Wonderland vai wonder land ?

Kaunis auringonlasku viime viikon iltakävelyltä Swan Riverin ympäri

On aikaa istua ja tehdä havaintoja.

Kun olen sanonut Davidille, että Australiaa pidetään maana jonne useimmat ihmiset Suomesta ja Euroopasta haluavat matkustaa. Kerron, että heillä (meillä) on ihannekuva, että maa  on jotakin  ihanaa ja eksoottista. Hän ihmettelee.  No onhan tämä, sanon minä. Aurinko paistaa aina (ellei satu satamaan). Paljon eksoottisia eläimiä - kuten hait ja krokotiilit (help)....  koalat ja kengurut, emut ja pelikaanit.  Kaunista ja leppoisaa.  Nyt kun olen ollut täällä ihmemaassa viisi kuukautta olen kuitenkin huomannut ihmetteleväni montaa käytännön asiaa.  Asioita, jotka ovat erilailla kuin Suomessa. Asioita, joihin reagoidaan erilailla kuin olen tottunut. Olen jo aiemmin maininnutkin joitakin ihmetyksen aiheita mutta kirjaan tähän muutaman lisää....
 
Puhun nyt vaan tämän (villin)lännen näkökulmasta.  Mitä Itärannikolla tapahtuu, niin siitä minulla ei näkemystä.  Ehkä asiat ovat siellä toisin.  Tämä on iso manner ja joka osavaltiolla on omat lait ja tavat toimia. Tässä  muutaman omakohtaisen ihmetyksen aiheen täältä wonder landistä.

Hygienia:

Kävin tutustumassa paikalliseen sairaalaan samalla kun kävin tapaamassa erästä suomalaistyttöä.  Puskaradiosta kuulin, että Roal Perth Hospitalissa makaa nuori suomalaistyttö vakavan bakteeritulehduken kourissa.  Sairaala on meidän lähellä ja koska minulla on aikaa niin piipahdin pari kertaa potilasta piristämässä.  Ihmetykseni oli suuri.  Nyt en puhu potilaasta. Hän on reipas nuori nainen, joka pääsi lopulta kotimaahan jatkohoitoon ja toipuu. Ihmetykseni kohdistui sairaalaan.  Kun astuin ala-aulaan niin lattioita peittivät kokolattiamatot. Sairaalassa kokolattiamatot ??  No eihän sekään vielä mitään mutta ne olivat niin likaiset, että oksetti.  Sairaalan ala-aulassa, siis siellä missä ollaan totuttu näkemään puhtaat kiiltävät lattiat  ja lasin takana istuva hoitajatäti,   täällä olikin  tämän kokolattiamaton lisäksi pikaruoka ravintoloita.  Hampurilaisbaari ja öljyistä aasialaisruokaa tarjoava pikaruokapaikka.  Voi sitä rasvan käryä.  Siihen kun yhdistetään kymmeniä aboriginaaleja humalassa tai vähemmän, sekaisin tai vähemmän....niin olo oli kuin Persiinalaisella torilla eikä sairaalassa. Minua jopa hieman pelotti.

