Minilomia eli viikonlopun viettoa

Syksyinen uimaranta

Täällähän on siis satanut kun Esterin pers.... eikun  siis kamalasti on satanut.  Ja sitten kun täällä sataa niin  todellakin sataa kuin saavista kaataisi.  Sadevarusteita täällä ei tunneta. Paitsi tietysti sateenvarjo. Siellä ne kipittävät korkokengissään kun kaduilla tulvii ja vettä puskee joka rakoon.  Meikäläinen toi kotoa kunnon Haltin sateenpitävän takin ja siitä olen iloinen, että  älysin sen pakata.  Siitä tosin en ole iloinen, että  asuun kuuluvat housut jäivät pakkaamatta.  Olisi ollut tarvetta.  Tosin onhan täällä päivisin, sateellakin, hiostavan lämmintä. Ehkä ne sadehousut olisivat hieman liioiteltua ja nihkeätä kamaa mutta kun tosi talvi tulee niin tarvetta olisi.  Se on varmaa. Koska se lattialämmityskin jäi kotisuomeen  niin olen uhraamassa yhdet villasukat suihkusukiksi. Täällähän siis ei ole taloissa, kuten muistamme, eristeitä eikä lämmityksiä.  Ikkunalasitkin ovat yksinkertaiset ja kun yöllä on ulkona kylmää niin voitte olla varma, että kylpyhuoneessakin (ja joka puolella) on aamulla kylmää.  Suihkuun mennessä on tehtävä valinta:  ekologinen vaihtoehto eli villasukat suihkusukiksi -systeemi tai sitten ei ollenkaan ekologinen vaihtoehto eli kuuma vesi valumaan hyvissä ajoin ennen suihkuun menemistä niin jo on lattia lämmin (kymenen minuutin päästä).  Siinä saa aikaan eräänlaisen utopian, että  ikään kuin olisi jonkinlainen lattialämmitys älytty laittaa laattojen alle.  Jossain päin maailmaa jotkut fiksut rakentajat ovat sellaisen keksineet aamu-unisten iloksi.  Ei täällä.   Lisää vaatetta päälle jos paleltaa.  Niin yksinkertaista se on.  Tosin kun sateen myötä on kosteata eikä ole pattereita mistä kiertäisi lämpöä päälle niin kosteus tekee viileästäkin sisäilmasta ikävän kylmää joka käy ytimiin.  Mutta ei valiteta - laitetaan sitä vaatetta päälle jos paleltaa....johan me sovittiin.... ja  kun ollaan Australian auringon alla niin kylmästä ei valiteta..... kele  

No vaikka tämä sadekausi ja loppusyksy tuovat omat haasteensa elämään,  niin väliin on kuitenkin mahtunut myös aurinkoa ja ulkoilua. Olemme tehneet muutamia viikonlopun päiväretkiä, nauttineet syksyisestä auringonpaisteesta ja tutkineet uusia asuinalueita. Niitähän tässä miljoonakaupungissa riittää.  Viisikymmentäkilometriä pohjoiseen tai etelään ja aina vaan olet Perthissä.  Täällä tosin nämä kaupungiosat ovatkin itsenäisellä hallinnolla varustettuja omia pikku kaupunkejansa. (siihen palaan joskun myöhemmin toisen aiheen yhteydessä).

Tässä kuvallista ilotulitusta reissujen varrelta ja jo unohtuu vilu ja märkä !

Viime viikonloppuna hyppäsimme autoon ja hurautimme n. 40 km pohjoiseen.  Aloitimme Joondalupin huikean isosta LakesideJoondalup  -ostoskeskuksesta ja nautimme siellä aampalan. Siellä olisi ollut tarjolla kaikkea taivaan ja maan väliltä ja vielä vähän enemmänkin mutta päätimme kuitenkin jatkaa tutkimusmatkaamme meren rannan tuntumaan ja ajelimme Burns Beachille.  Oli pilvistä ja välillä satoi joten uimaranta katsastettiin pikaisesti. Tullaan sitten lämpimänä aikana uudelleen.

Burns Beach

Nyt olis tilaa uimarannalla

Sateen uhkaa uimarannalla

Jatkoimma matkaa.  Mindarien asuinalue oli kaunis. Ihania taloja, merta ja satama-alue. Jäimme vain miettimään, että missä ovaat tämän alueen palvelut.  Uusia upeita taloja oli rakenteilla mutta emme nähneet yhtään lähikauppaa.  Auto siis pitää olla jokaisella perheenjäsenellä, että pääsee tarvittaessa hurauttamaan Joondalupin ostoshelvparatiisiin.  Ei kovin ekologista.  Perthin keskustaan on täältä n. 50 km moottoritietä.  Eli täältä käydään töissä Perth cityssä - vähän niinkuin Hyvinkäältä Helsingissä.

