Ja taas oli viikonloppu

Perjantai-ilta kello viisi.  Hämärä laskeutuu Perth Cityyn.

Olen tässä huhuillut uutta harrastusta "mukavuusalueen ulkopuolelta".  Minkä ihmeen mukavuusalueen ?  (On muuten aika tyhmä sanonta). Ei zumbassa hytkyttäminenkään aina niin mukavaa ole.  Siellä meikäläinen menee joskus nenänalus valkoisena ja yrittää pysyä tahdissa kun on vatsa turpeana edellisillan shapeseista ja siidereistä.    Ja tarkemmin mietittynä niitä uusia harrastuksia ei tarvitsisi edes haalia.  Vanhoissa varusteissakin olisi tekemistä.  Yksi  niistä on todellakin tämän mainostamani  mukavuusalueen ulkopuolella.  Sen  täytyy olla, koska en saa aikaiseksi paneutua asiaan.  Se ei  ilmeisesti ole joko a) mukavaa tai b) on todella niin kaukana mukavasta alueesta, että on  liian vaikeata ja vaivalloista meikäläiselle.  Tämä harrastus on  valokuvaaminen.   Minähän ostin ennen tänne lähtöäni kovalla tohinalla Nikonin järjestelmäkameran.  Aikomuksena kuvata ja opetella kuvaamaan  kuin ammattilaiset ikään.   Olenko kuvannut ?  No en ! Tai siis olen mutta en Nikonillani.  Lähes kaikki tässä blogissakin otetut kuvat on otettu Iphonen lataa ja laukaise automatiikalla. Ei tarvitse muuta kun kaivaa kännykkä taskusta, hipaista näyttöä  ja kas, johan valottuu.  Niillä  otoksilla voi kätevästi myös kiusata naamakirjakavereita. Sen kuin vaan liität tuotoksen muutamalla napin painalluksella etusivullesi.  Siinä  olen todellakin oman mukavuusalueeni sisäpuolella, sanoo tämä naamakirja-addikti.  Muutama kuva on toki otettu Canonin samanlaisella vaatimustason vehkeellä   (on muuten nuo Iphonen kuvat laadultaan parempia). 

Kallis järjestelmäkamera makaa siis laatikon uumenissa, koska se on niin vaikea, että en ole jaksanut paneutua asiaan.   Nyt olen päättänyt. Ei mitään uusia harrastuksia tai höyhötyksiä ennenkuin Nikonin ihmeellinen kuvankäsittelymaailma on hallinnassa. Piste.  Projekti alkaa tänään.

Myös toinen, lähes yhtä vaivalloinen harrastus, on ollut odottamassa innostuksen aaltoa. Se on golf. Välineet on, kenttiä jokapuolella ja kelejä riittää sateista huolimatta.  Nyt kun minulla on autokin alla niin enää ei löydy tekosyytä etteikö pääsisi viheriölle.  Jos rahat eivät riitä jatkuvaan pelaamiseen niin puttailu ja chippailu on ilmaista. Sinne vaan harjoittelemaan niin päästään harrastuksessa eteenpäin.   Siinä minulle haasteita.  Muita uusia juttuja ei tarvitse haalia.

Kulunut viikonloppu meni vielä vanhojen harrastusten parissa.   Perjantai-iltana lähdimme keskustaan kauppareissulle ja teimme kävelyretken pimenevässä cityssä.  Onneksi oli Iphone taskussa - saatiin kuvia muistoksi.  Ja helposti.  Tässä muutama.

Auringonlasku näkökulmasta joka toi mieleeni New Yorkin reissut

Nätti sisäpiha

Keskustan kontrasti. 

Perthin paloasema

Kauppareissu tehty ja bussipysäkillä odottamassa kyytiä kotio.

Kaupunkireissun jälkeen  puhuin  kaksi pitkää puhelua kevereiden kanssa Suomeen.  Olipas mukavaa jutella ja päivittää kuulumisia.

Lauantaina pakkasimme (taas) fillarit auton perään ja matkasimme n. 60 kilometriä etelään eli Mandurahiin.  Sinne pääsee kun kääntyy Kwinana Freewayltä Mandjoogoordap Drivelle.  (heh, sano perässä)

Olemme olleet kaupungissa ennenkin mutta silloin pikaisesti autolla. (Olimme täällä ihan reissuni alussa tammikuussa ja kävimme serkku Lizin kanssa syömässä ja kaakaoherkuilla).  Nyt lähdimme seikkailemaan ja katselemaan maisemia fillarin satulasta. Meidän fillarointi ei ole mitään hikipinkopolkemista vaan leppoisaa sujuttelua jota jaksaa koko päivän. Pysähdymme ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia (sillä kätevällä Iphonella). Minä ihastuin paikkaan valtavasti.  Siellä on  asuinalueita lukuisien pienten kanaalien varsilla - kauneinpia mitä olen missään nähnyt.   Pikku veneellä (ja isommallakin) voi pöräyttää omaan laituriin.  Olisihan se kiva mennä IGAan, maitokauppaan, veneellä.  Pohdimme, että ymmärtävätköhän nuo ihmiset olla onnellisia. Ymmärtävätkö sen kauneuden arvon mikä heitä ympäröi.  Toivon niin.  Ainakin näimme yhdet syntymäpäiväjuhlat, jossa suku oli kokoontuneena iloisena terassipöydän ympärille rantapatiolla. Ilmapallot ja serpentiinit puissa ja pieni juhlakalu oli onnellisen näköinen.  Tuollainen asuinalue on minun mielestä paratiisi.  Täytyy laittaa lotto vetämään.

