Bali - Ubud - Candidasa - Kuta - Perth

Lisää kuvateksti

Mua vähän harmittaa, kun tämä blogin kirjoittaminen nyt laahaa niin perässä, että en enää muista paikkoja mutta mennään nyt tällaisella sinnepäin tarinalla.

Hain siis Sinin lentokentältä ja suuntasimme "ylös" Ubudiin.  Voi mikä ihana vihreä, siisti ja rauhallinen  keidas kaiken sen Kutan alueen härdellin ja paskais likaisuuden ja ankeuden jälkeen.  Sateen vuoksi täällä oli virheää, raikkaampaa ja kaunista.   Majoituimme Centana Resort & Spa 
hotelliin.  Tieto viisituntia aiemmin onnistuneesti lähetetystä viisumianomuksesta napsahti kännykän sähköpostiin samaan aikaan kun nautimme hotellin tarjoamia alkudrinkkejä ja asetuimme taloksi.  Tuntuipas elämä mukavalta, pitkästä aikaa !   Alla kuvakavalkaadia hotellista, jota voin suositella.

Altaan takana meidän huoneen terassi

Kyllä kelpasi istuskella ja nauttia vihreistä mäisemista

Tällaiset oli maisemat

Hotellin toisen uima-altaan maisema oli riisipellolle jossa hanhiperhe touhusi ja meni hanhenmarssia ympäri peltoa.  Ne todellakin kulkivat jonossa ympäri peltoa hassusti  vaappuen. Nyt tiedän mistä sanonta "hanhenmarssi" on tullut.  Niitä oli hauska seurata.

Loistava, monipuolinen aamiainen nautittiin näin viehettävässä paikassa

Illallisella ensimmäisenä iltana.  Ihanaa oli päästä  juttelemaan pitkästä aikaa, hyvän ruoan ääreen. Ja minun tuurillani minulta katosi ääni.  Sini jutteli ja minä raakuin.  Ääni oli pois muutaman päivän.  Sitten menin apteekkiin ja ostin sellaiset dropit, että ääni palasi heti. En tiedä, että mitä myivät mutta tehokkaita olivat.  Balin apteekeista saa reseptivapaasti kaikkea, mitä tarvitsee.  Antibiooteista ja paniikkikohtauslääkkeistä lähtien.  Ei tullut ostettua mutta ehkä olisi kannattanut ostaa jotain varastoon.

Meillä molemmilla oli ollut etukäteen kaksi juttua, että mitä haluaisimme Ubudissa tehdä.  Cooking Class eli ruokakurssi sekä fillariretki vuorilta alas. Ja nehän me toteutettiin.  Muu aika meni uima-altaalla loikoillessa,  paikkoja tutkiessa sekä baareissa/ravintoloissa istuessa... siellä piti istua sateita paossa, sillä satoi joka päivä... paitsi juuri noiden kahden aktiviteettien aikana.  Kävi hyvä tuuri.

Ruokakurssipaikaksi valitsimme pienen paikan jossa kokkailtiin ulkokeittiössä.  Mä en millään muista paikan nimeä   (Sini:  jos muistat niin laita kommentteihin).  Se sijaitsi pienellä Jalan Monkey Forrest -kadun sivukadulla.   Meidän lisäksemme kurssilla oli viehettävä kanadalaispariskunta.

Kouluttaja oli hyvä ja antoi meidän oikeasti tehdä ruokaa eikä vaan ihmetellä

Lähdimme aluksi Ubud Market -markkinoille hakemaan tarvikkeita

Hieman eksoottinen hygieniataso paikallisilla ruokatiskeillä.  En ihmettele, että täällä lähes jokainen sairastuu Bali bellyyn eli mahatautiin.  Minä selvisin pienellä vatsan kaiverruksella enkä sairastunut.  Kävi hyvä tuuri.   Kun tarvikkeet oli hankittu kävelimme takaisin läheiselle kokkauspaikalle.

Maissia mössöksi

Tässä lopputulos.  Kaikki itse tehtyjä.  Aika tulista mutta herkullista !

Päivä päätettiin lounaspöydän ääreen.  Siinä vierähtikin pari tuntia tuotoksia nauttiessa ja juttu kulki kanadalaisten kanssa.  Tai siis muilla muilla kulki juttu ja meikäläinen raakkui jotain pientä väliin ja tyytyi vaan nyökyttelemään.    Oli kiva päivä.

