Ei ole helppoa Australiaan tulla... eikä sieltä poistuakaan

Tässä välipalaksi pientä draamaa (marttyyriyttä ?)  ennen Balille siirtymistä: 

Perjantaiaamu 28. joulukuuta valkeni sateisena, harmaana ja koleana.  Samanlaisella mielellä hyppäsin taksiin ja hurautin Melbournen kansailväliseen terminaaliin.   Jesh - ei pitkiä jonoja. Tämähän hoituu  sujuvasti ja aikaa jää suunnitelluille ostoksille.. jotka Balilla nähtävät suomiystävät kiikuttavat Suomeen.  Pikaisesti siis Virgin Airlinesin tiskille..... Matkatavarat punnitukseen.  OK, ei ylikiloja.    -"Onko paluulippua" ?    "Öööööh ei !  Koska a) en tiedä kauanko viihdyn Balilla, koska on sadekausi ja matkaan yksin.  Ehkä viivyn siellä viikon ehkä kolme.  b) onko loogista ostaa valmiiksi paluulippu Australiaan kun viisumi umpeutuu ja uutta pitää erikseen anoa ?.....josko ostaisin se heti sitten kun viisumitieto on kännykässä   c) en ole edes vielä päättänyt, että minne lentäisin jatkamaan lomaani jos ilmat on niin kököt, ettei Balilla voi olla...siis EI OLE PALUULIPPUA !  "      "Mene viereiselle tiskille ja osta paluulippu tai en päästä koneeseen" !   Aha.... siellä näytti olevat viisi muutakin ihmettelemässä, että  mihin ja koska paluulippu ostetaan.   Näistä viidestä kaksi piti kamalaa huutoa ja älämölöä kun pakotettiin ostamaan kallis lippu.  Minä olin näennäisen rauhallinen, koska ei siinä huuto olisi mitään auttanut.  Sanoin hätäpäissäni  virkailijapojalle, että 16. tammikuuta paluulento Perthiin.  Poika myi lipun (hyvään hintaa tietysti !) ja minä nakitin itseni kolmeksi viikoksi Balille tietämättä edes, että haluanko olla siellä niin kauan.   Takaisin Check-inn -tiskille.  Virkailija katsoi tyytyväisenä lippua (saatiinpas myytyä meidän lentoyhtiölle taas yksi lippu kalliiseen hintaan...) ja käänteli passiani...  ja esitti minulle viisaan kysymyksen.  Sen saman kysymyksen, jonka minä olin esittänyt hänelle (kohdassa b) jo aiemmin.  "Miten sinulle myytiin lippu Perthiin kun viisumisi umpeutuu"    Älä..... nokkelaa !    Palaa takaisin tiskille ja selvitä asia.   "Ok, kiitos"    Palasin tiskille ja sanoin pojalle, että "mikä tässä on niin vaikeaa ?   Ymmärrän kyllä nyt, että paluulippu pitää olla kun lentää saarivaltioon, koska lentäenhän sieltä on matkaa jatkettava ellei aio jäädä luvattomasti maahan hengailemaan.  Se, että ostan paluulipun Australiaan EI ole teidän päänsärky vaan minun immigranttiviranomaisten välinen asia.  Katso huviksesi Suomen ja Australian viisumisopimusta. Tulen ilmaisen elektronisen turistiviisumisopimuksen maasta"   Poika katsoi  netistä  viisuminhakuohjeet suomalaisille.  Nousi ja ohjasi minut  jonojen ohi erillistiskille ja sanoi, että " päästäkää tämä rouva koneeseen"    Erävoitto,  mutta aikaa oli tuhraantunut melkein tunti !   Ja aika koomista muuten, että kun tulin Australiaan yli vuosi sitten, niin ei minulla mitään paluulippua  ollut - saarivaltio tämäkin.  Mutta kun eivät pahukset edes myy lentolippuja vuoden päähän, niin ei oisi voinut ollakaan - eikä sitä kukaan silloin kysellyt.   

