Toinen hepuista pelasikin aika hyvin, minkä nyt kaljan juonniltaan ehti.  Mukana ollut aasialaisneitcaddy kaivoi golfbägistä kylmää olutta sitä mukaa kun herrat sammuttivat janoansa.  Jututkin alkoivat olla se mukaisia.  Ajattelin, että ok,  mennään sitten näillä ehdoilla.  Turha tässä on nipottamaan alkaa - maassa maan tavalla. Kierros meni lopulta ihan leppoisasti.  Minä opetin herroille suomalaisia kirosanoja sopivissa tilanteissa ja sekös tuntui peliseuraani huvittavan.  Hyvin oppivat.  Caddyneiti kipitti toisen herran mailojen kanssa ja hihitti. Oli koko ajan väärässä paikassa ja mailoja etsittiin ties mistä. Että sellainen rento kierros.  Viimeisellä reiällä herrat kehuivat, että kuinka mukavaa oli kun pelasin heidän kanssaan ja olisi kiva mennä toistekin kiertämään.  Apua, ei kiitos !  Tällä kentällä ei muuten ole ainuttakaan hiekkabunkkeria. Luojan kiitos. Se nyt vielä puuttuisi, että nämä hihhuliheput joutuisivat hiekkabunkkerissa möyrimään.  Kenttä on tasainen lätty ja väylät niin lähellä toisiaan, että kypärä pitäisi olla pakollinen varuste.  Viereisen väylän pallo suhahti korvan juuresta pari kertaa eikä mitään "fore" -varoitushuutoa kuulunut.  Huh huh... että ihan henkensä kaupalla saa harrastaa......Seuraavana päivänä päätinkin testata jotain toista kenttää.

Löysin Wembley Golfin ja siinäpä kenttä minun mieleeni.  Se on noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä oleve 36 väylän kenttä mäen päällä.  Lempparini on Tuart -kenttä,  koska siinä on juuri sopivasti korkeuseroja niin, että väylät ovat mielenkiintoisia ja kierros tuntuu kuntoilulta.  Ensimmäisen kierroksen pelasin kolmen eläkkeellä olevan rennon ja leppoisan herrasmiehen kanssa.  He olivat oikein mukavaa seuraa.  Oli kiva seurata heidän keskinäistä, veljellistä kisailua.  Lempeätä naljailua sinkoili joka suuntaan.  Ovat kuulemma käyneet joka perjantaiaamu klo 9  pelaamassa jo vuosia. Kutsuivat minutkin mukaan seuraavana perjantaina. (harmi, en kuitenkaan mennyt).  Mukavia nämä eläkeläiset täällä - no worries meininkiä oikeassa kohdassa.   Seuraavana päivänä pelasin saman paikan Old -kentän yksikseni mutta se ei minua viehettänyt.  Liian tasainen ja vähän tylsä. Seuraavaksi sainkin seuraa yhden Suomalaisen täkäläisen tutun miehestä.  Oikein mukavaa ja leppoisaa peliseuraa. Kiva kun tietää etukäteen, että kenen kanssa kenttää kiertää ja samalla voi jutella vähän enemmänkin kuin ihan pelkkää höpönhöpön small talkia.  Alla kuvia tältä Wembleyn kentältä.

Tämän Wembleyn erikoisuus (siis minun mielestäni) on  kaksikerroksinen driving range, eli harjoittelualue,  upeilla maisemilla.   Olin vähän ihmeissäni kun ostin rangepalloja.  Yleensähän annetaan poletti, jolla saa pallokoneesta ämpärillisen palloja, jotka sitten mätkitään  rangelle kun harjoitellaan.  Täällä sai koodin. Kerrottiin, että syötä koodi  lyöntipaikan vieressä olevaan laitteeseen.  No minähän näpyttelin numeron laitteeseen ja jäin odottamaan, että mistä ihmeestä niitä palloja nyt alkaa ropista ämpäriin.  Ei mitään ropinaa.....kuului vain pieni ja vieno viuh.... mitä ihmettä !  Pallo nousi lyöntipaikan matolla olevasta reiästä tiin päälle.  Tiin korkeutta sai säätää koodilaitteesta.  Vau, olin aivan otettu. 
Sitten löin pallon  kauniissa suorassa kaaressa piiiiiiiitkälle .....  ja sillä aikaa kun ihailin täydellistä lyöntiäni, niin reiästä pulpahti uusi pallo töröttämään tiin päälle.  Oijoi,  hienot on vehkeet.   Täytyy kylläkin tunnustaa, että minua vähän pelotti siellä ylhäällä.  Ehkä mieluummin harjoittelen ihan maan pinnalla. 

Kuva ei oikein kerro, että kuinka korkealla ollaan kun toisesta kerroksesta lyödään. Hienot on maisemat. ( nuo pisimmällä näkyvät keltaiset pallot ovat muuten minun ! )

 Hieman luontokuvia väylien varrelta.  Kuten olen monta kertaa ihmetellyt ja ihastellut että tämä Australian luonto on niin kaunista.  Niin myös golfkentällä.  Kyllä siinä sielu lepää ja mieli rentoutuu kun tällaisessa ympäristössä  puolipäivää kävelee.

