Anzac Day 25.4

Veteraanien muistomerkki ja ikuinen tuli Kings Parkisss

25.4 on Australiassa (ja Uudessa-Seelannissa)  harras ja ehkä vuoden merkittävin  juhlapäivä.  Silloin on ANZAC DAY (lyhenne sanoista Australian and New Zealand Army Corps).  Se on veteraanien muistopäivä.

Päivä on kansallinen vapaapäivä ja ensimmäisen maailmasodan  Gallipolin maihinnousun  (25.4.1915) vuosipäivä. Nykyisin päivä on myös  kunnianosoitus kaikkien muidenkin sotien veteraaneille. Tuona kyseisenä päivänä  Australian joukot tekivät aikaisin aamulla maihinnousun Peninsulan satamaan Turkissa  .   Maihinnoususta on tullut eräänlainen Australian itsenäisyyden ikoni sillä australialaiset taistelivat ensimmäistä kertaa itsenäisinä sotilaina. He taistelivat liittoutuneiden puolella eli mm. Saksaa vastaan.  Sillä puolellahan me suomalaisetkin taisteltiin.  (joten sopuisasti yhteisen päämärän puolesta jo esi-isämme silloin.....)

Vihreällä värillä liittoutuneiden maat, oranssi Saksan liittolaiset ja harmaat olivat puolueettomia (kuva Wikipedia)

 Kun maihinnousu tapahtui vastassa oli ottomaanien  joukot (saksalaisten liittolaisena) komentajanaan Mustafa Kemal (myöhemmin tunnettiin nimellä Atatürk).  Maihinnousu tapahtui Windston Churchillin käskystä ja piti olla pikainen operaatio Mustan meren avaamiseksi liitoutuneiden laivastolle.  Pikainen se ei ollut, sillä se kesti kahdeksan kuukautta. Maihinnousu siis epäonnistui ja  molemmat puolet kärsivät raskaita tappioita. Australian joukot menettivät yli 8500 sotilasta ja 19 000 haavoittui. 

Täällä Perthissä aamun pääjuhla on Kings Parkissa.  Tilaisuus jota minä en ainakaan halunnut jättää kokematta.  Minä olen aina ollut hieman taipuvainen innostumaan paraateista ja juhlallisuuksista.  Helsingissäkin ole olen aina tällännyt itseni paikalle kun on joulukadun avajaiset / Lucia kulkue / jääkiekon MM-juhlat torilla /Kuorot kirkonportailla / Mantan lakitus tai muuta kollektiivista juhlahumun kokemista. Siellä minä sitten tönötän yhtenä muiden joukossa joko liikutuksen kyyneleet silmissä tai ilon kuohuviinit ohimolla. Itsenäisäsyyspäivästä nyt puhumattakaan.  Sankarihautojen kynttilämerta  ja paraateja seison katsomassa räntäsateessa  nenäliinat märkänä ja mieli liikutuksesta ymmyrkäisenä.  Joten tuohon peilaten Australian Anzac Day on todellakin minulle päivä mitä ei jätetä väliin.  Kello siis  soittamaan neljältä aamulla ja veteraaneja Kings Parkiin kunnioittamaan.

Osalle tämä päivä on valitettavasti vain ylimääräinen vapaapäivä ja syy kokoontua puistoon  piknikille ja olutta särpimään.  Siippani kertoi ja on pahoillaan, että osa nuoremmasta sukupolvesta ei tiedä lainkaan mikä on Anzac Dayn juhlinnan aihe. Ovat tainneet  nukkua historian tunnilla. Me ei nukuttu kun meillä oli legendaarinen Hämy opettemassa.  Voi niitä aikoja ! Tosin Hämystä huolimatta olen unohtanut kaikki ja nyt sitten vietinkin pitkän tovin ja tutustuin maailmansotiin uudelleen.  Onhan tärkeä osa Australian ja koko maailman historiaa. 

Koska maihinnousu tapahtui aikaisin aamulla niin Anzac Dayn juhlallisuudet  alkavat aina aikaisin. Menimme paikalle  jo viiden aikaan  ja joka paikka oli jo tupaten täynnä ihmisiä.

Viideltä aamulla Kings Park mustanaan unenpöpperöisiä ihmisiä

Paikalla  oli 45 000 ihmistä.  Oli pimeää mutta lämmintä. Pikkuhiljaa aurinko nousi.

