Maalaiset maailmalla - osa 5. Blue Mountains ja The Three Sisters

Olin joskus vuosia sitten nähnyt kuvan Blue Mountainsilla sijaitsevista kivipaaseista nimeltään The Three Sisters ja ajatellut, että tuonne minä haluaisin joskus päästä.  En edes muistanut niiden olevan Sydneyn lähellä kunnes aloin tutkailla alueen matkakohteita ja kas, siellähän ne kököttivät jossain esitteessä.  Vau,  nyt se hetki sitten koitti, että tämäkin haave toteutui.

Olimme varanneet kokopäiväretken torstaille, kohteena siis Siniset vuoret ja kolme sisarta.  Alue sijaitsee n. 100 kilometriä Sydneystä länteen.   Päätimme olla vähän laiskoja ja ottaa ohjatun bussiretken koska aikaa oli vain yksi päivä. Ei menisi tunteja hukkaan pähkäillessä vaan homma hoituu tehokkaasti.  Bussi oli 14 paikkainen pikkubussi.  Esitteessä luki, että Delux -malli.  Jaahas.  Minkähänlainen mahtaa olla se perusversio ?   Tämä Delux oli nimittäin ränsistynyt bussinropponen kovine penkkeineen.  No ei annettu asian haitata.  Bussikuski oli hauska hemmo, joka kertoi tarinoita ja yritti olla vitsikäs.  Ja olikin - ajoittain.   Päivään kuului Blue Mountainsin lisäksi pikavierailu Sydneyn Olympiakylässä, 2000 Sydney Olympic Park (joka oli kiinnostava) sekä päivän päätteeksi visiitti eläinpuistoon (joka ei meitä niin kiinnostanut), jonka jälkeen tulimmekin laivalla takaisin kaupunkiin.  Koska päivälle oli buukattu paljon ohjelmaa, niin matkaan lähdetttiin jo varhaan.  Bussi nouti hotellilta seitsemän jälkeen.  Aamuherätys oli siis ajoissa, että ehti hutkaista kunnon aamiaisen ennen reissua. 

Aluksi siis Olympiakylään.  Se oli pieni pettymys, sillä emme päässeet kurkistamaan sisälle  stadionille mikä olisi minua kiinnostanut.  Ihmettelin myös, että en nähnyt missään esimerkiksi olympiarenkaita.  Jotenkin alue tuntui autiolta,  vaikka  kisat olivat  vuonna 2000 eli ei niin kauan aikaa sitten. Toivottovasti keksivät hyötykäyttöä  rakennuksille. Alue on iso ja bussikuski kertoi siitä mm. seuraavaa
Sydneyn olympiakisat 2000 olivat kaikkien aikojen suurimmat kisat.  Niihin osallistui  19 651 urheilijaa 300 eri lajissa.  Alue on rakennettu ekologisesti. Isoilla aurinkokennoilla tuotettiin energia ja stadionin alla on isot sadevesisäiliöt joiden vesi käytettiin kisojen aikaan kastelu- ja siivousvetenä

Stadion on nykyisin nimeltää ANZ Stadium. Siellä on 126 000 istumapaikkaa. Siellä mm. pelataan Aussi fudista, joten television kautta olen kyllä nähnyt stadionille mutta olisin mielelläni kurkistanut sinne livenäkin,  nyt kun kerran ovella oltiin.

Stadionin edustalla oli satoja teräspylväitä.  Niissä oli kiinni isot laatat johon oli kaiverrettu kaikkien olympialaisiin osallistuneiden nimet aakkosjärjestyksessä.  Jani Sievisen ja Arsi Harjun nimet löysin.

Luulen, että tämän patsaan päällä on palanut olympiatuli mutta nyt se oli kyllä suihkulähteenä.  Mutta matka jatkuu .....

Hieman vaisuksi jäi tuo urheilupyhättöön tutustuminen, mutta eihän se toki ollut päivän pääkohdekaan. Matka jatkui kohti sinisiä vuoria.   Bongasin  matkanvarrelta Arnott'sin tehtaan mutta eipä vienyt bussikuski meitä tehdaskierrokselle, pah.   Sinne jäivät Shapesit ja Tim Tamit matkan varrelle.   Sen sijaan pysähdyimme aamukahville, pieneen viehettävään Leuran kylään.  Kahvien jälkeen matka jatkui ja eteemme avautui aivan uskomattomat maisemat Australian Grand Canyon.  Se on todellakin sinisen savun peitossa.  Sininen väri tulee eukalyptuspuista - ne hengittävät ja päästävät ilmaan sinistä väriä.  Näkymä oli uskomaton.  Kovin sitä tunsi itsensä pieneksi tämän luonnon äärellä.   Bussi vei meidät Katoomban kylässä sijaitsevalle Cablewayn  asemalle.  Ylitimme Leura Cascadesin kabiinivaunussa killuen. 

 

Tämmöiseen tungimme itsemme ja kanjonin ylitys oli kätevää

Menimme kabiinilla Katoomba Fallsien ohi mutta oli hieman kuivahko putous

Kabiinista nähtyä

Olimme perillä väliasemalla ja kabiini palasi takaisin hakemaan uutta lastia.  Siirryimme Scenic Railwayhyn joka vei meidät lähes pystysuoraa seinämää alas kanjoniin.  Sen sanotaan olevan vanhempi kuin Amerikan Grand Canyon

Junakyytiä alas

Tämä juna oli vähän ahdistava paikka mutta alas päästiin. Alhaalla oli puusilloista tehty kävelyreitti sademetsämaisemissa.  Eukalyptuspuita,  paljon erilaisten lintujen laulua sekä vanhan kultakaivoksen jäänökset ja historiaa.  Paikka oli satumainen.