Eksoottista luontoa kentän laidalla

Nämä Galahit eivät olleet moksiskaan kun löin pallon niiden korvanjuuresta

Tällainen iso lintu pelästytti minut kun menin puun alle palloa lyömään. Ihmettelin, että mikä se oli. Ja sitäkin minä ihmettelin, että mitä minun palloni tekee puun alla.  Mutta toisaalta, olisihan tuokin kaunis elukka jäänyt näkemättä jos olisin väylällä edennyt

Tämä lättänokka on Spoonbill

Neljäs tähän mennessä testaamani kenttä on Collier Park Golf   Curtin Universityn kulmilla, lähellä South Perthiä, missä aluksi asuimme.   En olisi varmaan kentälle eksynytkään mutta tämä minun "suomilinkki" pelikaverini laittoi viestin, että sinne voisi mennä pelaamaan.  Käytiin pelaamassa ja se oli oikein mukava kenttä.  3x 9 väylää.  Kenttä viehetti minua, sillä se tuntui olevan logistisesti hyvin suunniteltu.  Parkkipaikalta on lyhyt matka klubirakennukseen ja harjoittelualueille. Kaikkien kolmen kentän ykköstiit ovat myös aivan klubirakennuksen edessä ja kaikki kätevästi käden ulottuvilla Siellä täytyy käydä toistekin pelaamassa.Seuraavaksi ajattelin käydä "korkkaamassa" jonkun uuden kentän.  Saas nähdä mistä löytyy - ehkä ajelen Perth Hillsin suuntaan.  Rinteeltä olisi varmaan upeat maisemat ja hieman erilaisia väyliä. Olen kuullut, että jossain siellä on sellainen kenttä.  Eiköhän se löydy.   Margaret Riverin suunnalta löytyy links -tyyppisiä kenttiä.  Ehkä sinnekin vielä reissun aikana ehtii.

Peli on alkanut kulkea sen verran, että siitä jopa ajoittain nauttii ja heti kun alkaa nautiskelemaan niin taas ollaan pohjamudissa eli bunkkerissa/vedessä tai muuten vaan metsässä.....mutta  onnistumisiakin tulee ihan riittävästi tällaiselle sunnuntaipelaajalle.  Talvi tuntuu olevan täällä loistavaa aikaa pelata.  Ilmat eivät ole liian kuumat.  Luulen, että kesähelteillä ei kentälle meno kiinnosta,  joten täytyy nyt takoa kun rauta on kuumaa mutta ilmat ei.

Tasan ei käy siis mahdollisuudet tässä lajissa kun täällä voi pelata golfia mukavissä olosuhteissa ympäri vuoden - jokaikinen.  Taidosta, tasosta, välineistä ja muodollisuuksista riippumatta.  Hieno homma ! Samanlailla jäämme ilmastomme vuoksi  tappiolle muissakin ulkoilulajeissa, kuten esim. pyöräilyssä.  Talvilajeissa onni taas kääntyykin toisinpäin. Jotta ei ne asiat olekaan niin huonosti meille, jotka hiihtoa ja laskettelua rakastamme.

Talvilajeista tulikin mieleeni ihmetellä tätä paikallisten pukeutumiskulttuuria.   Syksyn alussa kun ulkona oli vielä hellettä niin minua nauratti kaupoissa roikkuvat talvivaatteet.   No ei naurata enää.  Enpäs silloin tiennyt, että kuinka kylmää tämä aurinkoinen talvi onkaan.  Nyt tiedän ja pukeudun sen mukaan.   Mutta mitä tekevät nämä paikalliset ?  Lähdin tällä viikolla yksi aamu fillaroimaan.  Päälläni T-paita, college, tuulitakki, kaulaliina, hanskat, lämpimät sukat ja lenkkarit   ja palelin. Kosteaa aamulämpöä oli kuusi astetta auringon vielä noustessa  puoli kahdeksan aikaan.   Yöllä oli ollut nollassa ja autojen lasit olivat jäässä.  Paikallisia pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä tuli vastaan päällään t-paita tai pieni toppi, shortsit ja sandaalit ???  (ja nenä huurussa).  Tyypillinen asu kaupungilla kylmilläkin ilmoilla on toppatakki ja sandaalit paljaissa varpaissa tai  nirunarutoppi yläosassa ja uggit eli karvakengät jalassa.  Ei ymmärrä.  Samaan aikaan uutisissa toitotetaan, että talvi on pahin flussa/influenssatalvi aikoihin.  Sairaalat pursuavat potilaita.  Auttaiskohan jos katsoo aamulla lämpömittaria ja pukeutuisi sääolosuhteiden mukaan.  Tämä lienee taas sitä no worries -meininkiä, jota minä joskus väärin käytettynä välinpitämättömyydeksi tai epäkäytännöllisyydeksikin kutsun.  Tässä asiassa en halua mennä maassa maan tavalla vaan lämpimät vaatteet päällä ja maalaisjärki päässä.

Nyt jätän kuitenkin pelailut ja postaukset reiluksi viikoksi.  David tulee työjaksoltaan kotiin ja keskitytään muihin juttuihin. Ajattelimme tehdä myös parin päivän autoretken 600 km päässä olevaan kultakaivoskaupunkiin Kalgoorlieen.  Niin kaukana idässä emme olekaan vielä autoilleet.  Siitä ehkä juttua sitten seuraavaksi.

Tässä kuva tältä aamulta parvekkeeltamme.  Kaunista on mutta mittari näyttä taas +6 astetta