Chittering Valley ja Avon Valley National Park

 Chittering Valley

Viime viikko piti olla säätiedotuksen mukaan sateinen.  No se oli kyllä jonkin verran pilvinen mutta luvattuja sateita ei tullut.  Tällekin viikolle luvattiin ankaria sateita.  Eilinen päivä eli maanantai oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin.  Fillaroin Kings Parkiin kamerani kanssa ja nautin lämpimästä auringosta luvatun sateen sijaan.  Illalla sitten taivas repesi ja vettä tuli oikein urakalla, niin kuin täällä on tapana. Pikku sateita ei tunneta - se on saavista tai ei mitään.   Näiden kehnojen ? kelien väliin sattui helteinen ja aurinkoinen viikonloppu.  Lämpötila kohosi +30 kieppeille.   Meidän viikonlopun agenda oli BBQ, footya, golfia sekä "Farmers Market on a Farm" eli maalaismarkkinat Chittering Valleyssä.  Se sijaitsee n. 60 km Perthistä pohjoiseen (tai oikeastaan koilliseen).  Chittering Valley on  Avon Valley National Parkin toisella reunalla, joten ajattelimme tutustua myös tuohon kansallispuistoon, sillä suunnalla kun ollaan...... no se ajatus ei ehkä olisi kannattanut.

Perjantaina istuimme joen rannalla  grillaamassa ja otettiin kaunis ilma /ilta "talteen",  kun luvattua sadetta ei tullutkaan. David's animal rescue osa II:  Bird Whisper (edellinen oli se koiran pelastus eräällä pyöräreissulla).  Grillille tullessamme Herra Hyväsydän huomasi loukkaantuneen linnun. Lintu jäi juuri auton töytäisemäksi.  Tokihan piti tutkia, että voidaanko raukan hyväksi jotain tehdä....vai pitääkö vallan auttaa luontoäitiä eutanasialla. Jalka oli pipi mutta ei sitten kuitenkaan laitettu lastaa, eikä autettu luontoäitiä vaan parkkeerattiin lintu pöydän alle turvaan puussa vaanivalta ilkeältä (toim. huom.) haaskalinnulta,  annettiin ruoan murusia ja aikaa toipua.  Toipuihan se ja pyrähti puuhun visertämään. Ja heh,  minun annettiin ymmärtää, että lisää birdejä on tulossa lauantaina golfkentällä :)  Perjantain loppuilta menikin sohvalla rötvätessä ja footya jännittämässä.  No rehellisesti sanottuna ei me sitä mitenkään erityisesti jännitetä, mutta kun kausi vetelee viimeisiään, niin onhan se ihan mukava seurata, että mitkä joukkueet raivaavat tiensä finaaliin.   Perjantaina toinen meidän lännen joukkueista eli Frimantle Dockers sai lähteä kesälomalle ja lauantaina saman kohtalon koki "minun" joukkueeni eli West Coas Eagles.  Kun minulla ei ole täkäläistä  perinteen tuomaa paloa mihinkään joukkueeseen, niin voin realistisesti todeta, että molemmissa peleissä parempi joukkue voitti.  Toivottavasti paras joukkue myös juhlii mestaruutta, mutta sitä ennen vielä muutama jännittävä peli tiedossa.

David's animal rescue

Lauantaina lähdimme sitten Wembleylle testaamaan viime sunnuntain pron tunnin oppeja.  Pelattiin koko kierros ja peli kulki molemmilla ihan mukavasti.  Siis tämä edellinen lause pitää suhteuttaa pelaajien perustasoon.  Onnistuneita lyöntejä molemmilla ja peli eteni nautittavasti.  Helle oli aikamoinen mutta 30 suojakerroin ja  sateenaurinkovarjon alla oli suojaisaa olla.  Viisi ja puoli tuntia ulkoilua yhdessä,  kylmä juoma klubin terassilla ja sohvalle footyn pariin.  Kiva päivä.   Olen niiiiin iloinen kun tuo kumppani innostui minun harrastuksestani ja voimme viettää kentällä aikaa yhdessä.

...sitten vielä polviin rentous, tasapaino ja siitä se svingi lähtee.....