 Lähdin etsimään oikeata osastoa. Hortoilin pitkin isoa sairaalaa ja minut ohjattiin useaan kertaan väärään paikkaan. Siis henkilökuntakaan ei tuntenut sairaalaansa.  Pikkuisen hirvitti, että hortoillessani joudun vaikka leikkausosastolle tai mihin tahansa väärään paikkaan.  Hortoiluni ei näyttänyt kiinnostavan ketään ja jokapuolelle oli avoimet ovet.  Lopulta löysin oikeaan paikkaan. Minulle tuli olo, että olen keskellä Kaurismäen elokuvaa.  Käytävä ja kalusteet olivat vanhanaikaiset.  Hoitajien "toimisto" oli käytävällä olevilla klaffipöydillä.  Potilaskirjat olivat avoinna käytävän pöydillä ja muutkin kansiot olivat säilyksessä käytävillä olevissa kärryissä. Mitähän sanoo vaitiolovelvollisuuslaki tästä......
Potilashuoneessa ei ollut ikkunaa.  Tai oli siellä mutta siitä ei nähnyt läpi koska toisella puolella oli hoitajien taukotila.  Ei siis päivänvaloa potilaille !  Potilainen henkilökohtaiset tavarat oli tungettu nurkkaan yöpöydän viereen. Huoneessa oli kaapit mutta ei niihin päässyt käsikssi kun edessä oli paljon tavaraa.  Kaikki kalusteet olivat todella vanhanaikaisia - Kaurismäki tyyliä.  Tällaista on Royal Perth Hospitalissa.  Uutta modernia sairaalaa ollaan kuulemma rakentamassa.  On korkea aika. Muutenkin näissä hoitolaitoksissa on hieman erilaiset hygienia käsitykset kuin mihin meillä on totuttu.  Sairaaloissa ei mm. ole pukuhuoneita vaan sairaalan henkilökunta tulee töihin sairaala-asussa.  Eli puetaan päälle jo kotona ja sitten bussiin/junaan/autoon ja potilaita hoitamaan. (Ymmärtääkseni sentään leikkaus salin henkilökunta vaihtaa vaatteensa sairaalan tiloissa. ) En oikein ymmärrä. Varsinkaan sitä nuorta lääkäriä joka on tullut pari kertaa sairaalan pysäkiltä bussiin stetoskooppi kaulassa.  Joskus vielä kysyn siltä,  että strerilisoiko se sitä koskaan...... Kyl mää niin pal ihmettelen.  Nämä siis vain omia näköhavaintojani  enkä ota kantaa hoidon tasoon, joka on ymmärtääkseni ja toivottavasti laatuluokkaa.  Ainakin luotan siitä päätellen, että täällä on paljon suomalaisia sairaanhoitajia ja heidän ammattitaitonsa on luotettavaa.

 Oikein hygienisen näköistä.

Kierrätys:

Mikä kierrätys ?   Kun on Suomessa tottunut siihen, että jokainen ottaa vastuuta luonnon säästämisestä ja kierrättämisestä niin täällä asia on aivan lapsen kengissä.  Kaupoissa kassaneidit tunkevat ostoksesi (itse et saa niitä pakata) sataan haperoon muovikassiin. Muovikassit eivät maksa mitään ja ovat niin haperoita, että yhteen kassiin pakataan vain muutama tavara. Minulla on usein oma kassi kaupassa mukana. Minusta tuntuu, että joutuu ihan sanaharkkaan kun haluaisi itse pakata ostokset omaan kassiin.  Kummallisena pidetään.
Maito pakataan yleisemmin muovipulloihin.  Aluksi se oli minusta söpöä.  Maitopullo.  Tuulahdus jostain kaukaa.  Nämä muovipullot, pahvit ja lehdet kerätään eri jäteastiaan (keltakantiseen) samoin kuin kaikki limsa/viini/siideri pullotkin.  Pullonpalautusjärjestelmää ei tässä osavaltiossa ole. Sitä en tiedä, että mihin nämä erikseen lajitellut jätteet joutuvat.  Olen hieman kyyninen, että  ihan sinne samaan paikkaan kuin vihreäkantisen astian jätteetkin.  Minulla on sellainen mielikuva, että ihmiset ajattelevat, että asia ei minulle kuulu.  Kierrättätys ei kiinnosta - no worries,

Kaunista luontoa - piirros talon seinällä

Bike recycling: Jee, minut on kierrätetty ! 

Tietotekniikka ja sen hyödyntäminen:

Esimerkki 1. Avasin tammikuussa paikallisen pankkitilin.  Kun olimme pankkikonttorissa niin Davidkin hoiteli samalla omia asoitaan ja teki tilimuutoksia.  Sain pankkivirkailijalta pahvisen läpykän, jossa oli nimeni ja tilinumeroni.  David sai samanlaisen läpykän omasta tilistään.