 Takapihalla omat laiturit.

"Lähiö" minun mieleeni.  Ei taida olla ikinä massia muuttaa  mutta saapihan sitä käydä ilmaiseksi ihailemassa. 

Mandurahin satamaa

Mandurahissa on paljon veden päälle rakennettuja ravintoloita ja kahviloita.  Alue on kaunis ja siisti.   Mikäs tuolla olisi istuskella auringossa.  Ei kuitenkaan poikettu, kun oli omat eväät repussa.  Ehkä joskus toiste.

Tällainen puinen kävely-/pyörätie kiemurtelee rantoja pitkin

Mandurahista tehdään Delfiini risteilyitä.  Täytyy joskus hypätä kyytiin jos vaikka näkisi niitä enemmänkin.  Muutama pyörii kotijoessamme ja niitä näkee silloin tällöin.

Tällainen vanha kapea puusilta halkoo kaupungin keskustaa

Huilimme aina kun siltä tuntui, pidimme kahvitaukoja (termospullot oli tietenkin mukana) ja ihailimme maisemia.

Pidemmän tauon pidimme yhdellä  uimarannalla.  Oli kaunista ja lämmintä. Eipä uskoisi, että on talvi tulossa (virallisesti alkaa reilun viikon päästä). Vesi oli tosin jo vähän viileää mutta uimaan kuitenkin mentiin ja David innostui rakentamaan kesän viimeistä hiekkalinnaa.  Menee vähän hukkaan tuo mies, kun ei ole lapsia lähimaillakaan.  Lapsenmielisiä kyllä.





Kun päivä oli pulkassa ja noin viisi tuntia seikkailtu päätimme mennä ravintolan sijaan ruokakauppaan ja hurauttaa autolla eräällä  BBQ -paikalle, jonka olimme matkalla bonganneet.  Onneksi oli autossa grillausvehkeet ja astiat.  Ja tuo ihana mies, joka ei itse käytä alkoholia satunnaista "saunaolutta" enempää, pakkaa aina  mukaan siideritkin joten täydellisen ulkoilupäivän kruunasi täydellinen BBQ  hiekkarannan tuntumassa.  Ruoka oli hyvää ja kylmä juoma maistui päivän polkemisen jälkeen. Siinä samalla saatiin ihailla upeaa auringonlaskua. Ilta pimeni ja ajelimme onnellisena kotiin. Olipas taas mukava päivä !

Grillimestari työnsä ääressä.

Kotiin kiirehdittiin jääkiekkoa jännittämään. Venäjä-Suomi otttelu tuli meidän aikaan kahdeksan maissa illalla.  No lopputulos ei ollut ihan sitä mitä odotettiin mutta kun tulos on noin selkeä, niin mitäs sitä itkemään.  Parempi voitti. 

Sunnuntaiaamuna lähdimme kävelemään Swan Riveriä ympäri.  Aurinko paistoi ja ilma oli aivan mahtava.  Poikkesimme Burswoodin kasinolle aamupalalle.  Hörpimme kahvit ja ihmettelimme kun kasinon puoli oli pullollaan mammoja käsi ykskätisten kahvassa. Jostain kumman syystä suurin osa sunnuntai aamun asiakkaista oli 60+ naisihmisiä.  Ulkona paistaa aurinko ja linnut laulaa mutta nämä nököttää kasinon hämärässä oman addiktionsa ajamana.  Onneksi minulla  on vaan tuo naamakirja.  Pääsen halvemmalla.  Laitan tästäkin parin tunnin kävelyreissusta muutaman kuvan- kun sattui olemaan puhelin taskussa.

Kun lähdemme kotoa Burswoodiin niin ylitämme joen Craham Farmer Freewayn alla olevaa jalankulkijoiden/pyöräilijöiden  ramppia pitkin. Sieltä on hienot maisemat.

Otettiin kisa ruutuhyppelyssä.  Minä voitin kun olin ainoa joka pysyi yhdellä jalalla kolikkoa poimimaan.

Lintu tuulettelee kainaloitaan tolpan nokassa

Ei oikein etene tämä meno

Nämä mustat joutsenet olivat kesyjä eikä niitä tarvinnut pelätä.  Pullaa pyysivät mutta ei ollut.

Lopuksi vielä kuva lauantain pyöräreissultamme.  Leikittiin eläinten pelastuspartiota ja otettiin kiinni ilman omistajaa tiellä harhaileva pikku snautseri.  Onneksi oli puhelinnumero kaulapannassa ja omistaja tuli hakemaan karkulaisen.  Mutta, mutta........ kun latasin tämän kuvan tänne blogiin niin meinasi tulla pissat housuun......   Mitä ihmettä tuolta Davidin kypärän alta tursuaa...... takana on ilmeisesti puu tai jotai.... tai sitten tukka on alkanut  merituulen voimasta kasvaa ja vauhdilla !

Tällaista tällä kertaa.  Nyt aloitan uusvanhojen harrastuksieni parissa. Mutta epäilen, että noinko kuvien laatu vehkeillä paranee - kuvauskohteet ovat kuitenkin onneksi laatuluokkaa.

Sunnuntain jääkiekosta en viitsikään mainita mitään - tulihan valvottua, pah