Kaikki hauska loppuu aikanaan, tai jos ei lopu niin jatkuu

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Perhistä St.George Terracen uskomattoman upeista  jouluvalaistuista rakennuksista.  Sinne sitä saa itsensä hukkumaan seinänrakoon kun sopivassa kohdassa seisoo.   Hienoja kuvioleikkejä valoilla ja väreillä.

Kun aloitin tämän blogin,  niin minun oli tarkoitus tehdä siitä päiväkirja vuorotteluvapaavuoden tapahtumista. No niin teinkin.  Vuoden aikana oli tarkoitus harjoitella yhdessä  olemista ja -asumista lähes kolmen vuoden etäsuhteen jälkeen ja katsoa, että mihin se kantaa.  No niin teimmekin.  Nyt kuitenkin vuorotteluvapaa loppuu  - mutta matka kuitenkaan ei, ja näyttää tämä parisuhdekin jatkuvan. 

Kun katselen vuotta taaksepäin, niin paljon on nähty ja koettu - enemmän kuin koskaan elämässäni yhden vuoden aikana.  Arvon ymmärtää varmaan vasta kotimaassa ja muistot on kirjattu postauksiin vuoden varrelta.  Toisaalta paljon on ollut rankkojakin hetkiä.  Ei tämä todellakaan ole yhtä auringonpaistetta ollut, vaikka mielikuvissa elämä Australiassa usein saakin kultakehyksen.  Johtuu kaiketi tuosta paljon paistavasta auringosta ja maantieteellisestä etäisyydestä.   Kieli- ja kulttuuriongelmat ovat kuitenkin olleet aikamoiset, kun on hypännyt aivan uuteen elämään.  Niistä on seurannut  vaikeitakin jaksoja parisuhteessa. Tai sitten me ollaan muuten vaan vaikeita tyyppejä.  Yhdessä on kuitenkin puskettu läpi vaikeuksien.  Ja eihän tämä arki ihan normaalia elämää minun kohdallani ole ollut,  kun en ole ollut töissä.  Enkä ole saanut ollakaan,  sillä niin vuorotteluvapaa ja turistiviisumikin blokkaavat työnteon lomailuksi. Kun vielä lisätään se pelko ja jännitys, että tämä ei ole ihan kokonaan meistä kiinni tämä juttu:  viisumiongelmat siellä ja täällä.   Ei muista enää EU-asukki, että  mitä se on, kun rajat eivät olekaan auki.  Kun et rehellisenä kansalaisena voi olla siellä, missä voisit luontevasti olla ja missä rakkaasi on.  Oletkin yhtäkkiä kuin lainsuojaton tai kriminaali, todistelet rehellisiä aikeitasi ja viatonta haluasi sekä taloudellista mahdollisuutta elää haluamassasi maassa.  Tämä ei tarkoita minun mahdollista halua elää täällä Australiassa vaan sama sävel on,  jos aussi yrittää tulla Suomeen.  Ja se vaihtoehto on itseasiassa vaikeampi.   Täällä Australiassa vuoden yhdessä asuminen antaa parille statuksen hake Spouse eli puolisoviisumia.  Se on todella ison ..."meidän suhde on vakaa ja se on jatkunut niin ja niin kauan ja meillä on rahaa ja rakkautta ja monta todistajaa ja tuhat dokumenttia  ja valokuvaa, kirjettä, korttia vuosien varrelta todisteiksi jne"  -prosessi.  Mutta kuitenkin vuoden ja tämä todistelun ja 3000 dollarin jälkeen on mahdollista, että se yhdessäolo tällä mantereella myönnetään.  Siitä seuraavan kahden vuoden jälkeen, jos suhde on vielä ennallaan,  saa todennäköisesti pysyvän oleskeluluvan Australiaan.