Liput laskettiin puolitankoon ja seremonia sai alkaa

Ei hullummat maisemat seremonialle auringon noustessa

Aluksi screeneiltä tuli n. puolen tunnin koosti maailmansotien tapahtumista.  Ymmärsin, että silloin kun me taistelimme tahollamme itsenäisyytemme puolesta niin Singarporen, Malesian ja Indonesian seuduilla oli yhtä verisiä taisteluita.  Tosin olosuhteen olivat hieman lämpimämmät kuin meillä mutta sodan kauhut samanlaiset.

Kings Park klo 6.00 aamulla 

 Sen jälkeen kaikki nousivat seisomaan ja oli aivan hiljaista, edes linnut eivät laulaneet .  Erilaiset tahot veivät seppeleet muistomerkin juurelle (kukaan ei tiennyt ketä siellä liikkui koska minkäänlaisia esittelyjä/kuulutuksia ei ollut) . Täydellinen hiljaisuus edelleen.  Hävittäjä teki ylilennon (yksi ja hieman meteliä). Yhden minuutin täydellinen hiljaisuus veteraanien kunniaksi.  Juhlapuhe (yksi) ja tilaisuus oli ohi.

Olimme hieman pettyneitä. Ei edes kansallislaulua.  Olimme odottaneet muutakin juhlallisuutta kuin hiljaisuutta. No nenäliinat ainakin pysyivät kuivina.

Muistomerkin kukkaloistoa

7.00  alkaen kaupungintalolla tarjoiltiin Gunfire Breakfast eli "tykkituliaamiainen".  Meillä oli mukana retkituolit, leivät ja termarikahvit (kuinkas muutenkaan) joten jätimme väliin. 

7.00 aamulla kun päivä oli valjennut ja Dawn Service oli ohi ja Kings Park tyhjentynyt - eväitä oli vielä jäljellä

9.30 alkaen kaupungin kadut täytti juhlalliset paraatit. Oli menijää jos jonkinmoista. Rumpuja, säkkipillejä ja kaikenlaisia kansallisasuja.  Sotaan osallistuneet maat Aasiasta olivat myös mukana.  Hävittäjät (3 kpl) tekivät ylilennot ja kansallislaulut laulettiin.  Eli se mitä olimme odottaneet aamun seremoniassa toteutuikin päivällä. Kadut olivat täynnä Australian lippuja liehuttavia ihmisiä.

 

Meille tuli kuitenkin noutaja.  Aikainen aamuherätys teki tehtävänsä ja sänky kutsui makoisille päiväunille.


Minä olin yllättynyt, että kuinka paljon nuoria ja lapsia osallistui tapahtumiin.  Aamulla viideltä pongasin useita nuorten kundien ryhmiä osallistumassa Down Serviceen ja kunnioittamassa veteraaneja.  Äänettömästi aamun sarastaessa.  Se oli hienoa !   Jäin miettimään, että onko meidän kotomaan tämän tapaiset perinteet kuolemassa.  Toivottavasti ei mutta sen voin sanoa, että täällä tämä asia on hoidettu paremmin.  Kaikki kunnia omillekin veteraaneille.  He ovat kaikki sen ansainneet kansallisuudesta huolimatta.

Niille, jotka haluavat tutustua tarkemmin tähän osaan maailman historiasta laita oheisen linkin:

Arvokasta Anzac day historiaa

P.s  Arskalle tiedoksi Ahmankadulle:  Tänään on se (ja ainoa) päivä vuodesta kun saa pelata Two up -peliä.  Sitä missä on ne kaksi rahaa lankun päällä.  Heitä rahat ilmaan ja huuda niin hemmetisti, että "kruuunaaaaa" ...... ja katso tuliko.  

Two up


p.p.s

Onhan tämäkin harras asia saatu kaupallistettua.  Täältä järjestetään ryhmämatkoja Turkkiin ja ensimmäisen maailmansodan taistelukentille.  Tuo tuntuu minusta vähän liioitellulta mutta toisaalta jos sukulaiset ovat siellä taistelleet niin mikä ettei lähde tutkimusmatkalle  omaan historiansa.

 Gallipoli-tours


Muutama otos tuli napsittua matkalla puistosta alas kaupunkiin:

Sitä tuntee joskus itsensä niin pieneksi !

ja piti sitten taas pelleillä vakavalla asialla.....