Pitkä viikonloppu A'la Albany, Denmark ja Pemberton

Viime viikonloppu on ns. pitkä viikonloppu koska maanantaina oli Länsi-Australia päivä ja yleinen vapaapäivä.  Eri osavaltioilla on omat vapaapäivänsä.  Tulevana maanantaina muut juhlivat kuningattaren syntymäpäivää mutta sitä ei jostain syystä täällä WA:ssa juhlita. Tai juhlitaan mutta vasta keväällä eli lokakuussa.  Kummallista.  Pohjoinen, Northern Territory (NT) on keksinyt yhden vapaapäivän,  joka mielestäni muistuttaa meidän vappua.  Kevään  kynnyksellä eli elokuussa on Picnic day, joka on yleinen vapaapäivä siellä.  Jotkut osavaltiot siirtävät myös kellonsa kesäaikaan (New South Wales, Victoria, South Australia and Tasmania) mutta täällä meillä ollaan samassa ajassa ympäri vuoden.  Eli nyt viisi tuntia Suomea edellä.... Suomen talvella kuusi.  Yksi hassu huomio  Australian aikavyöhykkeistä :
Keskellä maata aikaa siirretään puolella tai puolellatoista tunnilla johonkin suuntaa.  Kun tuota sukua asuu juuri siellä puolessa välissä ja eri osavaltioissa,  Adeleidessä (SA)  ja Alice Springsissä (NT) niin täytyy aina moneen kertaan miettiä, että paljonko kello siellä oikeasti on kun meinaa soittaa... kesäajat ja aikavyöhykkeet sekoittaa.

Mutta asiaan.  Pakkasimme auton lauantai aamuna kukonlaulun aikaan ja suuntasimme Albanyn,  (n. 420 Perthistä etelään) Denmarkin ja Pembertonin seudulle viikonloppua viettämään. 

Alkumatka sujui sumuisissa merkeissä. Perth Hills.

Albany tuolla jossain alhaalla

Muutaman tunnun ajamisen jälkeen sumu hälveni ja Albanyn rannikko alkoi häämöttää.  Maisemat olivat upeita.  Australiahan on hyvin tasainen maa.  Täällä meidät yllätti mäet, joita minä jopa vuoriksi kutsuisin. Albany sijatsee Mount Melville ja Mount Clarence vuorten välissä. Sieltä siis luikerrelleltiin  alas rannikolle joka on Great Australian Bight -nimeltään

Albany on löydetty tammikuussa 1827. (kolme vuotta ennen kuin WA:n pääkaupunki Perth)
Siellä on n. 33 000 asukasta sekä WA:n suurin luonnonsatama, Princess Royal Harbour.  Satama on historiallisesti merkittävä, sillä tästä ninmenomaisesta satamasta lähti laivasto Gallipolin taisteluun, josta kerroin Anzac päivän kirjoituksessani.

Middleton Beach

Emme pysähtyneet Albanyn kaupunkiin pidemmäksi aikaa.  Käytiin kaffella ja ajeltiin rannikkoa pitkin.  Jylhät maisemat tekivät vaikutuksen. Olisi ollut mahdollista ja mielenkiintoista kavuta vuorelle maisemia ihailemaan. Päätettiin kuitenkin jättää se seuraavaan kertaan.  Aika (lue: kunto) ei riitä ihan kaikkeen.  Ilma oli kylmä joten sen verran pysähdyttiin kaupungille, että ostettiin River'siltä toppatakit.  Olipas investointi 15 aud /takki.  (n.kymmenellä eurolla lämpöä ei ole huono investointi).  Matka jatkui kohti Denmarkia jossa meillä oli varattu majoitus ensimmäiseksi yöksi.   Matkalla päätettiin poiketa Wind Farmille.  Se oli kapuamisen arvoinen paikka.  Vaikuttava näky.  12 tuulimyllyä tuottaa 75 % Albanyn sähköstä.  Sinne olisi ollut kiva jäädä katsomaan auringolaskua mutta aika ei antanut myöten.  Tuleva majoituksemme olisi Denmarkin liepeillä, vuoren huipulla, joten sinne niin  pian kuin mahdollista.  Ja tämä Denmark on todellakin täällä Aussilassa eikä siellä kotoisassa Skandinaviassa.

Albanyn rannikkoa

Wind Farm. Näköalapaikalla oli mietelauseita.  Paikka on sen verran vaikuttava, että se pistää pohtimaan elämää ja omaa pienuttaan. Sanoisin, että Charles Kettering puhuu asiaa.

Kaikenlaisia tuuliviirejä - paitsi yksi näistä ei ole !