David uppoutuu seinäkuvioon kivasti... heh, ihan kuin olisi pipokin päässä

Mitä tapahtuu Suomessa:   Vuoden yhdessä asuminen ei ole parisuhde vaan se on seurustelusuhde.  Tällä statuksella maahan tuleva ei saa tehdä töitä ????  Pitää olla asunut kaksi vuotta yhdessä ollakseen pariskunta. Näin meillä, modernissa Suomessa.  Voi elämä kevät - monet ehtivät jo erotakin sinä aikana....ja vähemmästäkin - niin vaikeaksi tämä on tehty.    Kuinka kukaan voi tulla Suomeen (jos sinulla ei ole mistään yhtiöstä kutsua töihin tai muuten sovittua työpaikkaa),  jos ei saa tehdä töitä.  Paitsi tietysti ne voi tulla, jotka tulee "veneellä" tai muuten vaan pakolaisina turvapaikkaa hakemaan.  Mutta se onkin sitten eri tarina.  Niille jotka sen oikeasti joutuvat tekemään, niin se tuki ja turva heille suotakoon.  Olemme olleet kolme ja puoli vuotta yhdessä ja vakaassa parisuhteessa (omasta mielestämme), asuneet vuoden yhdessä. Tämä kaikki pitää erikseen todistaa viranomaisille ja lähtökohta on,  että kaikki mitä emme erikseen todista ei ole totta ja olemme huijareita. Tai vaikka emme olisikaan huijareita, niin pariskunta emme ainakaan ole, jos emme ole asuneet saman katon alla kahta vuotta. ........Vai niin ? !

Tämä Suomen kahden vuoden yhdessä asumisen vaatimus pisti meidän suunnitelmat uusiksi.  Tarkoitus alunperin oli, että jos parisuhde näyttää vuorotteluvapaan jälkeen jatkuvan, niin  matkaamme yhdessä Suomeen ja jatkamme yhteiselämäämme siellä.  No se ei nyt sitten  onnistukaan Suomessa -   vuoden yhdessä asumisen jälkeen, mikä oli yllätys meille... ainakaan niin, että molemmat meistä voisi tehdä töitä.  Mikä sitten neuvoksi ?     Anomus työmaalle, että voinko jatkaa vuorotteluvapaan jälkeen  vielä "virkavapaalla" puoli vuotta ,  jotte edes hieman lähemmäksi tuota kahta vuotta päästäisiin.   Anomus hyväksyttiin ja elo täällä jatkuu vielä ensi kesäkuun loppuun.  Tästä nöyrä kiitos joustavalle työnantajalleni ja erinomaiselle tuuraajalleni !  Josko tämän  jälkeen olisi enemmän pelimerkkejä esitettäväksi Suomen maahanmuuttoviranomaisille.  Mutta  tästä joustavasta ratkaisusta seurasi sitten  seuraava probleema:  minun Australian viisumini umpeutuu 30.12.2012

Kun sain aikoinaan vuoden turistiviisumin, niin sitä moni ihmetteli.  Siis sitä, että kuinka niin pitkän turistiviisumin edes saa.  No me saatiin, mutta se vaati rahaa ja kilon A nelosia.  Tämä minun vuoden turistilupa onkin sitten sellainen, että sitä ei missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa jatketa.  Tämä tarkoittaa sitä, että joudun poistumaan maan rajojen ulkopuolelle, mikä tarkoittaa täällä aina overseas eli meren yli lentämistä.  Perthistä lähin paikka on Bali, itärannikolta Uusi-Seelanti.   Minä siis  joudun lähtemään joulun jälkeen Balille koska viisumini umpeutuu ja maasta on poistuttava.    Tuleehan sekin paikka nähtyä, mutta olisin halunnut tehdä reissun omasta tahdostani ja sopivampana ajankohtana.

