Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi on vaihtunut,  Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Vuosi 2012 oli aikamoinen seikkailu monessakin mielessä.  Se oli tutustumista uuteen maahan ja sen kulttuuriin.  Se oli tutustumista omaan itseensä.   Luulen, että vuoden suurimmat haasteet olivat juuri tässä.  Kun hyppää omalta mukavuusalueeltaan pois niin  joutuu myös aika kovan paikan eteen itsensä kanssa.  Omaa ajattelua, tapojansa ja tapaa reagoida joutuu väkisinkin tarkastelemaan kriittisesti, silloin kun on pois omasta tutusta ympäristöstään.   Vuosia samalaisena jatkunut arkielämän on erilaista.  Siinä voi paahtaa päivä toisensa jälkeen rutiinilla - ei tarvitse sen kummemmin miettiä mitään - jos ei halua.  Tekemisiään ei tule mieleen analysoida.  Kun hyppää uuteen elämään ja maailmaan jossa alkaa rakentaa uusia arkirutiineja ja tapoja toimia,  on väistämättä myös sen edessä, että katselee tekemisiään vähän niin kuin ulkopuolisen silmin.  Niin minäkin joudun tekemään.  Ja voi pojat se ei ollut aina mukavaa katsottavaa.   Jos olen jotain oppinut itsestäni, niin toivon, että opit eivät heti unohdu.

Alkukuukaudet menivät uutta ihmetellessä. Kaikki oli niin upeata - suurta ja kaunista (ja lämmintä).  Sitten tuli kriittinen aikakausi, joka varmaan johtui osittain koti-ikävästä.  Sitä alkoi huomata myös suuren ja kauniin varjopuolia.   Monet asiat, jotka olivat kotona erilailla,  alkoivat pistää silmään.  Jotkut asiat olivat huonommin,  jotkut paljon paremmin.  Sitten pikkuhiljaa silmä ja mieli alkoikin tottua uusiin tapoihin ja uuteen ympäristöön.... ja ehkä se koti-ikäväkin helpotti kun arki alkoi ja elämä alkoi sujumaan uusilla rutiineilla.  No ei se yhtä päivänpaistetta silloinkaan aina ollut - aikamoista painimistahan tämä välillä ..... mutta luulen, että niskalenkki vaikeuksista kuitenkin otettiin.

Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon.  Joulunaika, tyttären vierailu, Melbournen sukulaisreissu ja siitä Balille venepakolaiseksi viisumia uusimaan ja ystäviä sinne tapaamaan.  Rajaviranomaiset löivät  palatessani  leiman passiin ja kauniisti hymyillen päästivät uudelleen Australian kamaralle.  Kiitos ja kumarrus.  Sen jälkeen sain nauttia rakkaan ystävän seurasta täällä Perthissä.  Aikamoista haipakkaa siis.

Danau Batur  Balilla

Elämä siis jatkuu,  mutta blogi tässä muodossaan päättyy.   Jatkan sen kirjoittamista suljettuna blogina.   Tämä tapahtuu heti kun selvitän, että kuinka se tapahtuu.  En ole vielä löytänyt tästä ohjelmasta sulkemiseen tarvittavaa namikkaa..... neuvoja otetaan nöyränä vastaan.   Sen namikan löysin mistä kaikki tallennettu häviää kuin pieru saharaan vai lentäisikö ne taivaan tuuliin - en tiedä,  mutta siitä napista en halua painaa.   Tämä on minulle arvokas muistojen arkisto ja ei nämä höpinät tähän lopu.  Lukuoikeuksia jaan huolettomasti halukkaille vaikka suljenkin juttuni avoimesta bittiavaruudesta. 

Se on moro !