Balin ensipäivät Kuta-Seminyak

Balin Ground Zero - monumentti vuonna 2002 pommi-iskussa kuolleiden muistoksi kohdassa, joss isku tapahtui.  David oli muuten silloin Darwinin sairaalassa töissä ja oli auttamassa urheja joita tuotiin Darwinin sairaalaan hoitoa saamaan. Olen aikas ylpeä siitä !

Yksi asia jäi muuten harmittamaan, viitaten edelliseen postaukseen. Kun lentokentävirkailija sanoi minulle, että en pääse koneeseen, niin miksi minä tyhmä en siinä kohtaa kääntynyt kannoillani ja sanonut, että loistavaa, silloinhan kaikki ongelmat on ratkaistu.  Minä nimittäin EN edes halua lähteä juuri nyt maasta, vaan olette antaneet ymmärtää että minun pitää !!  Heh, näin karrikoidusti tilanne oli siis aika abrsurdi.

Mutta kun todellisuudessa en näin sanonut eikä se olisi mennyt läpikään, niin koneeseen noustiin kiltisti. Kun olin toipunut lentokenttähärdellistä ja määränpää häämötti,  niin aloin innolla odottaa koneen laskeutumista Balille.  Tapasin nimittäin heti rakkaan ystäväpariskunnan Suomesta.  He olivat olleet lomallaan jo parisen viikkoa ja saimme viettää  heidän lomansa viimeiset päivät  yhdessä.     Onneksi minulla oli tällainen ystävien  pehmentävä lasku Balille, sillä.......

Sinne sekaan vaan !

..ensivaikutelma Balista: voi kamala!   Se on  sotkuinen, ruuhkainen ja ahdistava. Kamala sekoitus likaa, ahtautta, skoottereita, sekaista liikennettä, ihmisiä, jotka huutavat ja tarjoavat palvelujaan jokapuolella.  On taksia, hierojaa, jalkahoitajaa, krääsän myyjää ja vaikka mitä ... ja kaikki kimpussa kun kadulla kävelee... kävely sinänsä oli aika mahdotonta olemattomien tai puuttuvien jalkakäytävien takia.  Sinne vaan sadan skootterin sekaan kadulle, jos yritit päästä paikasta a paikkaan b. Tosin enimmäkseen siellä tulee liikuttua taksilla, mikä on halpa kulkuväline mutta minun periaatteiden vastainen.  Jalkaisin tai fillarilla haluaisin aina kun mahdolllista siirtyä paikasta toiseen. Mutta täällä se ei useinkaan onnistu - jos henkikulta on yhtään kallis.

Tämä siis kaikki Kutan alueella.   Kun matkaa Kutasta hieman rantaviivaa ylöspäin Legianin kautta Seminyakiin, niin siisteystaso  on parempaa luokkaa eikä bilettävää nuorisoakaan ole niin paljon. ....jalkakäytävistä ja rauhallisesta liikenteestä ei sielläkään voi haaveilla. Jos sinulla taas on massia luxukseen niin eteläosan "kieleke"   Nusa Dua on sinua varten.  Siitä en osaa sen enempää sanoa, kun en siellä käynyt..... syystä että... no money but some funny....... ;)
Jos haluaa rauhaa niin kannattaa hypätä bussiin tai taksiin ja suunnata puolentoista tunnin päähän, Ubudiin.  Ihana vihreä, myös jooga ihmisten,  mekka mutta siiitä myöhemmin.   Yleisesti ottaen Bali on  australialaisen nuorison biletys saari.  Erityisesti tämä meluisa, sotkuinen Kuta. Sen maine on enemmänkin kuin kyseenalainen ja tämän väittämän vahvistukseksi kerron, että viimevuoden loppupuolella yksi aussinuori menetti henkensä ja yksi on sokeutunut kun siellä lisätään drinkkeihin metanolia, alkoholipitoisuuden lisäämiseksi.... ja sitä ihmiskeho ei kestä.  Ikäviä juttuja joiden tutkimisesta paikalliset viranomaiset ovat sanoneet itsensä irti väittäen, että syy on ollut turistien.
Oli tai ei, niin kait sitä nyt pitää voida olettaa, että saat sellaisen drinkin minkä olet tilannut - ei metanolilla höystettyä.....  toisaalta niinhän sitä pitäisi voida olettaa myös esim . naudanlihapullia syödessä..... iiiiha haa.....  mutta ei ne Ikean lihapullat  koskaan ole olleet kuolemaksi - hyviä ovat !

Asiaan.....aloitin siis mukavasti tutussa ja turvallisessa seurassa.  Rentoa kotoisaa oloa, kirjojen lukemista, löhöilyä, aurinkoa, hyvää ruokaa, juomaa, ja paaaaaljon tarinoita.  Vajaat kolme päivää ja kaksi yötä kuin olisi pitkästä aikaa kotonaan ollut....