Tyttäreni on täällä jouluviikon.  Ihanaa Riikka !!!   Tapaninpäivänä (Boxin day) matkaamme koko porukka Melbourneen  Davidin sukulaisiin.  Sieltä Riikka ja ystävänsä Pernilla jatkavat lomailuaan Great Ocean Roadilla ja itärannikolla.  Minä matkaan Balille pakolaiseksi ja David palaa kotiin Perthiin sorvin ääreen.   Balihan kuulostaa tosi eksoottiselta mutta, mutta..... se on täältä katsottuna Perthiläisten Tallinna tai Kanaria.  Nuoriso lentää sinne bilettämään ja maine on vähän kyseenalainen eli sielläkin pitää tietää, että missä ei missään tapauksessa kannata olla uudenvuodenhulinoiden aikaan (=Kuta). Olisinkin  mieluummin ollut kotona rakkaani kanssa.  Kaksi uuttavuotta ollaan vietetty Suomessa ja viimevuosi täällä Perthissä... nyt sitten erossa immigranttisäännösten takia.  Jos jotain hyvääkin, niin Balilla tapaan Suomesta lomailevan kaveripariskunnan.  Ehtitään vaihtaa kolme päivää kuulumisia, ennen kuin he matkaavat takaisin kotisuomeen.. tämä ilo Balin matkaamisesta ainakin on.  Vietän maanpakolaisena ehkä pari viikkoa ja tulen kolmen kuukauden turistiviisumilla takaisin Australiaan.  Sitten keväällä pitää tehdä vielä uusi reissu johonkin overseas... jos vaikka yhdessä silloin päästäisiin matkaan.

Mitä järkeä ?  No, ei mitään.   Jos laki sallisi jatkaa vuoden turistiviisumia niin olisin voinut maksaa Australian Immigranttiviranomaisille puolen vuoden jatkosta vaikka esim.  1000 aussidollaria.... mutta kun ei, niin maksan maltaita joulunajan lennoista Balille, vien viimeisetkin roponi Balin turistibusinekseen ja tulen takaisin lähes ilmaisella elektronisella turistiviisumilla.  Australia ei kostu tästä mitään, Balin turistibusiness vähän, lentoyhtiö enemmän ja minä maksan sekä rahan että vaivan.  Ei nimittäin juuri nyt olisi pätkääkään huvittanut lähteä reissaamaan yhtään mihinkään.  Kaikki minun reissuni (Darwin, Brisbane jne) oli ajoitettu loppuvuoteen ajatuksella, että lähden vuodenvaihteessa kotisuomeen, joten reissaamista tässä on ollut enemmän kuin lompakko kestää  lääkäri määrää. Tämä Balin reissuilla tapahtuva viisumikikkailu on ollut maan tapa jo neljäkymmentä vuotta.  Toivotavasti rajaviranomaiset eivät muuta tapojansa juuri minun kohdalla, kun tammikuun puolessa välissä palaan kotiin Perthiin. Tammikuun loppupuolella yksi ystäväiseni Suomesta tulee kahdeksi viikoksi kyläilemään.  Ihanaa elämää on siis tiedossa eteenpäinkin - hyvän ystävän seurassa !

Tämä tarina tarkoittaa sitä, että tämä blogi jää nyt ainakin tauolle.   Minä nautin tyttärestäni, sekä ystävästään Pernillasta.  Yritän virittää itseni ja koko porukan  joulutunnelmaan 30 asteen helteessä.  Se onnistuu varmasti kun saa olla rakkaiden seurassa ja saamme nauttia Davidin järjestämästä australialaisesta joulusta. Ja Davidin tuntien siihen paneudutaan koko sydämellä.  Sen jälkeen siis reissaan maan rajojen ulkopuolella  ja palaan jossain vaiheessa kotikoneen ääreen, jos immigrantit suo.   Saas nähdä kuinka "äijän" käy !    (Lähipiirille tulee sähköposti /naamakirja -päivityksiä matkankin aikana.)

Kun lähdin matkaan viime joulukuussa en tiennyt, että mitä vuosi tuo tullessaan.  Nyt tiedän - olen iloinen, että läksin..... ja matka jatkuu. Tämä on ollut unohtumaton vuosi elämästäni Australian auringon alla.   Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, kun olette matkanneet kanssani.

Meikäläinen seinäruusuna...jotenkin on olo kuin olisi läntätty tapettiin !

Entäs tämä sitten.... tapetissa edelleen

Seinäruusu

Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille !  - tutuille ja tuntemattomille; siellä ja täällä.

Jatkuuko bloginii tässä muodossa vuodenvaihteen jälkeen - siitä en ole vielä tehnyt päätöstä.  Jos jatkuu, niin perästä kuuluu.