Kalbarri

Kaksi unelmaa yhdellä iskulla.

Kun uinti whale sharkin kanssa oli ohi ja elämys oli saanut aivoissa mittasuhteet,  niin voin sanoa, että ei se varmaankaan koskaan unohdu. Se näky kun tämä uskomatottoman iso möhkäle, maailman isoin kala, ui sinua kohti rauhallisesti hymy huulillaan. Olet siellä veden alla sen jättiläisen kanssa, sen omassa elementissä ja silti olo on silti ihan rauhallinen. Se on jotain sellaista mitä ei varmaan koskaan elämässään uudelleen koe. Onneksi päätettiin tehdä se retki, hinnasta huolimatta.  Ja kun  kuivan maan eläviä ollaan,  niin matka jatkui autoillen ja läheni loppuaan.

Matkaa Coral Baysta Kalbarriin on 673 km eli 7 tunnin ajorupeama.  Purimme leirin sateisen yön jäljiltä ja pääsimme yhdentoista maissa matkaan.  Vähän liian myöhään jos ajatellaan, että täällä ei ole mukava ajella pimeässä.  Kenguruparkojen kun on tapana pomppia teiden yli kurkkimatta tiellä kulkevia autoja eli kenguruvaara vaanii hämärillä ja pimeillä maanteillä.  Koska jotkut yksilöt ovat tosi isoja niin puhutaan peurakolaria vastaavasta tällistä, jos pahemmastakin.  Mutta matkaan lähdimme silti.  Minä pistelin villasukkia puikot viuhuen ja David ajoi.  Tulee halvemmaksikin näin, ettei rouva kaahaile ylinopeussakkoja toistamiseen.  Enää emme menneet leirintäalueelle vaan olimme varanneet  Kalbarri Reef Villas lomahuoneistosta majoituksen, joka oli kaksikerroksinen rivitalohuoneisto eli kodinomaista oloa omalla keittiöllä.   Aika luksusta teltan jälkeen (vaikka sauna puuttui)  mutta kyllä minä illalla kaipasin luonnonhelmassa istumista ja tähtitaivaan tutkintaa.  Nyt kökötettiin sohvalla ja katsottiin footya - paluu sivistyksen pariin siis.

Minun haaveeni oli päästä käymään Kalbarrin kansallispuistossa ja erityisesti siellä sijaitsevan luonnonikkunan eli Nature's Windown maisemissa.   Sinne mentiinkin  eikä mielikuvani alueen huikeista maisemista olleet yhtän liioiteltuja.  Aivan uskomaton paikka!

Kalbarrin maisemat ovat vaikuttavat.  Karua kallioista autiomaata niin pitkälle kuin silmä kantaa.  Ilma oli todella kuuma, joten ei tätäkään unelmaa tullut ihan helpolla täytettyä.  Ankara helle +39  (varjossa),  joka auringossa kertautui sietämättömäksi ja pienet joka paikkaan tunkevat pikku kärpäset tekivät menosta aika tuskaista.  Mutta kyllä oli sen arvoista.  Katsokaa kuvista. 

Nature's Window ja yksi unelma täytetty.

....molemmilla.  Takaa näkyy miten kansasllispuistoa halkova Murchison River on kesän jäljiltä aivan kuiva.

Ikkunalta jatkoimme  matkaa muutaman sata metriä eteenpäin, ilma oli liian kuuma pidemmän vaellusreitin tekemiseen.  Menimme läheiselle  mahtavalle kallionkupeelle istumaan ja auringolta suojaan.  Kyllä siinä tunsi  itsensä pieneksi kun istuimme kallionkielekkeen alla ja tuijottelimme Kalbarrin äärettömyyttä ja äänettömyyttä.  Aivan huikeaa.  Kivenjärkäleet ovat kauniita, niissä on kerrostuneena erilaisia kivilajeja, jotka tekevät niistä värikkäitä taideteoksia. Koska olin näkemästäni niin innoissani niin pakko ladata useampi kuva muistoksi.