Olimme varanneet majoitukset etukäteen, mikä ei ollut helppo homma.  Pitkästä viikonlopusta johtuen kaikki paikat olivat varattuna.  Asiaa ei helpottanut, että Denmarkissa oli joku musiikkifestivaali, Festival of voice (ei nähty/kuultu vilaustakaan tapahtumasta) ja Pembertonin seudulla yli sadan moottoripyörän kokoontumisajot.   En oikein ymmärrä, että missä ne olivat piiossa koska nähtiin matkan aikana vain pari motoristia jotka a) eivät kuuluneet kokoontumisajo porukkaan tai b) olivat eksyneet porukasta kun yksikseen ajelivat.   No niin tai näin mutta kaikki alueen majoitukset olivat myyty loppuun.  Onnistuimme kuitenkin saamaan majoituksen Sensational Heights Bed and Breakfast hotellista   Se oli ihan liian arvokas ja hieno meidän "reppureissaajien" tarpeisiin mutta olipas upea kokemus.  Paikka sijaitsi todellakin vuoren huipulla keskellä peltoa.  Lehmät laidunsivat ikkunan alla ja näköalat olivat henkeä salpaavat.  Missasimme harmiksemme kuitenkin sen auringolaskun.  Meille selvisi, että koska paikka on bed and breakfast tyylinen niin siellä ei ole ravintolaa.  Meni tovi jos toinenkin ennenkuin löysimme Denmarin kylästä avoinna olevaa  fast food ruokapaikkan. (Mitäs niitä avoinna pitämään, festivaalit ja kaikki ! Mrrr....) Eikä löydettykään vaan kun pysähdyimme tankkaamaan niin ostimme huoltoasemalta fish and shipsit mukaan.  Ja myöhemmin minulle selvisi, että se fish oli haita.  Yäk !  Mutta parempi näin päin kuin, että se olisi pistänyt minut poskeensa. Pelkään niitä elukoita aika lailla.   Moni muukin oli siellä huoltoaseman jonossa ja siinä odotellessamme aurinko laski mailleen.  Pimeässä kapusimme vuorelle ja paikka löytyi kuin löytyikin.  Upea huone ja jäimme innolla odottamaan, että minkälaiset näköalat ovat aamun sarastaessa.  Laitettiin oikein kello soittamaan, että ei sitä ainakaan missattaisi.   Kello soitti kuuden jälkeen, ja voi upea minkälaiset maisemat !  Enpäs muista koska viimeksi olisin herännyt lehmien ammumiseen.  (Kavion kopseeseen useinkin).  Kannatti herätä.

Suoraan lämpimästä sängystä tuuliselle pellolle auringon nousua ja lehmiä ihmettelemään.

Näkymät huoneiston ikkunasta kun sai silmänsä kunnolla auki.
Huikeaa !

Olisihan näitä tässä huoneessa pidenpäänkin ollut....

Sensational Hights  hotellin yhteinen olohuone

Tällaisen aamiasen tarjoili tämä bed and breakfast.  Nam.

Maittavan aamiaisen jälkeen matka jatkuu tutustumaan Denmarkin kaupunkiin.  Saimme hotellin omistapariskunnalta (rouvan paras ystävä on muuten suomalainen Tuula täällä Perthissä)  vinkkejä missä kannattaa poiketa.

Ensiksi päätimme lähteä taivaita tavoittelemaan.  Ja melkein onnistuttiin vaikka pelotti.   The Valley of the Giantsissa on paikka johon on rakennettu kävelysillat puiden huipulle - Tree Top Walk.

Kuvat eivät kerro, että kuinka korkealla ollaan mutta noin 40:ssä metrissä keikutaan.  Asiaa ei helpottanut se, että nämä kävelysillat vaappuivat ja heiluivat.  Pelotti hieman ihan oikeasti.  Mutta upea kokemus.

Ei pelota yhtään...muuten vaan rystyset valkoisena ja väkinäinen hymy naamalla.

Puusta toiseen kuin Tarzan ikään....

Jesh, seuraavasta mutkasta käännytään jo alaspäin !

Huh, vihdoinki maata jalkojen alla.  Kävelysiltojen alla toinen luotopolku, jossa pääsi tutusumaan juuriin ja aluskasvillisuuteen.

Termarit On Tour... osa  n. viisikymmentä !

Pikku, pikku juurien koloissa on helppo kurkistella.  Voi kuinka pieneksi sitä itsensä täällä tuntee !

Matka jatkui Denmarkin rannikolle jossa kävimme mm. Elephant Rockseilla.   Tämä Greens Poolin ja Madfish Bayn alue on aivan upea.  Tänne haluan tulla uudelleen, kun on kesä ja lämmin.  Turkoosia vettä,  kauniita kallioita kuin kotona ikään ja rauhallisia poukamia. 

Kato,  efelantti !

Tässä olis hyvä rauhallinen private beach.... mutta  nyt oli liian kylmää uimiseen...