Kallionkoloissa oli kamalasti pieni rapuja joita tuo isompi tuossa kuvassa metsästi

Seuraavaksi pikkuinen ote yhdestä fillariretkestä.

Keskellä erästä sadeviikkoa oli yksi hellepäivä. Lämpöä luvattiin +30 astetta.  Ehkä syksyn viimeinen hellepäivä ja päätin lähteä fillarilla Cottesloen uimarannalle.  Matka oli n. 21 km rantoja pitkin.  Ajelin kiireettömästi.  Pysähtelin nauttimaan maisemista ja tässä tuokiokuvia matkan varrelta.

Skeittipojatkin ovat pysähtyneet nauttimaan yllättävästä hellepäivästä keskellä sateista syksyä

Kaupunki Matilda Bayn suunnalta

Välipala laiturilla Claremontin kohdalla

Vihdoinkin perillä

Uimaranta oli jo aika hiljainen.  Vesi oli selvästi kylmempää kuin muutama viikko sitten mutta ah, niin ihanaa hikisen fillarilenkin jälkeen.  Ja jaksoin kuin jaksoinkin polkea takaisin kotiin. Luulen, että uimarantakelit ovat ohi ja näihin tunnelmiin palataan taas loka-marraskuussa.

Erään museon seinä pysähdytti paluumatkalla

Nyt kun tätä kirjoitan on siis äitien päivää edeltävä lauantai.  Säätiedotus oli luvannut kaunista ja lämmintä.  Mukavaa, että sattui viikonlopulle, sillä olihan taas satanut enemmän ja vähemmän koko viikon. 

Päätimme aloittaa päivän aamiaiselle Perthin City Farmilla.  Paikka on lähellä kotiamme mutta ei olla ehditty koskaan poiketa.  Olihan mukava tuttavuus.  Ja sieltä muuten saa ihan oikean näköistä (suomalaisen näköistä)  orgaanista ruislimppua.  Nyt oli leipäää kaapit täynnä joten palaan ensi viikolla ostamaan oikeaa kunnon ruisleipää !  Nam. 

Paikka on samalla kertaa sekä visuaalisesti hauska että ihana maalaistuulahdus tähän urbaaniin ympäristöön.  Ja keskellä kaupunkia. Kuvat puhuvat puolestaan.

Maalaistunnelmaa

Keskellä City Farmia on tällainen vihreä keidas ja takan viihtyisä kahvila

Kivoja graffiteja täälläkin myyntikojujen taustalla

Tämä patsas on veistetty puun juuresta

Tuunattu Sulo

Taidetta penkkeihin

...ja jokapuolelle

Huilaustauko

Myynnissä vihanneksia ja hedelmiä lähitiloilta

Cappuccinot, croissantit, uppomuna-aamiaisleipä ja auringonpaiste maalaismarkkinoilla.

Koska päivä oli niin kaunis päätimme laittaa aamiaisen jälkeen fillarit auton pyörätelineeseen ja tehdä taas päiväretken pohjoiseen.  Auto parkkiin Hillarysin satamaan, noin 30 km Perthistä.  Fillarin selkään ja ihania pyöräteitä pitkin seikkailemaan.   Kuvat puhuvat taas puolestaan

 

Tuonne halajaa matkalaisen mieli

Ja eikun uimaan

Fillarit parkissa uintireissun ajan

 Erään uimarannan vessan seinä  oli näin kaunis


 

 

Kuka ei kuulu joukkoon ?

Näkymä Joondalupiin päin

Iloinen matkalainen

Ryhmä riippuliitäjiä kisaili meidän kanssa

Taukopaikalla.  Tuolla on muuten Afrikka.........

 

 

Hillary's  satama-aluetta

Takaisin lähtöpisteessä.  17 km pyörän päällä

TakeAway sapuskat Hillary'sin Mad Mexistä ja auringolaskua ihmettelemään

Ihanan aurinkoisen päivän kruunasi kaunis auringonlasku.   Aika pakata pyörät autonperään ja pötkähtää kotisohvalle.   Olipahan taas sellainen päivä, että taidan olla onnen tyttö !

Iloiset pyöräretkeläiset toivottavat kaikille äideille hyvää äitienpäivää !!