Kuinka ollakaan kun  oli Davidin uuden työpaikan ensimmäisen palkanmaksun aika, niin rahoja ei kuulunut tilille.  Tarkistettiin,  tilinumero on sama kuin pahviläpykässä mutta ei rahoja missään.... Paitsi, että ne olivatkin minun tililläni ?  Kiitos vaan.   Pankkivirkailija oli kirjoittanut vahingossa tilimme ristiin muistiläpyköille.  No inhimillisiä virheitä sattuu mutta virhe kertautuu, koska täällä ei ole mitään tarkistus systeemiä siitä, että pankkitilin numero ja tilin omistajan nimi olisivat sama henkilö.  Tilinumerot ovat siis irrallisia numerosarjoja.  Jos näpytät tilinumeron väärin eikä se stemmaa tilinomistajan kanssa niin herjoja  kuten "tarkista tilinomistaja" tai " tarkista tilinumero" ei tule.  Yksi isä kuulemma menetti 10 000 dollaria kun oli siirtävinään rahaa tyttärensä tilille mutta näpylöi tilinumeron väärin. Sinne meni että vilahti - vastaanottaja ei ollut vastuussa.  Nettipankissa oma tili löytyy täällä yhden salasanan takaa.  Toisin kuin esim. Nordealla.  Siellä on salasana + vaihtuva henkilökohtainen numerokoodi sekä vielä vahvistuskoodi ennenkuin saat laskun maksuun.   Minä en henkilökohtaisesti luota lainkaan tähän yhden salauskoodin järjestelmään.  Lisäksi olen huomannut, että jos siirtää rahaa saman pankin sisällä tililtä toiselle, niin  se ei ole reaaliaikaista vaan kestää päivästä kolmeen. Kehittymätöntä, sanon minä.    Joka pankilla on omat pankkiautomaatit.  Jos nostat naapuripankin maatilta (mikä on mahdollista) joudut maksamaan nostostasi provisiota. 

Esimerkki 2.
Muutama kuukausi sitten oli oli joku pyöräilytapahtuma.  Kymmenet (sadat) ihmiset jonottivat numerolappujaan perjantaina iltapäivällä kaupungin keskustassa.   Ihmettelen kuinka he pääsivät töistänsä ja kuinka he viitsivät tulla torille tönöttämään (silloin oli vielä +38)  asian vuoksi,  minkä olisi voinut hoitaa työn lomassa  ilmastoidussa toimistossa netin kautta.  Netti-ilmottautumista ei kaiketi ollut - liian yksinkertaista.  Mennään seisomaan tunniksi -pariksi torille.  Näin se homma hoituu ja päästää viikonloppuna porukassa pyöräilemään.

Tässä seison enkä  muuta voi - jos haluan mennä pyöräilemään !

Työmoraali ja -motivaatio:

Minä lähdin viime viikon torstaina ajelemaan tarkoituksena mennä uuteen zumbaan yhdelle campukselle Maylandissa.   Se ei ole kamalan kaukana kotoa mutta niin kaukana, että ei fillarilla viitsi. Hyppäsin siis autoon ja kun tunnista oli oikein maininta zumbafirman nettisivuilla eli varmaa tietoa, niin kannattaa lähteä ajelemaan, ajattelin.  Menin siihen osoitteeseen joka oli ilmoitettu.  Kävelin tämän Fitness and Health Centerin respaan kysymään, että mistähän löydän sen zumban joka alkaa  klo 15.15.    Respan nainen pyöritteli silmiään ja sanoi:  "ei meillä ole mitään zumbaa eikä ole koskaan ollutkaan" ???? (Minulla oli kuvakin ko. fitness centeristä ja samanlainen oli rakennus kun ulos kävelin ja taakseni katsoin).  "Se on varmaan tuolla parin kilometrin päässä Aqua centerin vieressä", sanoi hän.  Aha.... no siis sinne.   Outoa koska olin mielestäni osoitteessa, joka minulle oli annettu.  Ajelin  Aquaan... "Missä zumbaa" ??? "Ei täällä ole .... meillä on vaan LesMiles tunteja".   Aha,  no niin ajattelinkin, koska talo oli ulkoapäinkin ihan erinäiköinen kuin piti olla.   "Zumba on varmaankin tuolla kolme kilometriä etelään Beaufort streetillä olevassa fitness centerissä", sanoi hän.   Okei - osoite navigaattoriin ja eteenpäin.  Tässä vaiheessa otti jo niin päähän, että tuli väkisinkin mieleen, että muistinkohan laittaa siiderin kylmään....  Ajelin osoitteeseen. Navigaattori sanoi: " olet perillä - kohde vasemmalla".  Hä ?  Vasemmalla oli rengasliike ja joku rasvainen fish and ships kuppila..... olikohan se siideri kylmässä ??  Ei vois zumba vähemmän kiinnostaa.   Tällä välillä oli ehtinyt tulla jo ruuhka-aika ja istuin autossa, jono mateli kahtakymppiä, kitalakea kuivasi.  Onko se niin vaivalloista päivittää netissä olevaa tietoa, koska sieltä ihmiset tarkistavat  liikuntaharrastusten aikataulut.  Ainakin sivistyneessä maailmassa.  Tämän hatutuksen määrä oli x10 koska olin edellisenä päivänä lähtenyt ilta zumbaan ja istunut autossa liikenneruuhkassa 45 minuuttia 4 kilometrim matkaa..... toteamalla, että zumba on jo alkanut aikaa sitten ja edelleen kökötän täällä kilometrin päässä. Ei muuta kun auton nokka kotia kohti ja viritin fillarin vaihteet valmiiksi seuraavaa liikuntasessiota varten.  Ei enää autolla ruuhka-aikaan mihinkään !
p.s  Se Maylandsin zumba olisi ollut siellä ensimmäisessä kohteessa, kun tarkistin asian ohjaajalta.  Tämä nainen siellä respassa ei tiennyt mitä talossa tapahtuu.  Ei tiennyt, vaikka ymmärtääkseni hänen tärkein tehtävänsä on ohjata kyselijät sinne minne he ovat menossa.  Mutta no worries - kunhan istuskelen tässä tiskin takana ja pyörittelen silmiäni.  Homma sekin mutta ihmettelen, että siitäkö palkka maksetaan !

