Maalaiset maailmalla - osa 3. Opera House, Manly, Harbour Bridge ja The Rocks

Tiistaiaamuna heräsimme vesisateeseen.  Poissa oli edellisen päivän upea auringopaiste. Emme antaneet asian häiritä, vaikka rehellisyyden nimissä se hieman häiritsikin.  Eihän se ole kivaa kierrellä nähtävyyksiä vesisateessa, vaikka ei sokerista ollakaan.  Mutta ei auta. Sateen sattuessa sateessa.



Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta. Tuohon kapeaan, korkeaan töröön eli Sydney Toweriinkin on tarkoitus nousta auringonlaskua ihailemaan, mutta sen vuoro ei ole vielä tänään.   Tämä päivä oli varattu mm. näille Sydney ikoneille:  Harbour Bridgelle ja Oopperatalolle

Aamuisin huoneen ikkunasta näkyi katkeamaton bussien virta.  Joukkoliikenne on täällä hoidettu ilmeisen hyvin ja sitä myös käytetään

Aamu aloitettiin perinteitä kunnioittaen eli hotellin vieressä olevan Starbucksin aamiaisella.  Nam. Ensimmäinen yhteinen Starbucks sellainen oli muuten Singaporessa, kun tapasimme reilu kolme vuotta sitten eli johan tämä nyt sitten perinne on....vai onko ?

Kun oli nälkä taltutettu ja iiiiso muki kahvia mahassa olimme valmiit päivän koitoksiin.  Lähdimme kävelemään kohti Circular Quayta.  Sinne oli vain pieni kävelymatka.  Sateensuojat olivat tarpeen ja jälleen kerran olin iloinen, että Halti tekee laadukkaita, sateen pitäviä ulkoilutakkeja.

Puisto matkan varrelta. Nämä kaikki kaupungin taideteokset eivät aina oikein avautuneet minulle. Osa oli outoja.

Ensimmäinen pakollinen turistiotos kuuluisasta Harbour Bridgestä

 Oopperatalolle mennessä on ravintola/terassi alue,  jossa istuimme parinakin iltana nauttimassa huikeista maisemista ja kertaamassa päivän tapahtumia

Siinä se nyt sitten on. Simpukoita sinne ja tänne.

Aloitimme siis päivän oopperatalosta.  Otimme tunnin opastetun kierroksen, mikä osoittautui hintansa arvoiseksi.  Kiersimme taloa oppaan johdolla ja saimme kattavan sepustuksen talon historiasta.   Pääsimme jopa suureen saliin, jossa Sydney Symphony Orchestra piti harjoituksiaan.  My Fair Ladyä treenasivat ja pääsimme todistamaan yhden viulistin huonoa päivää. Kapellimestari opasti isällisesti kädestä pitäen ja huonosti soitettua kohtaa toistettiin uudelleen ja uudelleen.  Johan minäkin opin sen ulkoa ja selväksi tuli temponvaihtelut.  Soitanta oli niin hienoa, että meikäläinen törötti siellä kyyneleet silmissä ja haltioituneena. Jo tuon takia kannatti mennä. Ikimuistoinen elämys. Jotenkin kolahti se ajatus, että nyt minä olen sisällä tässä kuuluisassa rakennuksessa ja hyppään keskelle ison sinfoniaorkesterin soitantaa. Kyllä on kuulkaa upean kuuloista. Jos salissa olikin tunnelmaa, niin itse talohan on  sisältä aika ruma betonimöhkäle.  Se on pimeä ja harmaa, vaikka siihen on jälkikäteen vielä lisätty ikkunoita ja yritetty remontoida toimivaksi. 

 Hieman oppaan kertomaa faktaa talosta:

• Se valmistui 1973
•  Rakennuksesta tehtiin 7 erilaista täydellistä pienoismallia ennenkuin rakennuspäätös simpukan näköisestä rakennuksesta tehtiin
•  Arkkitehtikilpailun voitti tanskalainen Jorn Utzon v. 1957 (kuoli v. 2008  90-vuotiaana) Hän sanoutui irti rakennushankkeesta sen loppuvaiheessa 1966, kun kustannukset kohosivat hänen mielestään liian korkeiksi. Rakennuksen piti maksaa 7 miljoonaa dollaria mutta rakennuskustannukset paisuivat yli 100 miljoonaan dollariin. Arkkitehti Utzon ei tullut edes rakennuksen avajaisiin eikä käynyt katsomassa valmista rakennusta.  Tosi hän myöhemmin leppyi ja oli mukana poikansa (ja pojanpoikansa) kanssa rakennuksen korjaustöissä
• Rakennuksen viimeisteli australialainen arkkitehti.  Sisätilat ovat olleet pettymys musiikin ammattilaisille.  Rakennuksen virheitä yritettiin korjata v. 2009 ja korjauskulut olivat 350 miljoonaa.  Joku voisi sanoa, että epäonnistunut torso......
• Rakennusvaiheessa yksi rakennusmies sai surmansa.  Työmiehet kiipeilivät kaarevalla katolla ilman turvavaljaita
• Ulkokuoren valkoiset laatat tuotettiin Ruotsista.  Niitä on 1 056 000 kappaletta.  Ne eivät ole kokonaan valkoisia vaan joukossa on beigen sävyisiä turvallisuussyistä.   Jos kaikki olisivat aivan valkoisia niin auringonpaisteella sen heijastukset saattaisivat haitata lento- ja laivaliikennettä.
•  Simpukan muotoisen rakennuksen eri osat eivät ole yhteydessä toisiinsa eli ne ovat erillisiä rakennuksia
• Oopperatalossa on viisi teatterisalia, viisi harjoitustilaa, useita ravintoloita, kuusi baaria, matkamuistomyymälöita jne. 
• Isossa konserttisalissa sijaitsevat oopperatalon suuret, maailman suurimmat,  mekaaniset urut. Uruissa on yhteensä yli 10 000 pilliä.  (emme saaneet ottaa kuvia sieltä kun se sinfonia orkesteri harjoitteli siellä)
  
• Rakennus on julistettu Unescon maailmanperintöjohteeksi v. 2007
• Useat tunnetut näyttelijät, kuten Nicole Kidman, Kate Blanchett, Mel Gibson ovat  aloittaneet uransa ooppetatalon näyttämöltä

Tässä näkyy hyvin sisätilan rumaa betoniseinää

Meren puolella on paljon lasiseinää joka tuo hieman valoa synkkään rakennukseen

Opas kertoo ja David kuuntelee

Tässä arkkitehdin kummallinen mattovalinta. Tässä aulassa on usein yksityisjulia. Mm. australialainen tennistähti Lleyton Hewit meni naimisiin tässä tilassa

Ruma tai ei  mutta minä olin ihan innoissani, kun pääsin kurkistamaan simpukoiden sisälle.  Nyt voin ruksata tämän "to see"  -listalta nähdyksi.  Kun kävelimme rakennuksesta ulos niin matkamuistomyymälässä kuulin yhtäkkiä suomen kieltä.  Kaksi suomalaisperhettä oli päivän pysähdyksellä Sydneyssä, matkalla kotiin pidemmältä reissulta jonka alkuperä ei minulle selvinnyt.  Joka paikkaan meitä riittää.

Joimme vielä kahvit talon alakerrassa. Koska sade jatkui rankkana niin päätimme hypätä Manlyn lauttaan ja tarkistaa Sydneyn mereltä käsin.  Muunlainen ulkoilu ei siinä kelissä kiinnostanut.

Yksi jänis eikun lokki peesasi osan laivamatkasta

Sateesta huolimatta sillalla oli ryhmiä kiipeämässä. Lippujen oikealla puolella ylhäällä näkyi yksi porukka, vaikka tästä kuvasta niitä hurjapäitä onkin vaikea nähdä

Tällaisella lautalla matkasimme. Lautat ovat  alueella asuvien paikkureita. Työmatka hoituu kätevästi

Oli ihan mukava katsella  Manlyn jylhiä  maisemia laivasta käsin.  Voin vaan kuvitella kuinka kaunista tuolla olisi, jos aurinko paistaisi.  Mutta aina ei voi paistaa.

Sade sen kuin yltyi mutta kun palasimme satamaan alkoi jo kirkastumaan

Ooppera House vielä tästä näkökulmasta

Circular Quayn satamaa josta lähtevät monet laiva- ja lauttalinjat. Siellä on myös juna-asema. Yhden pysäkin päässä oli meidän hotellimme. Satama-altaan toisella reunalla on oopperatalo ja Länsipuolella kuuluisa silta.  Sinne matkamme suuntasi seuraavaksi. Matkalla kävelimme The Rocksin eli Sydneyn vanhan kaupungin kauniilla pienillä kaduilla.  Harmikseni emme huomanneet ottaa kuvia sieltä mutta alue oli kaunis. Siellä on ravintoloita, vanhanaikaisia hotellirakennuksia ja pieniä butiikkeja. Eurooppalaiset pystyttivät telttaleirin ensimmäisen kerran sinne vuonna 1788. Sieltä löytyy myös kaupungin vanhin pubi, jossa emme kyllä jostain syystä poikenneet.

