Tapahtui viime viikolla

Nyt ei kyllä huvita enää kirjoittaa yhtään mitään.  Johtuu ehkä siitä, että kevyet jorinat ovat liian kevyitä tunnetiloihin nähden.  Sen verran sekavat ovat mielenliikkeet.  Viime viikolla oli ihanaa se, että juttelin useankin Suomi ystävän  kanssa pitkät puhelut (kiitos Kiki, Sipe ja Johanna juttutuokioista), sekä sain kannustavia viestejä (kiitos mm. Tuire ).  Kesän ja syksyn mökkireissuja tuli buukattua sekä pari ensi talven laskettelureissuakin  (kiitos Valtaajat ja Leviäjät).  Elämä siis jatkuu ja se tunne on lohduttavaa.  
 
Viime viikon maanantaina tuli vietettyä aikaa lentokentällä pariinkin otteeseen.  Ensin haettiin D:n tytär ja mentiin lounaalle. Hän jatkoi lentoaan eteenpäin ja halatessamme todettiin, että ei tiedetä koska seuraavan kerran nähdään.  Luoja yksin tietää sen, jos sekään.  Aika kova paikka.   Yöllä hain kansainväliseltä kentältä D:n serkut, jotka laskeutuivat Kanadan lomalta tullessaan yhdeksi yöksi meille.   Kun aamulla heitin heidät juna-asemalle jatkamaan kotimatkaansa halattiin ja todettiin, että ei tiedetä koska seuraavan kerran nähdään.  Luoja tietää tämänkin, ehkä... vähän epäilen....  Sunnuntai-iltapäivän vietimme Liz serkun kanssa ja sieltä lähtiessämme halattiin ja todettiin, että ei tiedetä koska seuraavan kerran nähdään.  ...tietääköhän se Luoja tätäkään - minä en tiedä. .... niin tai näin, niin yhtä jäähyväistähän tämä elämä nyt on.   Tosi surullista ja kuitenkin toisaalta erittäin innostavaa palata taas "normaaliin" elämään ja kotimaan rakkaiden luo.  Tässäpä ristiriitaa kerrakseen.

 Vaikka ei huvita kirjoittaa, niin laitan taas muistoksi muutamia kuvia tästä ihanasta elämästä täältä viime viikolta. 

Hauskat "hattujuhlat" Eevalla ja Danilla toissa lauantaina.  Kiitos ihanat ystävät.

Salaisuuksia Elviksen kanssa.

Elvis ja Cody - ihanat karvakuonot.

Pakko laittaa tähän Elvikseltä viime viikolla tullut tekstari:   "Aunty Raija, thank you for our treats, mummy gave us some dental sticks and it was very tasty!  Although I'm sure Cody's piece was much bigger which is not fare I might not be as tall but I am as long!  Also thank you for all the lap time on Saturday. Love Elvis"    Maailman ihanin karvakuono - eikä emännässäkään vikaa ole :D


Viime viikolla kävimme  testaamassa sushibaaarin junan.  Jostain syystä se on jäänyt kokeilematta, vaikka niitä tässä kaupungissa muutama on .  Olipas hyvää ja voin suositella.

Liikkeellä liian aikaisin ja sushia pääsikin syömään vasta puoli kuuden jälkeen. No hätä (worries) - aperitiivi odotellessa on aina paikallaan ja vetää suun muikeaksi.

Siinä niitä herkullisia sushi annoksia menee kuin juna ikään -  sen kun nappaat vauhdistat!  Eriväriset lautaset ovat eri hintaisia ja lasku muodostuu syötyjen lautasten (siis annosten) värin ja määrän mukaan.

Montaks söit?  Röyh...... Olihan herkullista ja tuoretta sushia. Voin suositella East Perhin Jawsia

Vaikka olin jo heittänyt hyvästit Freolle eli Fremantlelle, niin jouduin  pääsin kuitenkin perjantaina ajamaan Davidin työpaikalla käymään. Samalla piipahdimme lounaalle hauskaan hampurilaisbaariin.

Taideteos seinällä.  Meidän lastenhuoneen lattia 25 vuotta sitten on siis ollut yhtä taidetta.

Se on decoreerattu mm.  musiikkijutuilla ja  Where is wally-teemalla.  Pöydissä oli sarjakuvaprinttejä ja siinähän se aika kului Wallya etsiessä, ettei meinattu muistaa syödä.  Taidankin ostaa itselleni muutaman kirjan kotimatkalle. On 30 tuntia aikaa etsiskellä.

 Olen useasti valittanut, että täällä on näin talvella kylmempää kuin Suomessa koskaan.  Olen ajatellut, että tunne on vaan minun korvieni välissä.  Mittari näyttää lähes +16 - 20 astetta ja kylmä on luissa ja ytimissä niin syvällä, että ei tarkene olla missään. Palelee niin, että sydämeen sattuu. Tunne ei ehkä olekaan minun subjektiivinen kokemukseni. Asia selvisi kun serkut tulivat Kanadasta ja he sanoivat, että siellä oli hyvä keli.  Mittari näytti +16 astetta mutta siellä +16 on lämmin ja leppoisa ilma,  toisin kuin täällä. Täällä nuo samat lämpöasteet talvella ovat hyytävän kylmää. Siis näin sanoi Australiassa ikänsä asunut pariskunta.   Täällä siis ON kylmää eikä se olekaan vaan tunne minun päässäni.  Syynä kaiketi lähellä oleva Etelänapa sekä aava Intian valtameri,  joka puhaltaa kosteutta viileään säähän, siihen kun yhdistetään pimeät  kylmät yöt, jolloin kosteus ei ehdi koskaan kuivua - vaikka päivällä aurinko paistaisikin, niin vilakkaa on.  Näillä fiiliksillä kohta Suomen kesästä nauttimaan.

Mukavan viikon kruunasi  Art Clay hopeasavikurssi,  jossa vietimme naisporukassa lauantaipäivän.  Siitä oma juttunsa seuraavaksi.  Innostuin valtavasti.  Kiinnostuneille tiedoksi Suomesta löytyy kursseja myös.