No matka jatkui passintarkastukseen.   Immirantti lady skanssasi passiani,  skannasi ja skannasi otsa rypyssä.....  ei sanonut mitään.  Ja minä olin jo niin vihainen, että parempi olikin että piti suunsa kiinni,  koska oli aika lähellä se, etten palaisi lipunmyyntitiskille ja ostaisi lippua ensimmäiseen Suomen suuntaan matkaavaan koneeseen.   Aikansa otsaryppyjä treenattuaan hän nousi ja ohjasi minut takahuoneeseen, jossa istui kaksi miestä.  Vieläkään en tiennyt, että miksi...  Miehet skannasivat ja tutkivat passiasi.....rapsuttelivat sitä ja skannasivat.  Vieläkään kukaan ei puhunut mitään.  Nyt olin jo saanut itseni siihen tilaan, että minua alkoi naurattaa..... olinhan joskus katsonut Australian Rajalla ohjelmaa telkasta.  Hiljaa sisäänpäin hihittelin ja ajttelin, että kyllä nyt on oikea kriminaali saatu kiikkiin. Pääseepähän tällä aikaa muutama huumediileri rauhassa rajaa ylittämään....  Lopulta selvisi, että passin alaosassa,  skannattavassa numerosarjassa oli jotain kärpäsen kakkaa ja kone ei suostunut sitä lukemaan.  Kun se oli kunnolla rapsuteltu he ojensivat passin minulle ja toivottivat hyvää matkaa.   Kiitos ja näkemiin, kyllä on nyt puhdas passi taskussa  - mutta mieli oli aika musta.   Muutaman kerran kävi mielessä, että onkos tämä nyt tämän kaiken shown arvoista....helpommalla pääsis kun hurauttais Helsinkiin ja sanois että se on moro !

No aikaa näihin säätöihin oli kulunut niin kauan, että alkoi jo jännittää ehdinkö koneeseen.  Melbournen kenttä on vähän huonosti suunniteltu, sillä lähtöportit on niin kaukana kaikista kaupoista ja ravitsemusliikkeistä, että kun portille lähtee niin ei ole aikaa enää palata takaisin ja siellä ei ole tarjolla mitään syötävää/juotavaa/ostettavaa muuta kuin virvoitusjuoma-automaatti.    Laukkasin lähtöportille kaikkien niiden liikkeiden ja viinikauppojen ohi, mistä minun piti tuliaisjutut hankkia, koska boarding oli jo alkanut... tai niin ainakin infotauluissa luki.    Pääsin hiki päässä portille.  Ihmiset istuivat siellä rauhassa eikä Virginin henkilölkuntaa näkynyt mailla halmeilla.  Pyyhin hikikarpalot otsalta ja totesin, että boarding ei tapahdu vielä vähään aikaan mutta ei ole enää voimia ravata takaisin shopping alueelle.   Siinä sitten odotettiin 45 minuuttia että päästiin koneeseen ja kone lähti puoli tuntia myöhässä.  Aikaa ostoksille olisi siis ollut pilvin pimein sekä kylmälle oluelle - jonka totisesti tunsin ansainneeni.      

Se olisikin ollut ainoa mitä ansaitsin, sillä kun kone nousi ilmaan minulle selvisi, että Balin lomalennot ovat todellakin paikallisia "kanarian lentoja" ja siellä ei rupusakki ansaitse yhtään mitään.  Vaikka olin maksanut joulunajan yhdensuuntaisesta matkastani 800 dollaria (n. 700 eur), niin siihen lippuun ei sisältynyt mitään !  Ei edes televisionäyttöä,  joka on yleensä edessäistuvan tuolin selkämyksessä.  Tällä lennolla vuokrattiin IPadejä 15 aud hintaan ja kaikki muukin mahdollinen maksoi.  Kohta olemme kait siinä tilanteessa, että turvavyöstäkin joutuu maksamaan erikseen.   Arvatkaa katselinko leffoja tuolla lennolla.    En katsellut mutta vaikka olisinkin sijoittanut töllöön sen 15 dollaria, niin en  minä mitään olisi  nähnyt - itketti niin vietävästi koko matkan ja siinä sitten marttyyrinä nyyhkin viisi tuntia matkalla Balin paratiisiin.  Elämää tämäkin.