Snorklausta Exmouthissa

Kuten olen jo useasti vohkannut niin olemme Davidin kanssa hurahtaneet snorkeloimiseen.  Ja mikäs täällä on harrastaessa kun on valtameri vieressä.   Taitaa muuten jäädä tämä harrastus telakalle kun lähden Suomeen.  Exmouth on kuuluisa upeista rannoistaan ja snorklaajien paratiisin siitä tekee Ningaloo Reef  koralliriutta.

Ensimmäisenä päivänä menimme Lakeside nimiselle beachille.  Sinne pääsee Milyering Visitor Centren ohi johtavalta pikkuiselta hiekkatieltä.  Auto pitää jättää aika kauaksi eli parkkipaikalta joutuu kävelemään rantaa vasemmalle n. 600 metriä.  Snorklausalue on merkitty keltaisin tolpin ja poijuin.  Paikka oli oikea paratiisi vaikka oli kyllä pikkuisen tuskaista raahata tuoleja, aurinkovarjoa, eväitä, juotavaa ja uintivehkeitä kamalassa helteessä melkein kilometri.  Mutta kyllä kannitti. Rannalla ei ollut meidän lisäksemme kuin yksi perhe, joten oli rauhallista. 

Koralliriutalla snorkelointi on aivan uskomaton elämys.  Niin kauniita kasveja ja kiviä upean värisiä kaloja.   Uimme muuten pitkän pätkän mm. kilpikonnan perässä.   Lakeside on helppo ranta aloittelijoille.  Koska siellä ei ole voimakkaita merivirtoja niin vedenalaisen maailman tutkiminen on leppoisaa.  Meillä oli uusi vesitiivis (video)kamera käytössä.  Panasonic HX-WA-2  (3 m asti vesitiivis, joten se ei sovi sukeltelijoille).  Kamera on kätevä käyttää ja kuvien laatukin on maallikolle ihan riittävä.   Videoita en saa tänne ladattua (syystä jota en tiedä) mutta onneksi tuli otettua muutama kuvakin. Tykitänkin tässä useammalla kuvalla koska eihän tätä kaunista vedenalaista luontoa voi sanoin kuvata.  Olkaa hyvä.

Välillä ihan normiuintiakin, ei valittamista värimaailmassa - vyötärönympäryksessä olisi...

Meikäläinen oli kameran varressa kun kilpikonnan kanssa uimme... ai mistäkö huomaa?

Päivän saldona siis upeita kaloja ja kilpikonnauinti ja extrana näimme monta stingraytä eli rauskua sekä David bongasi mustekalan. Ne ovat myrkyllisiä ja usein ovelia kun osaavat vaihtaa värinsä aina sen mukaan, että minkänäköisen kiven päällä kököttävät.   Rauskutkin pelottavat, ei tee mieli myrkkyhännän lähelle.  Päivä oli mahtava.  Ei paljon paratiisista parane.  Jos joku enempää vapaapäivältään toivoo niin mitähän se vois olla?  Minä en keksi.

Pallukat Turquoise Bayn taivasosuudella eivät ole ufoja vaan vesipisaroita kameran linssissä, kun olin juuri tullut vedenalaisesta maailmasta rannalle

Seuraavana päivänä menimme Turquoise Bayn rannalle.  Se on henkeäsalpaavan kaunis pitkä hiekkaranta ja arvatkaa mistä nimi on tullut?  (tosin samanväristä täällä on joka rannalla). Turquoise Baylle on helpompi mennä kuin edellispäivän Lakesiden rannalle sillä parkkipaikka on ihan  kohdalla. Snorkeloinnin sanotaan olevan täällä hankalaa merivirroista johtuen.  Hieman enemmän joutui tekemään töitä päästäkseen haluamaansa suuntaan mutta meno on ihan turvallista,  kunhan ei mene rannalla olevan hiekkasärkän ohi.  Silloin merivirrat voivat kuulemma imaista koralliriutan välistä ulapalle.  Saimme  yksityiskohtaiset tiedot näistä merivirroista ja muista turvallisuusasioista Milyering Visitor Centeristä. Kannattaa poiketa. Oli oikein asiantunteva henkilökunta.

Koska tähän rantaan on helppo tulla ja oli pääsiäispäivä,  niin ranta oli tupaten täynnä porukkaa. Mutta se ei menoa haitannut.  Aurinkovarjo ja tuolit tanaan, leiri pystyyn ja veden alle. 
Alla toisen päivän satoa.  Nyt kun olisi fiksu niin osaisi nimetä näitä kaloja mutta kun ei ole,  niin olenpa hiljaa.  

