Uusia kuvakulmia Tuiren ja Samin kanssa

Viime viikolla sain siis SuomiVieraita kun Tuire ja Sami tekivät  kotimatkallaan välilaskun Perthiin.  Heidän muutaman viikon lomamatkansa veteli viimeisiään ja olen tosi iloinen, että jaksoivat vielä pysähtyä kyläilemään pariksi päiväksi.  Meidän pikainen tapaaminen Sydneyssä pari viikkoa sitten oli  aikamoista ilkamointia. Nyt mentiin vähän rauhallisemmin ja katsastettiin Perthin nähtävyyksiä. Sen verran mitä parissa päivässä ehtii.  Ja ehdittiinhän me. Oltiin tehokkaita (ja ne jotka  tuntevat Tuiren niin tietävät mitä on tehokas toiminta).   Hain pariskunnan kentältä tiistai-iltapäivällä.  Pikainen majoittuminen,  tervetulokuohari ja matkaan.   Sanoisin, että aika urhea suoritus oli tämä ensimmäinen päivä(kin).  Vieraat olivat pienen kuumeen kourissa ja meikäläinen oli ollut edellisen päivän vatsataudissa.  Sen verran ollaan kaikki treenattu sitkeyttä (minä lapinreissuilla, Tuire maratoneilla ja Sami ties missä), että ei annettu asian häiritä. Pakattiin autoon tarvikkeet Kings Parkin auringolaskua varten ajatuksella "eteenpäin sanoi mummo lumessa".   Vauhtia otimme   Cottesloen rannalta.   Koska Sami on innokas ja taitava valokuvaaja, niin minä en ottanut omaa kameraa mukaan ollenkaan.  Olikin hauska katsella kaupunkiamme uusin silmin.  Sami ja Tuire löysivät kameranlinssiin kohteita, joita en ole itse edes huomannut.   Kaikki tämän jutun kuvat ovatkin copyright Sami & Tuire. 

 

Hetken huili ja liikenteeseen

Minä ajelin ja Sami napsi kuvia.  Nämä ovat Mount Bay Roadin varrelta. Tuo tyttöpatsas on hauska kun joku käy aina vaatettamassa sen.  Joka kerta kun menee ohi niin sillä on erilaista päällä.

Tämä on "mökki" on usein Perthin postikorteissa.  Minulle ei ole selvinnyt, että mitä tuolla sisällä on.  Pitäisi joskus ottaa selvää

Jee, aurinko paistaa.  Mutta valitettavasti liian kylmää rannalla loikoiluun ja uintiin

Cottesloella oli surfareita.  Meikäläistä ei tämä talvinen merivesi houkuttele ollenkaan uimaan.  Sinänsä vähän hassua kun Suomessa kävin avannossa monta kertaa viikossa.  Juttu taitaa olla saunaa ja lämpimiä sisätiloja vailla.  Jatketaan harrastusta sitten taas kotisuomessa.

Tyydyimme siis kävelemään rannalla ja nauttimaan auringosta  vaatteet päällä.

Fysioterapiatuokio kipeälle polvelle

Samin näkemys: ihanat naiset rannalla ? (toim. huom.)

Kuvakimarasta löytyi myös mustavalkoisia otoksia.  Hienoja.

Sitten matka jatkui Kings Parkiin.  Ilma oli kylmä, joten ei siellä viitsinyt kauan retkuilla. Auringonlasku ja pieni picnic kuitenkin saatiin aikaiseksi.

King Park Botanic Garden.  Nämä heijastukset monumentistä ovat jääneet  meikäläiseltä aiemmin huomaamatta.

Ehdittiin ennen auringonlaskua

Poks.. ja nauttimaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että kuski itse nautti Spriteä.