Tämä yksi ainut kuva löytyi The Rocksin kauniilta kaduilta (eikä tämäkään niin kaunis)

Meillä tuli nälkä ja pysähdyimme erääseen Saksalaisravintolaan. Olihan se vähän hullua istua Sydney Harbour Bridgen "alla" kuuntelemassa saksalaisia juomalauluja ja syomässä sianpotkaa.  Tunnelmasta toiseen. Mutta nälkä ja jano saatiin taltutettua ja matka jatkuu....

Takana olevassa tornissa on näköalatasanne

Matka jatkui ja kapusimme sillalle.  Sillalle voi tehdä opastetun Bridge Climb -retken.  Se jäi meiltä tällä reissulla kuitenkin tekemättä.  Ajattelimme, että sateen takia hinta/laatu -suhde ei ole kannattava. Vähän asia jäi harmittamaan mutta jäipähän jotakin seuraavaan Sydneyn reissuun.   Me tyydyimme kävelemään sillalla ja kapusimme tornin näköalatasanteelle

Muutama fakta sillasta ja sen rakentamisesta:

•  Sillan suunnitteli John Bradfield.  Suunnittelutyö kesti useamman vuoden (1912-1929). Tie sillan alla nimettiin Bradfield Highwayksi.
  
• Rakennustyöt aloitettiin 18.7.1923.
• Sillan puolikkaat kohtasivat toisensa 19.8.1930 mutta rakennustyöt jatkuivat vielä pari vuotta
• Silta valmistui ja avattiin 19.3.1932
• Sitä rakennettiin n. 8 vuotta yli 2000 työmiehen voimin
  
• Se on maailman levein ( 49 m) pitkän jännevälin silta.  Se on 1149 metriä pitkä  eli maailman 4. pisin silta
• Graniittiosat ja pylväät louhuttiin Moryasta New South Walesista.  Yli 20 % sen teräksestä tuotettiin Australiassa.  Loput tuotiin Englannista.
• Sillassa on 6 miljoonaa käsin taottua niittiä/pulttia.  Isoimmat niistä on 3.5 kg ja 39 cm pitkiä
• Rakennustyömaalla sai surmansa 16 työmiestä.  Turvavaljaita ei ollut
• Sillalla on 8 kaistaa (bussikaista mukaanlukien) ja jalankulkijoiden väylä.  Sen ylittää päivittäin yli 160 000 autoa.
  

Tornissa oli esillä sillan rakennushistoriaa. Sillan pultit tehtiin kävityönä

Ei turvavaljaista tietoakaan. Sanoisin, että aika kovia poikia  olivat nämä sillanrakentajat. 

Sillalta oli upeat näköalata. Oopperatalo vielä tästäkin perspektiivistä. 

On siinä pultti poikineen. Tässä kuvassa näkyy yksi siltakiipeilijöiden ryhmä menossa ylos. Vähän jäi kaivertamaan kun tuo kokemus jäi hankkimatta.

Näkymä sillalta kaupunkiin. Vasemmalla Circular Quay ja The Rocks ja Cityä. Oikealla taustalla Darling Harbour.

Historian havinaa. V. 1930 sillan puolikkaat vihdoin kohtasivat toisensa. Kuva silta tornin seinältä.

Käveltiin vielä kierros The Rocksissa mutta siellä olikin seinä vastassa.

Ilta alkoi pimetä.  Päätimme kävellä Oopperatalon puolelle lempiterassille istuman,  sulattelemaan päivän antia ja ihailemaan kohteita iltavalaistuksessa.  

Hieno se on !

Lempipaikkamme simpukan kupeessa, lämpölampun alla.

Ihana päivä, sateesta huolimatta.  Nyt on nämä turismin ikonit  koluttu.   Vaikka Sydney on iso kaupunki  se on kuitenkin  turistille suhteellisen helppo.  Nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä ja kävelijöillä on tilaa kulkea.Ja jos, ja kun voimat loppuvat niin junaan on helppo hypätä ja linjat kattaa hyvin koko kaupungin.   Niinhän mekin hyppäsimme junaan ja huristimme yhden pysäkinvälin hotellille.  Ei ollut enää paukkuja pohkeissa. Alakerran kiinalaisesta take awayt ja huoneeseen huilaamaan.


Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa Hop On / Hop Off  -bussilla kiertoajelua: Bondi Beach, kalamarkkinat ja Sydney Tower... siitä sitten seuraavaksi.