Ammattitaitoa pitäisi olla joka alalla.  Täällä on vaatimuksena joka paikkaan erilaisten tikettien suorittaminen.  Eli  vaaditaan omat räätälöidyt erikoiskurssit.  Esimerkiksi kahvinkeittäjällä on hyvä olla Cert 111 qualifications..... Tottakai, muuten voi tulla pahaa kahvia.   Tähän malliin joka alalla.

Tästä pääsenkin seuraavaan juttuun.  Täällä on aika löyhä työmoraali ja aika usein aivot on jätetty narikkaan töihin mennessä.  Puhun siis tästä Länsi-Australian ihmemaasta.  Olen kuullut monta niin kummallista tarinaa eri ihmisiltä, että en voi valitettavasti sanoa muuta kuin, että täällä on paljon laiskoja (sanoisin jopa, että tyhmiä) ihmisiä ja vähemmän niitä, jotka haluavat ottaa vastuun asioista ja kykenevät katsomaan kokonaisuuksia.  Päätelkääpä itse näistä tositarinoista. Sorry jos olen jonkun näistä jo kertonut.

Esimerkki 1. Isolla varastoalueella esimies käskee siirtämään jonkun tavarakasan trukilla paikasta a paikkaan b.   Työtä tehdään n. neljä tuntia.  Kun läjä on saatu siirrettyä uuteen paikkaan tulee toinen työnjohtaja joka sanoo, että mitä hemmettiä sinä sen siihen siirsit !  Se on siirrettävä takaisin. Siinä sitten kärrätään kamoja toiset neljä tuntia lähtöpisteeseen. Seuraavana aamuna tulee edellinen työnjohtaja paikalle........ Missä se kasa nyt sitä tarina ei kerro.

Esimerkki 2. Eräällä satamatyömaalla kootaan isoa, todella isoa teräksistä elementtiä.  Työtä tehdään hallissa, koska osat ovat siellä. Elementtiä kootaan usean miehen voimin, jopa viikonloppuna ylitöinä, koska on kiire lastata se laivaan.  Kun elementti on valmis joku huomaa, että se ei sovikaan oviaukosta ulos !  Se olisikin pitänyt koota ulkona. ....  Ei kun purkamaan ja homma tehdään uudelleen sekä maksetaan huikeat ylimaksut myöhästyneestä toimituksesta.  Mitä turhien ylitöiden teettäminen  maksoi, sitä ei varmaan kukaan ole laskenut. Kyllä oli taas äly ämpärissä sanon minä.