Luovutin kuvaamisen suosiolla taitavammalle osapuolelle.

Pääsiäispäivän  saldona on myös rauskuja sekä pari kertaa pieni hainpoikanen.  Pieni?  No noin 1.5 metrinen. Minä aluksi säikähdin mutta rannalla olijat sanoivat, että se on vaaraton hai ja niitä vierailee usein ihan rantaviivalla.  Minä en ole ihan vaakuuttunut, että vaarattomia haita on olemassa.  Kyllä siinä sanassa on tällaisen Itämeren kasvatin korvassa pelottava kaiku.   Jäin miettimään, että kun sellainen "vaaraton"  hai tai myrkkyhäntärausku tulee vedessä vastaan,  niin kummalta puolelta kannattaa mennä ohi... olen aivan varma, että karkuun ei kannata vanhan könttyrän yrittää.  Eli pieniä jännitysmomentteja matkalla.  Turquoise Bay on erinomainen ranta koko perheen yhteiseen lomanviettoon.  Pitkä rantaviiva ja matalaa rantaa pienempienkin polskia.  Korallitkin ovat isolla alueella ja niitä riittää.  Suosittelen.


Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina menimme Oyster Stacks rannalle.  Se olikin sitten ihan erilainen maailma.  Ranta on aivan kivikkoinen.  Isoja kiviliuskoja ja teräviä pikkukiviä.  Rannalle sattuu kova aallokko,  joten veteen meneminen on todella haastavaa.  Tällä rannalla saa snorkeloida vain muutaman tunnin päivässä, nousuveden ajan.   Ranta on niin matala, että matalan veden aikaan ihmiset vahinoittaisivat arvokkaita koralleja.  Muutenkin koko Ningaloo Reefin alueella liikkuessa täytyisi pitää mielessä, että ollaan kansallispuistossa ja että korallit ovat helposti haavoittuvia.  Niiden päälle ei saa astua eikä vedessä ole syytä riehua. Ei vaikka tulisi mitä elukoita vastaan.  Eikä sieltä saa poimia mitään.  Minä kyllä nyt tunnustan, että otin rannoilta muutamia simpukoita vaikkei sitäkään kait olisi kansallispuistossa saanut tehdä.  Pakko minun oli - olivat niin kauniita.

Minun snorkelointini jäi sillä kivikkoisella rannalla vähän vähiin kun korva alkoi vihoittelemaan. Kävin asian tiimoilta aamulla Exmouthin päivystyksessäkin,  mutta kun minulla ei ole paikallista medicare/kelakorttia niin olisivat veloittaneet 190$ korvaan kurkkaamisesta.   No vakuutushan sen olisi maksanut mutta ajattelin, että katsotaan muutama päivä - jos menisi ohi kotikonstein.  Aikamoista telepatiaa tyttäreni kanssa.  Riikka tekstasi samana päivänä, että taitaa olla korva tuhellus.  Minun korvani vaivaa muuten edelleen, joten tänään sitten lääkäriin sen kanssa.  Oliskohan kannattanut hoidattaa heti.  Jatkossa laitan ostamani silikonitulpat korviin kun menen veteen.  Vältetään tällainenkin  turha vaiva. 

No niin mutta David snorklasi enemmän ja sanoi, että tällä Oysterin rannalla oli hänen mielestään kaikkein kaunein kasvisto ja eniten kauniita kaloja.  Ehkä sen takia, että kun se on niin vaikeakulkuinen, että ihmiset eivät ole käyneet sankoin joukoin sotkemassa luonnonrauhaa vaan se saa edelleen olla rauhassa.

Tällaista vedenalaista elämää pääsiäisen aikaan.  Kyllä kannatti kököttää autossa "muutama" tunti.  Ei meillä Perhissä ole näin upeita paikkoja.   Itämeren tilanteesta en ala edes paasaamaan mitään.   

Tiistai aamuna pistettiin leiri kasaan ja käännettiin auton nokka kohti etelää ja Coral Bayta.  Ennen lähtöä kävimme varaamassa päiväretken torstaille.  Retken jossa pääsisi uimaan maailman isoimman kalan Whale Sharkin eli valashain kanssa.   Sanotaan, että se päivä muuttaa elämääsi pysyvästi.  Saas nähdä.    Hei, hei Exmouth - toivottavasti vielä joskus elämässäni pääsen sinne uudestaan. Upea paikka!