Tämä lintu oli niin kesy (tai ahne), että söi kädestä

Vanhaa kultakaivosta museona

Kun reitti oli kävelty läpi niin menimme toisen kabiinin ala-asemalle ja sillä ylös.  Ilma oli vielä ihan kirkas kun odottelimme vaunua mutta sitten yht'äkkiä jostain ilmestyi sumu ja se sumu peitti koko kanjonin.  Eli ylösmenomatkalla emme nähneet yhtään mitään.

Sinne menivät maisemat sumun sisään.  Me pääsimme kuitenkin turvallisesti ylös ja jatkoimme  matkaa bussilla.  Ensin pysähdyimme vielä parille näköalapaikalle ja sitten Echo Pointin tasanteelle katsastamaan The Three Sistersin kivipaasit

Boars Head Rock oli  kylläkin minusta enemmän lohikäärmeen kuin karjun näköinen (vai onko minun kielitaidossani tässäKIN kohtaa puutteita)

Pakollinen "anna suukko patsaalle tms turistinähtävyydelle" -kuva

Otoksia näköalapaikoilta.  Huimat oli maisemat.

Sitten saavuimmekin Echo Pointille jossa on näköala The Three Sistersille.  Jos koko päivä oltiin nähty toinen toistaan huimempia maisemia, niin kyllä tämä kruunasi päivän.  Valokuvat eivät anna aivan oikeaa mittasuhdetta näille sisaruksille ja taustalla olevalle kanjonille.

Eräs Aboriginaalien tarina kertoo, että kolme kaunista sisarusta Meenhi, Wimlah and Gunnedoo, jotka elivät Jamison laaksossa ja kuuluivat Katoomba heimoon, rakastuivat kolmeen Nepean heimon poikaan.  Eri heimojen välinen rakkaus ei ollut sallittua mutta pojat eivät hyväksyneet asiaa vaan päättivät kaapata tytöt. Siitä seurasi heimojen välinen taistelu.  Koska sisarukset joutuivat hengenvaaraan kylän poppamies päätti pelastaa tytöt taikomalla heidät kivipaadeiksi. Poppamiehen oli tarkoitus peruuttaa loitsu kun taistelut olivat ohi mutta poppamies kuoli eikä kukaan muu osannut loitsua, joka olisi palauttanut sisarukset entiselleen.  Niin nämä kivipaadet, The Three Sisters,  jäivät jälkipolville muistoksi taistelusta.

Näitä tarinoita on muitakin mutta minä ajattelin uskoa tähän.

Kotimatkalla pysähdyimme Weatherdale Wildlife Parkiin.  Meitä se pysähdys ei niin kiinnostanut kun olemme jo muutamassa käyneet mutta päätettiin silti poiketa sisälle.  Ja hyvä niin.  Pääsi taas paijaamaan koalaa ja  näin ensimmäistä kertaa kengurun, jonka poikanen kurkisteli pussista. Äitiä syötin mutta pikku Ruu oli kiinnostunut vaan kurkistelemaan pussista.

 Voiko söpömpää olla !

Tämä vei minun sydämeni

Äiti syö ja Ruu kurkkii pussista

Tasmanian tuholainen raa'an lihan kimpussa.  Pelottava otus !

Nzzzzzzz.........

Kiireisten kahvien jälkeen hurautimme lauttasatamaan ja matka jatkui meriteitse.  Tosin ilta pimeni ja alkoi satamaan ennen kuin tulimme satamaan .......  joten ei siitä laivamatkasta päässyt oikein nauttimaan.  Toinen laivamatka sateessa tällä reissulla.  Vähän huono tuuri.

Darling Harbour lähestyy

Lautta pysähtyi Luna Park huvipuiston laiturissa Harbour Bridgen alla.  Tällä reissulla emme ehtineet huvipuistoon.  Se olisi ollut kyllä mielenkiintoinen katsastaa.  Huvipuisto on vanha se avattu vuonna 1935 mutta toki sitä uusittu ja korjattu vuosien varrella. Ehkä ensi kerralla ehdimme tutustumaan siihenkin paremmin. 

 

Kun laiva saapui Darling Harbouriin olimme olleet 12 tuntia reissussa.  Otimme vielä pikalautan ja siirryimme Oopperatalon kupeeseen terassille nauttimaan  hetkeksi viimeisen illan tunnelmasta.  

Seuraavana päivänä olikin kotiinlähdön aika.

Aamulla pakkasimme ja teimme vielä  kierroksen kaupungilla yksiraiteisen kyydissä.  Pikavisiitti aurinkoiselle Hard Rock Cafen terassille, kävelykierros ja  lentokentälle.   Mahtava viiikko oli takana.  Paljon nähtiin, mutta vielä jäi muutamia tärkeitä juttuja seuraavaksi kerraksi.    Sydney on ihana kaupunki turistikohteena mutta taitaisi olla minulle  liian iso paikka asuttavaksi.  Kyllä minä nyt ymmärrän, että miksi meitä Perthiläisiä kutsutaan täällä maalaisiksi.  Mittasuhteet Sydneyssä olivat hieman erilaiset kuin meidän kylässä. Ja hyvä niin - pienemmässä paikassa on kotoisampaa asua.  Lopuksi vielä kuvakavalkaadia aurinkoisesta perjantai aamupäivästä ennen kentälle menoa. 

Kotoisaa urheilukaupan ikkunassa !

Junassa matkalla kentälle.  Se on moro !