Esimerkki 3.  Maaseudulla on työporukoita jotka pystyttävät ja huoltavat sähkölinjoja. Tässä esimerkissä on kaksi työporukkaa.  He ovat reissussa koko viikon.  Päivät sähkölinjoilla ja illaksi hotellille.  Mutta mihin hotellille.  Voisi luulla, että johonkin siihen työmaan lähelle kun aamulla pitää mennä jatkamaan töitä.  Niinhän sitä luulisi, mutta ei.  Asia meni niin, että pohjoisessa ollut porukka matkasi päivän päätteeksi 150 km etelän suunnassa olevaan kylään - yöpyi siellä ja ajoi aamulla takaisin pohjoiseen.  Arvatkaapa mitä tekin se porukka joka teki päivän töitä siellä 150 km etelämmässä ? ...... Ihan oikein !   Siinä sitä ajellaan tunti tolkulla aamuin illoin ristiin rastiin. Järkevää ! ?

Esimerkki 4.  Eräässa logistiikkakekuksessa oli kolme varastoaluetta.  Tulevia tavarakontteja pinottiin useampaan kerrokseen jokaiselle alueelle.  Jotta kontteja voitaisiin liikutella ja edelleen lastata tarvitaan pitkä rautakeppi, työkalu jolla kontteja irroteltiin katonrajasta.  Arvatkaapa mitä.  Alueella oli vain yksi rautakeppi.  Työntekijät käyttivät suurimman osan ajastaan kävelemällä varastojen väliä ja etsimällä sitä keppiä.  Kunnes joku keksi, että näitä keppejä pitäisi olla kolme - jokaisella yksiköllä omansa.....  No totta tosiaan - eipäs ole tullut aiemmin mieleenkään, että työtä voisi tehdä näin tehokkaasti !  Ottakaa ne aivot narikasta kun lähdette töistä kotia  !

Katutaidetta Northbridgessä

Politiikka:

Täällä on kaksipuoluejärjestelmä.  Poliitikot keskittyvät närppimään toisiaan ja riitelemään.  Kaikki on kamalan musta-valkoista.  Täällä on paljon poliittisia skandaaleja.  Jos skandaaleiksi voidaan kutsua poliitikon valtion luottokortilla huoratalossa käymistä,  toisen poliitikon seksuaalisen häirinnän syytöksiä jne.  Ne ovat herkullisia aiheita, kun halutaan saada se toinen puolue huonoon valoon.  Niiden vatvomiseen tuntuu olevan aikaa.  Tuleekohan oikeat asiat hoidettua ?  Jotakin hoidetaan todella tehokkaasti.  Toissaviikolla lähetettiin 150 poliisia näyttävästi rynnäköimään Broomeen jossa 29 aboriginaalia istui puunjuurella mieltään osoittamassa.  Operaatio maksoi maltaita (uutiset sanoi, että lähes miljoona dollaria)  ja samalla viikolla ilmoitettiin mm. että autististen lasten hoitolaitos täällä Perthin lähellä suljetaan varojen puutteen vuoksi.  Näistä asioista voisi kirjoittaa vaikka romaanin mutta en sitä tee - ainakaan vielä.

Tämän viikon kuumin peruna on ollut kun nämä politiikan valopäät ovat keksineet kaivosmoguli Gina Rinehartin (yksi maailman rikkaimmista naisista)   Gina Rinehart johdolla, että  aletaan tuottamaan ulkomailta joukolla ihmisiä kaivoksille töihin.  Koulutetaan kaksi vuotta ja sitten töihin.  Täällä on sadoittain australialaisia, jotka haluaisivat niihin töihin mutta heille ei anneta mahdollisuutta edes haastetteluun.  No edellä kuvatun työmoraalin perusteella siihen voi olla syynsäkin. Mutta oli tai ei - jotain kummalista tässä maassa ja sen asioiden hoidossa on.  Näin ainakin tuntuu päällisin puolin seurattuna.   Jatkan havainnointia.   (Riikalle tiedoksi: en minä kyylää, minä tarkkailen ;)  )

 

Nyt tulossa pitkä viikonloppu.  Maanantai on Länsi-Australian päivä ja yleinen vapaapäivä. Sitä mekin siis juhlimme ja lähdemme matkalle n. 500 km etelään Albanyn ja Pembertonin  seudulle retkuilemaan.   Siitä tarinaa sitten seuraavaksi. 

p.s    Oma-alotteisten kielivähemmistönaisten käsityökerho kokoontui ensi kerran.  Kyllähän syntyi sukkaa, pipoa, huivia ja vaikka mitä.  Eikä ollu aivot narikassa !  Muutama kouluaikainen käsityötraumakin saatiin purettua.  Ihanaa terapiaa !