Illallista hyvässä seurassa

White Rose hotellin uima-allas... siinä sitä polskittiin

Näiden kolmen päivän jälkeen saatoin todeta, että vaikka olen ollut täällä maailman äärissä, niin se syvä ystävyys/luottamussuhde, joka on aikoinaan rakennettu, on niin vahvalla pohjalla, että siihen ei vuodet ja etäisyydet vaikuta.   Nöyrä kiitos ja kumarrus Marjalle (ja Heikille) tällaisesta ystävyyssuhteesta !

Kun lähtölounas oli nautittu taivas repesi.  Satoi kuin saavista.  Sadepisaroihin sekoittuivat erokyyneleet.  Se oli aika herkkä hetki kun ystävät lähtivät ja minä jäin yksin vieraaseen maahan.

Sataa kun saavista - kadulla on n. 50 cm vettä.

Taksin ikkunasta heilutin.... sinne ne lähtee kotimatkalle ja minä kohti uusia seikkailuita

Oli aika siirtyä  halpaan majoitukseeni,  uutta vuotta vastaanottamaan sekä ennenkaikkea tehdä viisumianomus.  Olo oli yksinäinen.  Tein netissä pikaisesti anomuksen ja jäin jännittyneenä odottamaan, että koska vastaus tulee sähköpostiini.  Vähän ihmettelin, kun viimeisen napinpainalluksen jälkeen välähti ikäänkuin hakemus lähtisi eteenpäin mutta mitään kuittausta asiasta ei tullut.  En kuitenkaan enää löytänyt sitä keskeneräisenäkään mistään, joten ei muuta kuin uuttavuotta vastaanottamaan.  No se tuli vastaanotettua hyvin rauhallisesti - majoituksen kattoterassilta Kutan rannan ilotulitusta katsellen.

Majoitukseni sisäpihaa - niin Balilaista.

Uudenvuodenpäivänä odottelin jännittyneenä viisumitiedon saapumista.  Ei kuulunut mitään... outoa. Mutta mitä kuului, niin eräs ystäväni Sini, joka viimekeväänä vieraili luonamme Perthissä teki äkkipäätöksen ottaa lennot Balille ja tulla viikoksi lomailemaan, kun hänellä sellainen mahdollisuus oli. Voi että minä olin iloinen.  Voisiko parempaan saumaan seuraa saada.  Kolme pitkää viikkoa edessä, vettä sataa ja mieli on apea....sitten joku soittaa ja ilmoittaa, että varaan lennot NYT ja tulen parin päivän päästä, onko suunnitelmia ?  No ei ole,  mutta kohta on !!!  TERVETULOA !

Viisumista ei vieläkään kuulunut mitään -ihmettelin asiaa, koska  tieto 3 kk turistiviisumista tulee yleensä pisimmilläänkin parissa päivässä.  Vietin aikaani Kutan alueella  odotellen ja aikaa tappaen. Tssä muutama otos ympäristöstä....  oliko kaunista - no EI !   

Kutan uimarantaa on siivottu ....

Kutan rantaa uudenvuoden päivänä - ei tehnyt mieli uimaan.

Kun kaksi päivää oli kulunut viisumihakemuksesta olin jo ihan epätoivoinen, kunnes istuin alas, lopetin panikoimasta ja tajusin, että hakemukseni ei ollut lähtenytkään käsittelyyn,  vaan kun painoin valmis -nappia niin nettiyhteys pätkäisi tai jotain,  ja se ei siirtynytkään  eteepäin.  No ei tietenkään, koska olisihan siitä kuittaus tullut.   Uusi hakemus ja tadaa...... viiden tunnin päästä uudesta hakemuksesta tuli ilmoitus sähköpostiin, että teille on myönnetty 3 kk turistiviisumi Australiaan.   Paljon melua tyhjästä, sanon minä (lue: keskity siihen mitä teet äläkä häslää).   Siitä  panikoinnista syytän itseäni:  jos olisin heti istunut alas ja analysoinut, että mitä hakemuksen loppuvaiheessa oikein tapahtui, niin olisin heti tajunnut nettikatkoksen mahdollisuuden juuri kriittisellä hetkellä.  Mutta ei ....kun pitää porhaltaa tuhatta ja sataa eteenpäin,  vaikka kiire ei ole mihinkään !  

Kun viesti tuli niin  silloin olin jo Sinin kanssa Ubudissa - kauniissa vihreässä, rauhallisessa keitaassa ja elämä näytti sata kertaa valoisammalta.   Siitä seuraavassa jutussa.

Ubudin hotellin terassilta