Green Pool - ja matka jatkuu

Jenny's Lake Bed and Breakfast sisäänkäynti

Seuraava etappimme oli  Walpolen kaupunki /kylä ? ja Jenny's Lake  Bed and Breakfast.   Tunnelmasta toiseen.  Kun olimme edellisen yön luxuspaikassa, niin nyt saavuimme tunnelmalliseen pieneen (neljä huonetta) yksityiskotiin.  Paikka oli aivan kuin olisi tullut johonkin kotimaan mökkirantaan.  Se oli siis pienen järven rannalla.  Järviähän ei täällä paljon ole ja tämäkin oli kuulemma ihmisen tekemä.  Ei olisi uskonut.  Niin aito ja todellinen suomalainen korpijärvi se oli. Erona, että täällä hyppi kengurut pihapiirissä.  Niitä ei ainakaan meidän mökillä, Heräkulmalla ole näkynyt.  Paikkaa pitää Jenny ja Gerry.  Jenny oli ihastuttava kuusikymmpinen rouva joka taitaa pyörittää koko toimintaa. Gerry istui sohvalla kuulokkeet päässä ja katsoi televisiota... ei edes päivää sanonut. Outo heppu.  Isossa   olohuone/keittiössä oli respa, majoituksen ravintola eli itsepalvelukeittiö ja oleskelutilat.  Kotoisaa.  Aamupalalle kokoonnuttiin ison pöydän ääreen.  Meidän lisäksemme paikalla oli australialais/aasialainen pariskunta  sekä Jennyn tytär miehensä ja ihanan koiransa kanssa.  Jenny muuten kertoi olleensa lomamatkalla Suomessa.  Tuli Norjan kautta lappiin ja sieltä alas Helsinkiin josta jatkoi Tukholmaan.  Huomasin myös majapaikan vieraskirjasta, että kolmen kuukauden sisään olin jo kolmas suomalaismajoittuja.  Pariskunnat Hämeenlinnasta ja Helsigistä olivat eksyneet ? sinne.  Todellakin eksyneet, ajattelin, koska paikka on keskellä ei mitään.  Hassua kun olemme pieni viisi miljoonainen kansa ja meitä riittä joka paikkaa ja vähän sivummallekin.

Näkymä huoneemme ikkunasta.  Kotona mökillä ?  Ei kun ups, olemmekin Austriassa.

Kaksi kengurua saatiin kameran kuvaankin. Niitä loikki joka puolella mutta ei nyt sitten tullut enempää ikuistettua

Kun istuimme tässä illallisella niin kyllä oli kotoiset maisemat

Heräsimme taas kuuden jälkeen ihailemaan auringon nousua. Kenguru oli herätessämme nurmikolla ja tunnelma oli maaginen

Parhaimmat naurut saatiin aamulla kun kuumeisesti etsin housujani.  Etsin ja etsin mutta ei missään.  Meinasin jo soittaa edelliseen majapaikkaan, että tarkistavat ovatko siellä.  Onneksi en soittanut sillä lopulta huomasin, että ne olivat jo jalassani.  Hahhhaaa... kyllä sitä (välillä) tuntee itsensä hölmöksi ja höperöksi.

Matka jatkui maittavan aamupalan jälkeen (housut jalassa).  Oli aika suoriutua tielle ja kotia kohti.  Ainoa etappi maanantaille oli Pemberton.  Se on kuuluisa 60 metrisistä Karri puistaan.  Niihin pääsee hullut kiipeilemään.

Tällaisia sorateitä sujuteltiin.  Eipä ollut ruuhkaa raitilla.

Matkalla bongasin auton ikkunasta Emun.  Elämäni ensimmäinen Emu luonnossa.  Olin ihan innoissani. Niitä oli kaksi mutta lähtivät honkkelehtimaan karkuun kun pysähdyimme ja yritin kuvata.

  Gloucester Tree.  Puuhun on kiinnitetty rautatapit jota pitkin voi kavuta ylhäällä  olevaan näkötorniin.  n. 60 metriä ja silleen...

Kavuttiinko ?   No ei todellakaan ylös asti.  Itsesuojeluvaisto on vielä tallella.

Kun olimme aikamme kavunneet ja leikkineet Tarzania alkoi olla kotimatkan aika.  Matka sujui leppoisasti ajovuoroja vaihtaen.  Minä ajoin lähes koko kotimatkan ja David leikki kameran kanssa.

Kuski ja Laineen (Martikaisten ?) leuka sekä lampaat.  Lampaita ja lehmiä on täällä Albanyn seudulla paljon.  Suotuisa ilmasto. 

Mukava reissu.  Meidän on helppo reissata yhdessä kun on samanlaiset intressit ja rytmi.  Ei tarvitse yhtään neuvotella, että mihin mennään ja koska.  Leppoisaa.  Paljon nähtiin mutta paljon jäi myös odottamaan seuraavaa reissua.  Alpakka- ja dinosauruspuistot sekä viinitilat jätettiin tällä kertaa väliin.  Vaellusretki keväällä kun luonto kukkii olisi myös kokemisen arvoinen. Ehkä sellaista syyskuussa.   Seuraava sovittu reissu on tämän kuun lopussa (Suomen juhannuksena). Viikon reissu Melbourneen anopin syntymäpäiville ja siitä Sydneyhin.  Silloin on tiedossa vaihteeksi toisenlaisia maisemia. 

Hahhaa, tällaista täällä heinähatuilla.....

Jotain kotoisaa.

p.s  Ei tullu helpolla tämäkään... kuvien lataaminen kestää niin kauan, että meni viihdykkeeksi kaksi lasia punaviiniä ja kokonainen Fazerin Sininen levy (kiitos Riikka).