Eläimellistä menoa

Syksyinen sunnuntai.  Laiska aamu ja aamiainen parvekkeella.  Mittari näyttää vielä hieman yli kahtakymmentä mutta ilmassa viileä henkäys.  Ilma tuntuu täällä viileämmältä kuin Suomessa vastaavissa lukemissa.  Johtuu ehkä kosteudesta - en tiedä.   Istuimme laiskana kaffekupin kanssa ja mietimme, että mitähän sitä oikein tekisi kun laiskottaa.  Jostain tuli mieleen apinat...ja apinoista tuli mieleen eläintarha. (Liekö pöydällä olevan lämpömittarin maskotti syynä) ?   Eläintarhaan ??  Jep !

Syksyinen laiskan sunnuntain aamiainen parvekkeella. 

Lähdettin siis käymään Perth Zoossa !  Eläintarha sijaitsee aivan meidän edellisen asunnon lähellä mutta eipä ole tullut siellä piipahdettua.   Joten kamera kassiin ja apinoita ihmettelemään.  Minä olin jotenkin ihan innoissani.  Matkasimme joen toiselle puolelle mielessä kuva leikkisistä apinoista ja paviaaneista,  mukavasta ja rauhallisesta sunnuntai-iltapäivästä lepposassa syysauringon paisteessa.

Mutta voi, voi.....  pakko tunnustaa, että reissu oli pienoinen pettymys.  Siitä on aikaa kun olen viimeksi käynyt eläintarhassa.  Mutta kun olen käynyt,  niin se on aina ollut mukavaa -  vai kultaako aika muistot ?
Jostain syystä, jo alkumetreillä, minua/meitä alkoi ahistamaan.  Eläimet eivät näyttäneet viihtyvän aitauksissaan.  Karsinat näyttivät jotenkin sotkuisilta ja eläimet apaattisilta.  Hoidetaanko niitä riittävästi ?  Muun muassa norsut olivat todella tylsistyneen näköisiä.  Yksi niistä vain seisoi pylly ihmisiin päin ja heijasi itsensä.  Jostain syystä minulle tuli mielikuva mielisairaalan  yhteistilassa traumaattisesti itseään heijaavasta potilaasta.  Apua....  söpö elephantti ja tuossa tilassa !  Jatkettiin matkaa josko edessäpäin jotakin joka kohottaisi mieltä.

Tämä Dumbo yritti jopa hieman leikkiä - tai ainakin heitteli kärsällään hiekkaa

Jokapuolella oli kiljuvia lapsia...  no tottakai oli !   Olimmehan me eläintarhassa emmekä missään eläkeläisten päiväretkellä. Mutta pitääkö niiden kiljua ja juoksennella !  Eikös voisi kävellä rauhallisesti ja keskustella hiljaisen sivistyneesti niinkuin me !  Ärsyttävää.   Löysimme polun jossa luki jotain retreatista.  Minulle retriitti tarkoittaa jonkinlaista hiljentymistä.  Sinne siis....   pääsimme sata metriä ja takaamme kirmasi lapsilauma huutaen ja telmien, voi ei ... täyskäännös ja takaisin.  Hiljennytäänkin myöhemmin kotona omalla parvekkeella.

Jatkoimme matkaa kohti apinoiden aitauksia.  Se olivatkin aika leikkisiä mutta apinat olivat pääsääntöisesti lasien takana.  Lasiseinät olivat likaisia. Täynnä sormenjälkiä ja nenänkuvia. Kuvaaminen oli lähes mahdotonta.  Kai ne kiljuvat olivat siis täälläkin käyneet neninensä ;)

Äiti lapsi kainalossa.  Ei ollut ystävällisen näköinen tämä mamma.

Meitä tarkkaillaan

Jatkettiin matkaa ulosmenoporttia kohti - saatiin eksytettyä ne kiljuvat jonnekin.  (pitäisköhän keski-ikäisille, kärttyisille rouville olla omat eläintarhat ?)

Seepra viihdytti itseänsä kävelemällä edestakaisin tuosta rautakehikosta.  Luuliko tulevansa aina ovesta uuteen huoneeseen ?

Safari osastolta löytyi tämmöisiä

Päivän piristys oli tämä hauska Meerkat joka ei kaiketi ole kissa mutta jotain kissan/pesukarhun ja pussirotan väliltä.

Onkos tämä sarvikuonojen maa ?

Paviaanit pitivät punaiset pikku pyllynsä tiukasti maassa ja meihin päin.  Mököttivät tai sitten meidän naama ei miellyttänyt.  Mutta arvatkaapa mikä on tuon puun nimi minkä suojasta valokuvaa otin ?           No sausage tree eli makkarapuu tietysti :):)

Yhden kerran punapylly käännähti ja kurkisti minua päin.  Melkein pelästyin !

Kuten totesin, eläimet olivat apaattisia ja retki ei täyttänyt odotuksia.  Ehkä ne olivat liian suuret.  No nyt on ainakin paikka nähty ja tiedetään, että ei ole tarvis käydä toiste.  Mutta kaiketi sitä voisi sunnuntaipäivän huonomminkin viettää.

Päivän kuitenkin kruunasi kylmä juoma ja suolapala Hotelli Windsorin viehettävällä terassilla. 

The Windsor -hotelli on rakennettu 1895 ja 1898.  Se on yksi Australian vanhimmista hotellirakennuksista jossa on vielä toimintaa.  Ei tosin enää hotellihuoneita mutta yksi kylän parhaimmista pubeista - kuulemma

 Siitä olikin sujuva siirtymien parvekkeen hiljaisuuteen - ihan omaan pikku retriittiin.

Meikäläisen plantaasi.  Tämä norsu on iloisemman näköinen kuin aiemmat !