Ajatuksen virtaa ja pääsiäispupuja

Olen viimeaikoina pysähtynyt usein miettimään, että mitkä on tunnelmat oman pikku pääni sisällä -  nyt,  kun kohta neljä kuukautta on kulunut täällä kaukomailla.  Ajatukset, jotka ovat usein ihan pieniä tuokiokuvia. Ne tulevat ja menevät - saavat virikkeen jostakin,  jota en usein ehkä edes tiedosta.   Viimeaikoina on muutamankin kerran tullut mieleen sauna.  Kaiho - pääsisinpä saunaan !  Luulen, että  mieli ei halaja kuumaan, sillä sitä täällä edelleenkin riittää päiväsaikaan.  Vaan mieli halajaa siihen autuaaseen, rentoutuneeseen olotilaan, joka täyttää mielen saunan jälkeen.  Ja tokihan tämä ajatus aina poikii myös mielikuvan oman mökin löylyistä ja järvivedestä joka on pehmeämpää kuin missään.... ja tämä kaiho kasvaa kesää kohden - sen tiedän.  Muutaman kerran on helteisellä kävelylenkillä putkahtanut mieleen viikottaiset sauvakävelyt Seurasaaressa. Puhumattakaan hiihtolenkeistä auringonpaisteessa Seurasaaren selällä.  Se raikkaus mikä merituulen mukana tulee !  Sitä on ikävä.  Toki on ikävä lapsia, perhettä ja ystäviä.  Mutta siihenhän olen jo jotenkin tottunut, että ainakin osa lapsista on ollut jo pitkään puhelinlinjojen päässä eli ulkomailla silloin kun minä olen ollut kotimaassa.  Ja kun tiedän, että ovat itsenäisiä aikuisia, joilla on elämä ja asiat hallussa, niin huolta ei täältä asti tarvitse kantaa. Kiitos Skypen,  joidenkin ystävien kanssa pitää yhteyttä jopa enemmän täältä kauempaa kuin lähempää.  Siinä varmaan yhdenlainen mittari, että kuka ja kenelle on tärkeä.

Olen myös huomannut, että kun elää  omaa arkeansa niin en minä mieti ollenkaan esimerkiksi, että olenpas minä nyt suihkussa täällä toisella puolella maapalloa.  Minä olen vaan suihkussa.   Joskus täytyy ihan pistää itsensä kartalle.  Olen tuossa pisteessä maapallolla. Aika kaukana. Se tuntuu oudolta.  Minähän olen TÄSSÄ. Sama minä -  pääkoppa, ajatukset, tavat ja varpaat kuin ennenkin. 

Onhan tämä ollut opettelua - kun on ne omat tavat.  Omat fakkiutuneet tavat ja maneerit.  Sovittele niitä sitten toisen fakkiutuneen viisikymppisen kanssa samaan huusholliin.  Helppoa se ei ole aina ollut ja aika näyttää kuinka käy.  Mutta sen tiedän jo nyt, että kasvattavaa on ja kaikki langat on käsissä.  Kunhan vaan pysähtyy välillä miettimään, että mistä narusta on viisainta vetästä.   Siinä on meikäläisellä oppimista - että ei vetäise aina siitä mikä tulee ensimmäisenä mieleen ja mihin on tottunut. Jos tämä vuorotteluvuosi tuo uusia visuaalisia elämyksiä  niin on tämä yhdenlainen matka myös omaan itseensä. (nyt kuulostaa kyllä aika kliseiseltä)  Joutuu analysoimaan omaa toimintaansa ja tapojansa kun on repäisty  tutulta mukavuusalueelta uuteen ympäristöön.   Siitä arjesta joka on pyörinyt omalla painollaan sen kummemmin mitään miettimättä. Ja aika usein olen huomannut täällä miettiväni, että voi hyvänen aika sun kanssas. Kasva aikuiseksi ! Saas nähdä kasvaako sitä oikeasti ?


Pääsiäinen  tuli ja meni. Huomasin olevani  vähän ihmeissäni, että missä on rairuohot, mämmit ja pajunkissat.  Ei missään. Pääsiäinen on kevään juhla !  Miltä se nyt voi sitten tuntuakaan jos pääsiäistä vietetään syksyllä ????  Täällä  keskittytään  pääsiäismunien/pupujen piilotteluun ja löytämisen ilon jälkeen pistetään tietysti poskeen.   Ja tulihan niitä pisteltyä, nam