 

 

 

 

Pieni on ihminen näin suuren ja mahtavan luonnon keskellä.

Istuskelun jälkeem poikkesimme vielä Z-Bend näköalatasanteella. Huikeaa mutta helle uuvutti ja oli pakko luovuttaa.

Tämän takia australialaiset puhuvat niin epäselvää englantia kun eivät voi liikuttaa suutaan, ettei kärpäset mene suuhun....... yök

Sitten olikin aika viilentävän merenrantaan ja kauas kärpäsistä. Kiersimme kaikki Kalbarrin kylän rantapointit ja kyllä oli näkemistä niissäkin.  Minulle tuli mieleen Great Ocean Roadin maisemat, jossa ajelimme minun ensimmäisellä Australian matkallani pari vuotta sitten.

Siellä se ranta häämöttää.

Automme takaikkunalla on kummankin maan liput. Piti nostaa tuulettumaan.

Island Rock

Natural Bridge

Illalla menimme paikalliseen pubiin syömään ja auringonlaskua ihailemaan.  Auringolasku oli ihana mutta ruoka ei.  Saimme kamalan vetisen kalamöllikän lautaselle  ja kun minä pyysin sen salaatilla, niin niin pahaa salaattia en ole syönyt ikinä. Kuulimme, että kala oli paikallista mutta se oli lähetetty Perthiin (600 km), käsitelty ja pakastettu ja sitten lähetetty takaisin.   Päätimme, että seuraavana iltana kokkaamme ihan itse paikallisesta kalasta illallisen.

         Auringonlasku  Kalbarrin tapaan.  Ei huono.

Lauantai meni ihan laiskotellessa. Olimme kumpikin älyttömän väsyneitä.  Reissaaminen ja helle oli tehnyt tehtävänsä.  Päivällä yritimme metsästää (ei siis kalastaa) tuoretta paikallista kalaa mutta se ei ollutkaan mikään helppo juttu.  Minä en voi ymmärtää, että miksi tässä maassa, joka on meren ympäröimä, on niin vaikea saada tuoretta kalaa. Kalastusliikkeestä saatiin sitten yksi puhelinnumero kalastajalle, jolla saattaisi olla tuoretta.  Hänkin oli laittanut kaikki saaliinsa menemään Perthiin mutta löysi pakastimen uumenista meille jotakin ja siihen oli tyytyminen.  Ei ole helppoa olla kalan ystävä näillä seuduilla.

Vaikka päivä oli mennyt huiliessa niin illalla raahauduimme rannalle kävelylle, simpukoita poimimaan  ja auringolaskua ihailemaan.  Minulla oli haaveena uiminenkin mutta sen jätin suosiolla, koska merenkäynti oli niin kova.

Suomen lippu korkealla - tai anakin T-paidassa

 

Heh, kameran linssiin jäi ravun lisäksi yhden ulkoiluttajan koira.

Olenko muistanut mainita, että näihin ei kyllästy.

Sinne se laskee. Aurinko laskee täällä nopeasti. Alle puoli tuntia ja säkkipimeää.

Pimeän tultua menimme majoitukseen ja kotikokki, perheen BBQ-master,  loihti maittavan kalaillallisen Red snapperistä.  Reissun viimeinen illallinen terassilla tähtitaivaan alla. Maukas päätös mahtavalle reissulle, joka oli ollut yksi elämäni upeimmista (ja on niitä jokunen tullut tehtyä).  Ai, että miksi?   No siksi,  kun Länsi-Australian luonto on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja suurta. Ei sitä osaa edes sanoiksi pukea - se pitää itse kokea. 

Paluumatkan maisemia 600 km

Tämä onkin viimeisiä reissuja tällä mantereella tällä erää. Jos joku asia jää harmittamaan niin minulta jää  länsirannikon pohjoisosan eli Broomen ja Kimberleyn alue kokematta.   Sen jälkeen voisin sanoa nähneeni kauneinta mitä Australia voi tarjota.  Jotakin jää vielä siis myöhempien vuosien haaveisiin.   Niitä reissuja odotellessa!