Harvemmin maistuu kylmä sidukka paremmalta kuin helteisen viiden ja puolen tunnin kävelyn jälkeen.  Birdienkin todistettavasti näin -  mutta vasta tällä  19. väylällä

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan Chittering laaksoa kohti.  Siellä oli maalaismarkkinat Chirstos Valleyn viinitilalla    Nämä "Farmers Market on a Farm" -markkinat järjestetään vain neljä kertaa vuodessa.   Kun ajelimme kohti Chittering laaksoa,  niin ihastuimme molemmat alueen näkymiin.  Tie kiemurteli laaksossa ja ympärillä oli hevostiloja, viinitiloja ja vihreitä vehreitä vuorenrinteitä.  Kaunista kertakaikkiaan.  Totesimme molemmat, että jos jostain syystä ei voisi/haluaisi asua kaupungissa, niin tämä olisi paikka missä voisi olla mukava elää.

Markkinoille virtasi  kamalasti ihmisiä. Tiellä seisoi liikenteen ohjaajat  ja pelto oli täynnä autoja. Parkkipaikan saaminen oli työn takana.  Heräsi ensimmäisen kerran kysymys, että olimmekohan ihan oikeassa paikassa...  Seuraavan kerran kysymys heräsi, kun saavuimme markkinoille ja yhtäkkiä ämyreistä alkoi tulla zumbamusiikkia  tyyliin "nupit kaakkoon"   Paikallinen zumba instructor oli päättänyt antaa oppilaidensa kanssa näytetunnin.  Mitä oli tämä korvia huumaava meteli ja kornin näköinen hytkyttely maalaismarkkinoilla ???   Minä zumban suurkuluttajana tunsin suurta myötähäpeää rakkaan harrastukseni puolesta.  No joku muukin onneksi tunsi, koska volyymi pienennettiin ensimmäisen biisin jälkeen pieneksi ja ladyt saivat sheikata sen jälkee ihan keskenään ja me muut saimme nauttia kauniista Chittering Valleyn maisemista.

 Markkinat sinänsä olivat pieni pettymys.  Odotimme, että paikalla olisi useita kojuja joissa myytäisiin paikallisten tilojen hedelmiä/vihanneksia.  Tällaisia kojuja oli ainoastaan yksi.  Loput olivat hunaja/käsityö/leivonnais/taimuuta krääsää -kojuja joita on jokainen markkinapaikka täynnä.  Viinitilan viinejä sai ostaa ja maistella mutta helteisenä sunnuntaipäivänä viiniteema ei minua innostanut.   Viinitilan maisemat kylläkin.

Markkinameininkiä

Nämä olivat mielestäni markkinoiden parasta antia.... tosin hinta oli niin huima, että sinne jäivät puupelikaanit myyntitiskille. Kauniita olivat !

Kukkahattutädit markkinoilla (Riikka: minä EN ole tuossa kuvassa, kukkahattu unohtui kotiin)

Markkinoiden kahvila oli somasti viiniköynnösten (joita ei talvella ole) lomassa.  Kahvilaan oli niin pitkät jonot,  että päätimme ottaa autosta omat termarit ja eväät kehiin.

Huomasimme, että ylhäällä viinirinteillä oli ihmisä ja jonkinlainen tasanne.   Sinne siis markkinoita ja meteliä karkuun !  

Huomasimme myös, että paikalla oli tarjolla jeeppiajelua viidellä eurolla.  Hypättiin kyytiin ja pyydettiin kuljettajaa viemään meidät ylös vuorenrinteelle.  Voi että, miten hauska se kyyti olikin.  Olin ihan innoissani kun jyristeltiin pitkin rinnettä avojeepillä.  jihuu !

Eväsreppu lavalle ja menoksi

 

Tukkahulmuten taukopaikalle

Jeeppi teki kierroksen viinitilalla. Tämä kasteluallas on vain puolillaan vettä.  Pitäisi olla kuulemma tähän aikaan vuodesta täynnä.  Sadetta on tullut siis kaatosateista huolimatta liian vähän ja voipi olla, että viinin- ja maanviljelijät ovat kesällä pulassa.

Paras taksikyyti ikinä.

Ylhäällä oli kaksi hienoa kotkapatsasta...tässä toinen (arvaa kumpi)

En voisi kuvitella upeampaa paikkaa välipalalle.  Maisemat olivat niin mahtavat, että henkeä salpasi.  Onhan tämän vuorotteluvapaan aikana ollut useampiakin hetkiä, jolloin olen ymmärtänyt olevani onnen tyttö.  Tämä oli yksi niistä hetkistä.  Mykäksi vetää meikäläisenkin.

Tämä kuva ei tekstiä tarvitse !

Näihin tunnelmiin oli hyvä karistaa markkinahumu.  Lähdimme ajelemaan alueen läpi kohti Avon Valley National Parkia. Lähdimme toiveikkaana  tietä eteenpäin,  suunta kartalla näkemääni Emu Fallsia kohti.  Se olisi ehkä mielenkiintoinen paikka, ajattelin. Matkalla pysähdyimme ottamaan luontokuvia.  Tie kapeni ja pieneni mitä syvemmälle metsään etenimme.