Pupu poikineen

Muuta ei mitään kevään merkkejä ilmassa (tosin ei tainnut olla tänä vuonna suomessakaan) eikä pääsiäisen kristillistä sanomaa Via Crucis - Ristin tie -tyyliin. En päässyt tunnelmaan en. Pääsiäisherkkuna on täällä seafood.  Eli meilläkin oli pitkäperjantaina pöydässä uunilohta ja iiiiisoja katkarapuja.  Paistoin ensimmäisen kerran lohta ja kyllä oli hyvää.  Ensimmäisen kerran sen vuoksi, että se on turkasen kallista täällä.  Niinkuin moni muukin ruoka.  Esimerkkinä pari kuvaa todisteeksi.  Nämä sitruunanrääpäleet ovat siis ihan lähiruokaa.  Sitruuna ja limepuita kasvaa jokapuolelle mutta kun se sitruuna tai paprika kiikutetaan kauppaan niin hintalapussa lukee jotain ihan kummallista.  Minä en lakkaa ihmettelemästä.

Pienet sitruunankäppänät  1,28 dollaria kappale  - siis häh ?

Paikalliset paprikat 9,99 dollaria kilo (n. 7,80 eur)

Aprikoosit 19,99 eli 15,60 eur kilo ?????  Limet 27,50  euroo kilo - Näillä hinnoilla saa happaman naaman vaikka ei ostaisikaan !

Meillä meni pääsiäinen rennosti.  Hieman ohjelmaa ja loppu aika laiskottelemalla. Lauantai-ilta meni jalkapallon merkeissä.  Siis sen OIKEAN jalkapallon jota täällä erheellisesti socceriksi kutsutaan.  Nib Stadion on lähellä meitä  ja fillaroimme sinne iltaa viettämään.  Perth Glory pelasi Uuden-Seelannin joukkuetta vastaan.  Jotenkin minulla oli,  pakko tunnustaa, ylimääräinen lataus kotijoukkueen puolesta.  Kiitos vaan vastapuolen ministerit.  Voitto tuntui oikein makoisalta !  Ja samalla huomasin olevani jo sen verran Perthiläinen, että oikeasti tuntui siltä, että ME voitettiin.

Nib Stadium illan pimetessä

Sunnuntaina tehtiin päivän autoretki Perth Hillsille. Niihin paikkoihin,  jotka jäi edellisellä kerralla näkemättä.   Suuntasimme kukonlaulun aikaan  Kalamundan kaupunkiin jossa on joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai maalaismarkkinat.  Jätimme aamupalan väliin koska ajattelimme, että hurautamme markkinoille aamukaffeelle.  Koska esitteessä mainittiin erikseen joulun ajan erikoisaikatauluista niin tokinhan siellä on pääsiäisenä markkinat,  kun siitä ei ollut erikseen mainintaa. Mutta eipäs vaan ollut. Toriaukio oli tyhjä.  No tulihan lähdettyä ajoissa liikkeelle ja Kalamundan kaupunki oli tosi viehettävä paikka Kalamunda Perh Hills  . Muutama ihana kahvila oli auki ja istahdimme viihtyisään Le Paris Brest -kahvilaan  aamiaiselle.  Sitä en tiedä, että mitä tekemistä sillä on Pariisin kanssa mutta sieltä sai ihan kotoisen oloisia korvapuusteja.

Kalamundan keskustaa

Jatkoimme matkaa periaatteella mennään sinne minne nenä näyttää.  Ja löysimme itsemme todella kauniilta Millbrook Winery viinitilalta.

Tuo kökötys tuolla saarella on kreikkalainen pissapoikapatsas..... Ei siis toinen meistä.....

 Ihana rauhallinen paikka.  Paikalliset pääskysen näköiset linnut kirmailivat, ilma oli lämmin ja tyyni - paikka uskomattoman kaunis.  Istuimme terassilla yhden kahvin ja viinilasillisen verran höystettynä juustolajitelmilla.

Maistoin Riesling viiniä joka oli voittanut 2011 kultaa National wine show of Australiassa ja samana vuonna hopeata Perthin Royal Wine Showssa.  Olipas hyvää.  Parasta riesling viiniä mitä minä olen ikinä  maistanut.  Ostin pullon tuliaisiksi ja se avataan sitten kun jotain erikoista ja sen arvoista tapahtuu. Ei se kallis ollut mutta niin hyvää, että vaatii erikoisen syyn aukaista. Tuonne pitää poiketa toistekin.