Vaikka olikin kylmä niin minä en ainakaan kyllästy noihin Kings Parkin näkymiin.  Edellisestä picnicistä olikin jo aikaa.... taisi olla kesällä.   Näitä samantyyppisiä kuviahan on ollut jo moneen kertaan mutta  kun nämä vaan on niin kauniita, että tässä tulee Samin ja Tuiren versiot

Valokuvaajan ruokatauko

Kun pimeä oli laskeutunut, eväät syöty niin hyppäsimme autoon ja ajoimme South Perthin kautta kotia kohti.  Tällä reissulla muuten meinasin ensimmäistä kertaa koukata vastaantulevien kaistalle.  Risteyksessä oli liittymät moneen suuntaan, huono opastus ja pimeää. Kun laskeuduimme liittymään ja   olisi pitänyt osata tehdä tosi tiukka käännös oikeaan ja ylös niin meinasi yrittää etuviistoon oikeaan, hups.... " keep left" -kyltti vastassa ja koukkasin vasemmalle ajokaistalle ja tilanne pelastettu. Mutta tämä ajokaista ei sitten vienytkään sinne minne olisimme halunneet, eli South Perthiin.  Mehän ei lannistuttu vaan ajoimme seuraavasta liikenneympyrästä täyden ympyrän ja takaisin menosuuntaan.  Piti siinä ajaa yksi pitkä tunneli edestakaisin mutta no hätä, reitti oli jo tuttu. Siitäs sain kun olen ollut jo sitä mieltä, että minulle ei enää satu virheitä tässä vasemman (lue: väärän) puoleisessa liikenteessä.  South Perthin jälkeen  teimme pienen välilaskun meidän kotoisaan Claisebrook Coveen.  Pieni kävelylenkki kanaalin ympäri, oluset ja yöpuulle.  Seuraavana päivänä oli tarkoitus hypätä lauttaan ja mennä Fremantlea ihmettelemään.

Sami South Perthin rannalla

Claisebrook Cove ja kotikulmat

Kauniita on nämä East Perthin yölliset maisematkin.

Tarkenimme istua ulkona vielä yhden olusen verran, vaikka lämpölamppua emme saaneetkaan paikalle.  Tarjoilija raahasi lamppuja yksi kerrallaan viereemme ja yritti sytyttää niitä. Tuloksetta. Joku fiksumpi olisi tarkistanut lampun toimivuuden jo ennen kuin raahaa siitä asiakkaan luo.  Muutaman tuloksettoman raahauksen jälkeen sanoimme, että anna olla ja tuo ne oluet.  Kukaan jaksa kuivin suin koko yötä seurata tuollaista hölmöläisen hommaa, josta ei valmista tule.

Seuraava aamu koitti aurinkoisena.  Rauhallisen aamiaisen jälkeen hyppäsimme CityCatiin ja menimme hetkeksi keskustaan matkalla lauttasatamaan.

Tuire paneutuu valokuvaukseen.  Kokovartalohommaa !

Kannatti paneutua.  Enpäs ole tätäkään kuvakulmaa huomannut vaikka olen alta kävellyt tuhannesti

Seuraavat otokset matkalla lauttasatamaan. 

Katso kenguru(t) loikkaa

 

Fremantlen talvilautta olikin sitten pieni pettymys.  Isommat ovat varmaan huollossa ja matkasimme pienellä ja vähän nuhjuisella. Mutta ei se haitannut.  Maisemat olivat samanlaiset kuin kesällä.

Lautan etuosassa oleva ulkotila löydettiin vasta loppumetreillä. Mikäs siinä oli nauttiessa auringosta ja maisemista. 

Mosman Parkin asuinalue näkyy hyvin lautasta

Frimantlen satamasta löytyi patsaita, joita en ole koskaan ennen huomannut.  Vieraiden freesit silmät bongarsivat taas uutta

Täytyisköhän pesta ja kammata tukka

Jotain niin tuttua Freon satamassa.....  tämä arkkitehti on ehkä saanut vaikutteita jostakin....

Puusta bongattua matkalla keskustaan

Minä tykkään tästä kuvakulmasta.

Frimantlea

Lounaaksi päätimme maistaa fish and shipsit.  Tuire ja Sami meinasivat lähteä kotiin ilman, että ovat maistaneet kansallisruokaa.  Eihän se peli vetele.  Shipsit pöytään ja chilikastiketta kyytipojaksi niin hyvää oli.   Aurinko lämmitti ja lokit kiusasivat.  Oikein kotoisaa.

Kävimme uimarannalla nauttimassa yhden tuliaiskuoharin jälkiruoaksi.

Tässä otos yhden kaupan ikkunasta.  Minun lemppari "tyhmäkatse emu".  Vai mitä olette mieltä ?  No hyvä on - on sillä myös ilkeä katse !

Pysähdyimme lämmittelemään suklaapuotiin capuccinolle ja muffinseille. 