Toinen ottaa kuvia ja toinen luontokuvia

Paikallisen tavan mukaan mitään teitä ei ollut merkattu.  Tiet pienenivät edelleen. Meillä oli  kartta sekä navigaattori.  Joopa joo.  Kummallakaan ei tehnyt mitään.  Kartalle oli merkattu tiet mutta kun niitä ei ollut merkattu maastoon ja tien koko alkoi jo muistuttaa kinttupolkuja, niin olimme ehkä kartalla ehkä emme.  Navigaattori oli lakannut näyttämästä karttaa jo aikaa sitten....se sanoi, että me ajamme lounaassa eli "Driving Southwest" !  Niinkö ?  Tuohon tietoon ei olisi teknisiä apuvälineitä tarvittu..  kele !  Kännykätkin olivat lakanneet toimimasta jo alkumetreillä.  Kun ajoimme möykkyistä pikkutietä tunnin verran niin saavuimme kartan mukaan kohtaan josta pääsee Emu Fallseille MUTTA  tielle oli laitettu puomi ja siitäpä ei päässytkään eteenpäin.  Eipä ollut tullut puomin laittajalle mieleen laittaa kylttiä edelliseen risteykseen, joka oli n. viisi kilometriä sitten, että tie poikki - NO THROUGH ROAD.   Eipä tietenkään,  vaan jokainen ajaa sinne erikseen kurkkaamaan ja toteamaan asian.  Grrrrr.......  Minä päätin, että Emu Falls ei ole ollenkaan kiinnostava paikka ja ainoa mikä sen jälkeen kiinnosti oli se, että miten pääsemme sieltä metsästä ja kinttupoluilta ihmisten ilmoille rikkomatta autoamme.

Kukaan ei ollut enää kartalla

No kun tunnin verran höylättiin niitä kinttupolkuja, niin tie alkoi levetä mutta vieläkään emme tienneet, että mistä kohtaa putkahdamme kansallispuistosta ulos, sillä navit ja kartat eivät edelleenkään kertoneet mitään. Putkahdimme kuitenkin yhtäkkiä kauniin kukkulan päälle ja upeat maisemat avautuivat edessämme.  Muistimme, että meillä on vielä lettuja kylmälaukussa ja kahvia termareissa.  Kiireet pois ja maisemia katselemaan.  Hyvä ruoka, parempi mieli. Mitäs tässä hötkyilemään kauniina kesäpäivänä.
 

Tässä kahviteltiin ja ihmeteltiin, että missähän ne "ihmistenilmat" mahtaa olla.  Ehkä tuolla alhaalla.

Kahvien jälkeen laskettelimma alas laaksoon ja viimein löytyi tienristeys, johon joku paikallinen oli omin pikkukätösin tehnyt kyltin "Perth" ja nuolen, että mihin suuntaan.  Joku muukin on  siis ollut eksyksissä,  mutta sehän ei vielä riitä siihen, että kunnan miehet laittaisivat teilleen kyltit.  Sellainen seikkailu Avon Valleyssä tai missähän me mahdettiin seikkailla ?  Taivas tietää, me emme. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin.  Ajelimme Swan Walleyn eli Perthin viinitilojen läpi kotia kohti.  Pysähdyimme Ugly Ducklingilta hakemaan mun lemppari kuohuviiniä varastoon pahan/hyvän päivän varalle - ohi kun ajoimme. 

Tällainen näkymä viinitilan ikkunasta.... Valtava puu ikkunan takana ja juuret meinaa tulla ikkunasta sisään.

Voi kuinka monta kertaa tämänkin viikonlopun aikana olen miettinyt, että miten onnellinen olen kun saan reissata ja harrastaa tuon kumppanin kanssa.  Onnentyttö.  Ehkä arvoa lisää se, että helpolla tämä ei ole tullut, eikä helppoa ole jatkokaan.  Mutta on ainakin kaiken  ponnistelun arvoista.

Nyt kun tätä kirjoitan niin taivaalta tulee vettä kaatamalla - hyvä niin, että viinitilat saavat kostuketta (jotta mekin saadaan seuraavasta sadosta kostuketta).  Kun reissulta tullessamme yritimme tutkia kartalta, että missäs sitä tuli oltua,  niin löysin tällaisen linkin.   Ehkä kannattaa sittenkin mennä vielä noita paikkoja koluamaan.  Kunnon kartat vaan mukaan - unohdetaan kansallispuistot ja keskitytään viinitiloihin.