Jotain jota ei voi ymmärtää

Minulla oli toisenlaisen jutun kirjoitus eilen menossa kun kuulin  suru-uutisia Hyvinkäältä.   Joku nuori on ampunut silmittömästi ikätovereitaan kadulla.   Hiljaiseksi vetää ja itkettää.  Hyvinkää - tuo rakas kaupunki, jossa olen elänyt lähes koko ikäni.  Neljäkymmentä vuotta.  Rakkaimmat ystävät ja lähisukua edelleen siellä. Lähes kaikki tuntevat toisensa, jo  useamman sukupolven ajalta.  Yhdessä ollaan kasvettu ja kasvatettu toisiamme.

Ajatukset lentää omaan nuoruuteen.   Siellähän me vietimme iltaa samoilla kulmilla kuin nuoret nykyäänkin.  Meno oli vaan hieman rauhallisempaa. Ehkä. Meidän suurin "syntimme" taisi olla piilotetut tupakat ja Nordfors -punaviinit kirkkopuistossa.   Me aikuistuimme ja perustimme perheitä.  Saimme lapsia,  jotka kasvoivat samoilla kulmilla kuin mekin.  Jotkut meidän kaveriporukan lapsista ovat löytäneet toisensa, rakastuneet ja perustaneet perheitä. Tuttua ja turvallista.  Yhteisöllisyyttä,  jota arvostaa vasta kun katsoo sitä vähän kauempaa.  Nyt  nämä nuoret joutuvatkin kohtaamaan jotain mitä ei voi kukaan ymmärtää.  Nämä nuoret ovat niitä, jotka meidän "Nordfors sukupolvi" on synnyttänyt ja kasvattanut.  Tällaista ei voi tapahtua.... ja tapahtuu silti.  Mikä on mennyt pieleen ? Siihen ei  helppoa vastausta ole.   Meidän yhteiskuntamme voi huonosti !  Nyt olisi peiliin katsomisen paikka - ihan jokaisella aikuisella.  Syyttäviä sormia ei tarvita vaan vastuuta, välittämistä, huolenpitoa ja rakkautta.  

Avasin tänä aamuna television ja siellä oli uutiskuvaa rakkaasta kaupungistani.  Katson televisiosta kuvaa ja tragediaa, jonka nykytekniikka tuo tänne maailman ääriin paikasta, joka on niin tuttu ja rakas.  Liian raskasta katsoa.  Televisio kiinni.  Mieli ja ajatukset Hyvinkäällä ja eletyssä elämässä.