 Oli aika lähteä juna-asemalle.  Aurinko alkoi painua mailleen ja tarkoitus oli vielä pikkusen poiketa Cityyn ihmettelemään.  Mukava retki.  Tosin lämpimiä kesäpäiviä on ikävä.  Osa energiasta menee palelemiseen ja se ei ole mukavaa.

Tämä kuva on satamasta kun saavuimme Frimantleen. Heh,  arvatkaapa kuka sen otti ? (vastaus löytyy tämän blogin kuvista)

 Junamatka kestää vain n. 20 minuuttia.  Kävelimme vielä Northbridgen kulmille ja istahdimme The Brass Monkeyn terassille.  Sieltä löytyivät toimivat lämpölamput.  Just ja just tarkeni ja siinä istuessamme havahduin tuttuun introon kaiuttimista.  The Rasmuksen In The Shadowshan se sieltä ämyreistä alkoi kotoisasti. Lämmitti mieltä.  Oli kiva fiilis kuulla, että soittavat sitä vielä täällä - maapallon toisella puolella.  Laurille ja pojille vaan terveisiä !

Taas uusi kuvakulma terassin maisemiin a`la Sami

Teimme vielä pienen kävelyn kylillä mutta kuten olen sanonut niin tämä maalaismiljoonakaupunki pistää ovet säppiin kuuden - seitsemän aikaan illalla.  Kaupat menevät kiinni (paitsi kauppailtoina to tai pe) ja citycatit lakkaavat kulkemasta.  Olimme bussipysäkillä puoli kahdeksan aikaan .... ja turhaan.  Ei kulje ilmainen kumipyörä enää.  Onneksi saimme taksin ja hurautimme vielä Claisebrookiin hetkeksi istumaan.  Tämä ihan vaan sen takia, että kun ulkoilen kanaalilla päivittäin niin olen vähän haikeana katsonut ryhmiä jotka istuvat siellä iltaa.  Joskus on tuntunut yksinäiseltä ohi kävellessä.  No nyt oli seuraa ja varmasti tästä eteenpäin aina muistan Samin ja Tuiren kun aamu/iltalenkillä kanaalin reittiä kuljen.
(sen rotan, jonka näimme siellä ihan hienon ravintolan terassilla istuessamme haluaisin kyllä unohtaa mutta enpä taida...)

Mitä ?  Pitäiskö kaupat olla auki kuuden jälkeen ? - Ei meillä !

Näihin maisemiin päätettiin toinenkin  ja viimeinen seikkailupäivä. Claisebrook Coven silta oli vaihtanut  väriä.  Eilen pinkki, tänään vihreä.  Päivä oli ollut aika rankka ja matkalaisten oli aika painua pehkuihin.  Aamulla vielä pakkaamiset, pikku pysähdys Burswoodiin matkalla kentälle ja siinä se.

Jos Claisebrookin silta vaihtaa väriä päivittäin niin samaa rataa taitaa mennä meikäläisen mieli.  Ei näihin kohtaamisiin ja eroihin oikein totu. Mielialat heittää volttia, eikä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Aina sama kaava.  Nyt kun olen ollut täällä jo kohta seitsemän kuukautta ( ja ihan samat fiilikset oli parin kuukauden kohdalla) niin tottakait tämä elo täällä tuntuu jo kodilta. Samaan aikaan kun kun olen lentokentällä saattelemassa Suomeen lähtijöitä niin mieleen tulee ajatus, että pitäisikö minunkin olla lähdössä kotiin.. kotiin ?  siis mihin kotiin ?   Missäs se koti nyt oikein olikaan.  Tällä kertaa asiaa ei helpottanut se, että David on reissussa ja palasin täällä tyhjään huusholliin.   No toisaalta, en minä varmasti mitään hauskaa seuraa tässä mielentilassa olisikaan. Kovin olen hiljaista tyttöä hetken aikaa.  Pari päivää  siinä aina näyttää menevän, kun kokoilee itsensä takaisin arkeen.  Tällaista tämä on - jälleen kerran itku pitkästä ilosta.  Ei muuta kun pyörän selkään ja Swan Riverin ympäri. Helpotti kummasti. 

Kiitos Tuire ja Sami.  Kun kyyneleet on pyyhitty niin aurinko paistaa taas.  Mukavilla muistoilla jaksaa eteenpäin !