Seuraavalla retkellä ei sitten enää istuskeltukaan herkkupöydän äärellä vaan hypättiin pyörän selkään.  Fillariretken aluksi meidän kuljetettiin autolla Kintamani tulivuoren kupeeseen aamupalalle.  Aika upea aamuherätys - vai mitä tuumitte ?

Danau Batur -järvi

Aika kivat maisemat aamiaisella

Tällainen  rinteisiin rakennettu riisipelto on tyypillinen näkymä Balilla

Aamiaisen jälkeen menimme autolla "kahvitehtaaseen" .  Balilla paahdetaan maailman kalleimmaksi sanottua kahvia nimeltä Coffee Luwak.  Kahvinpavut ova itseasiassa tuon alla olevan elukan ------  papanoita, jotka paahdetaan pavuiksi.  Eläin itsessään on peto, joten ei tehnyt mieli rapsuttaa.

Kahvitehdas nimeltä Kopi Luwak 

Papanoita paahdetaan tuntitolkulla. Aika erikoinen toimenkuva tytöllä - paskapapanoiden paahtaminen .......

Tässä sitä harvinaista herkkua sitten on.  Join kupillisen ja totesin, että kyllä minä pysyn edelleenkin Juhla Mokan kannattaja tai jos jotain kallista haluan juoda, niin pidättäydyn shampanjassa.

Kun kaffet oli juotu niin hyppäsimme pyörien selkään.  Vaikka Eco cycling tour  on 28 km  pitkä, niin reitti on vuorilta alas eli enimmäkseen saa istuskella satulassa, antaa painovoiman tehdä tehtävänsä ja napsia vauhdissa valokuvia.  Meillä kävi tosi hyvä tuuri ilman suhteen. Päivä oli vähän pilvinen eikä satanut.  Silti pyöränpäällä istuskelu oli aika hikoisaa puuhaa sillä ilmankosteus huiteli 100 % ja lämpötila yli 30 astetta..  Tällä retkellä saatiin  aika hyvän kattaus Balilaisesta arkielämästä.  Laskettelimma alas pikkuteitä viehettävien kylien läpi.  Kylissä ihmiset elivät normaalia arkielämäänsa ja pääsimme kurkistamaan oikeaan paikalliseen asumukseenkin.  Sieltä minulla ei oikein kuvia ole,  tunsin itseni yhtäkkiä tirkistelijäksi, kun pelmahdettiin ihmisten kotiin kurkistelemaan.  Tokihan se oli asukkaiden kanssa etukäteen sovittu juttu muttu silti minusta tuntui moraalittomalla mennä pällistelemään ja arvostelemaan heidän todella alkeellisen ja köyhän näköistä arkeaan.

Koululaiset palaa koulusta ja heiluttelivat fillaristeille

Tämä kuva jonkun perheen kotoa

Tässä kuvassa pilee eräs erikoisuus:  nimittäin tässä miespuolinen tekee jotain työtä. Yleensä äijät vaan istuskelevat.. kaduilla, rappusilla - ihan missä vaan ja naiset tekevät työt niin kylissä kuin riisipelloillakin.  Hyvin ovat äijät ulkoistaneet hommansa.

Taukopaikka riisipellolla.   Olen aina luullut, että riisi kasvaa jotenkin siellä vedessä, varsien alaosassa kuten perunat ikään.  Mutta ei, riisit ovatkin varsien yläpäässä  niinkuin viljat pellolla.  Ei mennyt hukkaan tämäkään reissu kun tuli oikaistua oma ajatusvirhe.

Temppeleitä oli joka puolella

Tässä kylässä on ahkeria miehiä !

Rouvat riisipellolla

Tyypillisesti lastattu perhekuljetus - sinne sekaan vaan fillareilla.

Onkohan kummissa tarpeeksi ilmaa ?

Pyöräily päätettiin Balilaiseen lounaaseen ja sen jälkeen väsyneet mutta onnelliset fillaristit kuljetettiin takaisin Ubudiin.  

Sieltä sitä tultiin alas.  Oli ihan älyttömän hyvä reissu.  Paras päivä koko kolmen viikon reissussa.  Suosittelen kaikille Balin matkaajille ja kuntoa tähän fillareissuun ei tarvita, kunhan köröttelee 28 km alamäkeä.




