Kevät katosi kalenterista

Laitanpas taas kuvadokumenttia muistokseni viime viikolta.  Vaikka yöt ovat hyisen kylmiä, niin aurinko lämmittää päivisin ja sekös houkuttelee kävelylenkeille.  Sisällä ei tarkene.  Terveisiä vaan sinne helteiseen Suomeen.  Saatte vähän tuntumaa, että mitä elämä oli täällä kesällä,  kun lämpötilat huitelivat viikkotolkulla  +40 asteen tietämillä ja yli.  Sisätiloihin naulitsi ulkoilmaihmisen sellaiset lämpötilat ja sekös harmitti.  No nyt on motivaatiota ulkoilla. Pikkusen vaatetta päälle ja nauttimaan raikkaasta talvikelistä.  Niin talvihan alkoi virallisesti viikonloppuna.  Joten kun minä täältä lähden, niin hyppään talvesta suoraan kesään ja siitä syksyyn.....eli minun  vuodenaikani tänä vuonna tammikuusta alkaen ovat olleet kesä, syksy ja  talvi.  Siitä sitten suoraan Suomen kesään, syksyyn ja taas talveen..  Missä on kevät?  Huomaan kadottavani yhden vuodenajan eli kevään kokonaan edellinen kevät oli  täällä loka-marraskuussa 2012 ja seuraava kevät on Suomessa huhti-toukokuussa 2014.  Ups, miten tässä näin kävi?  Sen lisäksi joudun antamaan se  joulukuussa 2011 saamani viisi lisätuntia takaisin,  eli  pyöräyttämään kelloa taaksepäin kun palaan Suomeen.  Aikamoista aikamatkailua tämä näköjään, eikös ihme jos pää on välillä ihan pyörällä. 

Viime viikolla oli vielä virallisesti syksy kun oli toukokuu.  Vuodenaika vaihtui talveen pitkän viikonlopun aikana.  Eilinen eli maanantai oli vapaapäivä... taisi olla taas tämä hassu kuningattaren syntymäpäivävapaa jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että koska hän on syntynyt.  Eri osavaltiossa tämä ansaittu vapaa pidetään eri aikaan - mutta mitä väliä.  Pääasia, että saadaan vapaapäiviä.   Napsin kameraani kuvia viikon kävelylenkeistä ja muista tapahtumista.

Kalliomaalauksia lähipuistosta

Meidän lähellä Swan joen rannalla on tämä laituri. Sen penkillä kävin kirjaa lukemassa, lämmittelemässä ja selvittelemässä sekaisia ajatuksiani.

Taustalla olevan sillan takana on East Perth ja kotimme

Maalaismaisemaa miljoonakaupungissa.  Näiden maisemien takia rakastan tätä kaupunkia.

Kaunis East Perth ja Claisebrook

Viikkoon sisältyi myös ex-tempore pizza&punaviini ilta.   CaffeeItalia  East Perthissä Hay streetillä tarjoaa todella maukasta italialaista ruokaa.  Meitä oli neljä ladya, tilasimme neljä erilaista pizzaa ja jaoimme ne.  Olipa hyvää.  Ehtisiköhän  käydä vielä Davidin kanssa testaamassa paikan pastatarjonnan....   Mukava ilta hyvän ruoan ja seuran parissa, ja punaviiniä hmmm....ihan vaan lämmikkeeksi kylmään iltaan.  (lämpötila on ollut muutamana yönä vain 2 astetta)

Jälkkäriä, nam. Me ei kaloreita lasketa kun nautitaan herkuista!

Vaikka me asumme lähes keskellä kaupunkia, sitä ei aina uskoisi.  Tämä Perthin maalaiskaupunki hiljenee kummallisesti jo alkuillasta.  Kaupat menevät kiinni silloin kun ihmiset pääsevät töistään ja heillä olisi aikaa mennä kaupoille.  Meidän lähin bussilinjakin (pysäkit näkyvät taustalla) lakkaa ajamasta jo seitsemän jälkeen illalla.   Miljoonakaupungista tulee aavekaupungin oloinen.  Ja kun katuvalaistuskin on mitä on eli heikkoa, niin illalla on ihan rosvon olo yksin kävellessä.  Ei ketään, ei missään ja aivan hiljaista.    Tällaisissa maisemissa tallustelin ravintolasta kotiin, ypöyksin yhdeksältä.

Kummallista kalman tunnetta ei helpota, että talomme kohdalla kadun toisella puolella on vanha hautausmaa, East Perth Cemetery, hui

Viikonloppuna lähdimme yhdessä Davidin kanssa kävelylenkille ja lämmittelemään Scarboroughin rannalle.  Kävelyä, auringonpaistetta ja lounas beachilla.  Ymmärrän hyvin, että ne ketkä eivät tykkää lumesta ja hiihtämisestä, viettävät talvista päiväänsä mieluummin tällaisissa maisemissa kuin umpihangessa.  Simpukoita tuli taas kerättyä kilo.   Millä ihmeellä saan ne roudattua Suomeen.  Pitää vissiin tilata erillinen kontti niille.  On meinaan tullut muutama kerättyä.

Aika rauhassa saatiin kulkea.

Tässä muutama niistä tuhannesta.

Rannalta jatkoimme suoraan Innaloon leffateatteriin.  The Great Gatsby oli ihan nautittava 2,5 tuntinen elokuva.  Olen nähnyt kyseisen tarinan musikaalina mutta tämä leffa on enemmän kerronnallinen rakkaustarina.  Toki tässäkin musiikkikohtauksia ja paljon silmänruokaa charleston tyylisissä tansseissa, asuissa ja kohtauksissa.  Eikä sitä Leonardoakaan ole epämukavaa katsoa.  Elokuvan opetus oli, että raha ei tuo rakkautta mutta senhän me jo tiedämmekin.   Mukava päivä.

Leffateatteriin oli raahattu Gatsby rekvisiittaa.  Tuo punapaitainen ei kuulu niihin.