Ja matka jatkui kiemuraisia teitä kohti paikkaa nimeltä  Serpentine Falls  Sen oli tarkoitus olla päivän highlight. Olimme kuulleet siitä paljon ja siellä olisi mahdollista uidakin.  Ihanaa.  Pakkasimme aamulla vähän evästä mukaamme tarkoituksena pysähtyä näille vesiputouksille hieman pidemmälle paussille.   No nyt olemme viisaampia.  Jos haluaa NAUTTIA Serpentine Fallseista niin sinne pitää mennä aikaisin aamulla tai myöhään illalla.   Paikka on kaunis mutta pieni.  Kun sinne tunkee  sata ihmistä uimaan ja mellastamaan niin rentouttava evästauko on aika kaukana noista putoukista.   Kapusimme kuitenkin hieman ylemmäs kalliolle ja söimme eväämme ja kävin uimassakin.  Mutta eväiden sekä vilttien raahaaminen parkkipaikalta ei ollut sen arvoista.  Auto piti jättää kauaksi koska joka paikka oli täynnä autoja ja ihmisiä.  Oli helle ja kylmälaukun sekä vilttien kantaminen työlästä.  Tulihan nähtyä ja ensikerralla ollaan viisaampia.

Serpetine Falls ja porukkaa kun Stockmanin hulluilla päivillä

 Köröttelimme kotia kohti mukavan, kesäisen päivän jälkeen.  Jos näkymät ovat välillä silmiähivelevän kauniita niin yksi kummallinen ilmiö voi pilata tunnelman.   Täällä on nimittäin helmikuun lopusta lähtien alkanut ilmestyä Perthin ympärillä olevien omakotialueiden kadunvarsille tavaraa jos jonkinmoista.  On huonekalua, patjaa, grilliä, jääkaappia.....  kaikkea mahdollista mitä maa päällään voi kantaa.   Meidän ymmärryksen mukaan kyseessä on kuntien romunkeräystalkoot.  Mutta, mutta.... nämä romukasat lisääntyvät viikko viikolta mutta ketään ei näy niitä keräämässä.   Eli se meidän ymmärrys siitä, että mistä tässä on kyse on loppunut jo viime kuussa ?   Alan jo epäilemaan, että  joku on ensiksi laittanut portinpieleensä joutotavaraa, naapuri on nähnyt läjän ja päättänyt, että  aha, kunnalla on romukeräystalkoot.  Siivonnut nurkkansa portinpieleen ja seuraava naapuri perässä ja seuraava naa....... jne.    Tai sitten vain kunnan miehet on unohtaneet mitä pitikään tehdä mutta no worries - ei ne läjät sieltä mihinkään katoa.   Siivotaan vaikka ensi syksynä.   Tämä antaa kyllä hieman väärän kuvan asuinympäristöstämme.  Täällä on yleisesti ottaen todella siistiä ja kaunista.  Siitä - eli puistoista ja kaupunkinäkymistä kirjoitankin seuraavassa blogissa enemmän ensiviikolla.

 

Tämä on romuläjien läjä.  Kaikkien näkemiemme kuningas !

Maanantaina oli leffan vuoro.   The Best Exotic Marigold Hotel
Se oli ihan katsottava leffa mutta ei mikään huippu.  Ihan leppoisaa viihdettä ja mikä siinä oli minusta mukavaa niin se kertoi enimmäkseen iäkkäämpien ihmisten tarinaa. Rakkaustarinoita, jotka ovat freesejä ja aitoja myös ryppyisellä iholla.   Intialainen elämänohje,  joka siitä jäi mieleen:  "Lopussa kaikki on aina hyvin.  Jos kaikki ei ole nyt hyvin niin silloin ei olla vielä lopussa"  Ihan käyttökelpoinen,  jos  tuon joskus huonona päivänä muistaisi.

Pääsiäinen siis tuli ja meni.

Tällä viikolla olenkin saanut yllättäin suomalaista tai oikeammin savolaista seuraa.  Yhden täällä asuvan nuorenparin vanhemmat ovat lomailemassa ja sattuvat yllättäin asumaan samassa taloyhtiössä kuin me. Täällä on muutama aparthementos huoneisto joita vuokrataan.   Taas kerran totesin, että aika pieni on maailma.  Kaikista näistä miljoonakaupungin aparthementoksista sattumoisin juuri täällä.  No sehän on kätevää kun voin tarjota fillareita ja vinkkejä loman viettoon..... ja samalla saan vähän puheseuraa.  Mukava pariskunta Kuopiosta.


Lopuksi taas viikon Suomitärpit:

Tämä tarina Rovion poikien ja Nasan yhteistyöstä oli muutama viikko sitten paikallislehdessä

Riikka Pulkkisen Totta on siis käännetty englanniksi ja myynnissä.  Kotimainen versio minulla on oikein kirjailija signeerauksella. Luin sen viimekesänä - tykkäsin ja aion ostaa tämänkin  kun kaupassa näen.  Ihan vaan vaikka kannatuksen vuoksi !

Riikka Pulkkisen "Totta" on täällä tottakai " True"

 Ensiviikolla siis ympäristöasiaa.