Seuraavaksi oli siirtyminen Balin  itäosassa sijaitsevaan Candidasaan.  Olin varannut sieltä majoituksen lähes viikoksi koska tarkoituksena oli piipahtaa sieltä myös läheiselle Lombokin saarelle snorklailemaan.   Aina ei mene niin kuin Strömsössä.   Eikä nytkään.  Ensinnäkin oli niin tuulista ja sateista, että ei ollut mitään asiaa lauttaan ... tai jos olisi ollutkin, niin snorklaaminen ei olisi ollut miellyttävää.  Joten unohdin saarireissun.  Olisi kannattanut unohtaa Candidasan reissukin sillä:  hotelli, jonka olin varannut (joka oli saanut hyvät arviot Bookin.comissa) osoittautui kamalaksi. Sen lisäksi, että se oli kamala siellä ei myrskyn takia ollut sähköä kuin ajoittain.  Mikä tarkoitti sitä, että mm. huoneen ilmastointi ei pysynyt päällä.  Valaistukseen sähköä ei niinkään tarvinnut, sillä jos sen ikkunattoman huoneen yhden ainoa lampun laittoin päälle (ja jos sähköä siis sillähetkellä oli) niin huone tuli täyteen jotain lentäviä sittiäisiä outoa valoilmiötä ihmettelemään.   No tätä kaikkeahan me ei vielä tiedetty kun hypättiin aamulla paikallisbussiin.

Bussikuski,  kyytiläiset ja tavarat suloisessa sekasotkussa

Kun saavuimme perille ihailimme kauniita maisemia ja särvimme yhden iso Bintangin puoliksi - tämäkin  idylli rikkoutui.  Kun olutpullo oli coolerissa ilman korkkia, niin seuraavaa lasillista siitä ei eää saanut.  Pullo oli nimittäin täynnä kärpäsiä.  Noh,  oliskin ollutkin varmaan lasillinen liikaa......

Kuva The Natia A Seaside hotellin uima-altaalta.  Maisemat olivat mahtavat mutta siihen se sitten loppuikin.  Kaikki muu oli sellaista tasoa, että päätimme siirtyä seuraavana päivänä muuallle. 

Candidasa vaikutti aivan kuolleelta kylältä, jossa parhaat turismin päivät on kaukana takana päin. En suosittele sinne menemistä - ajan hukkaa.   Me varasimme halvalla kuski ja auton käyttöömme päiväksi.  Kuski otti meidät aamulla kyytiin, kuljetti päivän temppelikierroksilla ja vei meidän illaksi Kutalle.   Olin majoittunut aiemmin Heikin ja Marjan kanssa White Rose hotellissa ja se oli hyvää tasoa.  Päätimme siis siirtyä sinne pariksi yöksi, ennen Sinin kotiinlähtöä.  Ympyrä siis sulkeutui hieman etuajassa mutta ainakin oli sähköä ja hyväksi havaittu hotelli tiedossa.   Kuvia autoreissun varrelta.

Tauko yhdellä Water Templesillä .  Kaunis oli.

Kuski vei meidän lounaalle aivan henkeäsalpaaviin maisemiin.  Kuva ei anna oikeutta mittasuhteille mutta korkealla oltiin ja kauniit oli maisemat.

Siinä sitä on temppelin portaita kavuttavaksi.  Tässä vaiheessa minä olin jo ihan täynnä temppeleitä.  Kiitos riittää.

Nöf, nöf auton lavalla

Näillä possuilla on de-luxe kuljetus

Kun saavuimme takaisin Kutalle, niin nautimme pari päivää ihanasta, siististä, sähköllä ja valaistuksella varustetusta majoituksesta. 
Sitten olikin Sinin aika lähteä kotiin ja minä jäin vielä tähän hotelliin neljäksi päiväksi odottamaan omaan kotiin pääsyä.  Loppuaika oli ihan ajantappamista.  

Viimeisenä iltana hotellilla oli Balilainen ilta..eli perinnetanssia ja -ruokaa.  Ihan hyvä päätös tälle reissulle.

Sitten olikin minun aika siirtyä lentokentälle. Olin niin väsynyt reissaamiseen, että minua ei edes jännittänyt tai kiinnostanut, että minkälaiseen kuulusteluun joudun turistiviisumin jatkamisesta.  Olisi voinut olettaa, että kyselevät vähän, että missäs rouva aikoo majoittua ja että millähän rahalla sitä yli vuosi reissataan ?  Eivät kyselleet mitään.... leima passiin ja kaunis hymy päälle. Kiitos.

Bali jätti minuun todella ristiriitaiset fiilikset.  Jos on joskus ajatellutkin sen olevat vain ja ainoastaan paratiisisaari,  niin se harhakuva tuli ainakin oikaistua.  Paratiisi paikoittain ja osaksi yhtä helvettiä.... mutta sellaista elämä(kin) on !