23.9 Mitä ihmettä - syksy onkin keväällä !

Synttärikukat:  lempikukkiani Banksioita ja Kangaroo Bawseja suklaasydämillä höystettynä.  

Minä ja kaksoiveljeni ollaan syksyn lapsia (terveisiä vaan sinne Jyväskylään).  Kylmän ja pimeän syksyn tai kauniin ja kuulaan syksyn.  Kylmän ja pimeän, jolloin ihmiset siirtyvät kesälaitumilta sisätiloihin mököttämään ja seuraavaa kesää odottamaan.  Tai vaihtoehtoisesti laittavat sopivasti päälle ja lähtevät ulos nauttimaan syksyn kauniista väreistä  ja kuulaista illoista.  Sisällä sytytetään kynttilät lämpöä ja tunnelmaa luomaan ja nautitaan yhdestä meidän upeasta vuodenajasta. Asennekysymys. Tai sitten jotkut meistä vaan ovat luonnostaan syksyn lapsia ja jotkut taas eivät ollenkaan.   Minun mieleni vaelsin synttärini kunniaksi kotoiseen ruskaan ja viime syksyn ulkoiluretkiin Helsingissä, muutama kuva Meilahdesta ja Seurasaaresta.  p.s kuvankäsittelyohjelmaa ei ole käytetty, vaan värit ovat vain luontoäidin maalaamat. Tässä teille pala sitä synkkää Suomen syksyä !

Hmmmm jotain outoahan tässä oli,  kun tänä vuonna  juhlin syksyisiä synttäreitäni lämpimässä ja kauniissa kevät säässä. No juhlin kuitenkin, vaikka minä en ole koskaan ollut mikään synttärienjuhlija.  Jotenkin ajattelen, että eihän sitä ole kuin yhden yön vanhempi kuin edellisenä päivänä.  Miten niin vuoden vanhempi ?  Numerot ovat numeroita ja sanotaankin, että ikä on vain numeroita ja henkinen ikä eli mielentila merkitsee enemmän.  Varmaan näin onkin, mutta tokihan jokainen, jolla on jo enemmän elettyä elämää takana  kuin edessä (ainakin tilastollisesti) alkaa ymmärtää pikkuhiljaa elämän rajallisuuden. Kuinka siihen suhtautuu, se onkin toinen juttu.  Voi heittäytyä voivottelemaan ja odottelemaan kun raja lähestyy tai sitten pistää avoimin mielin täysillä menemään kaikki  jäljellä olevat kilometrit. Tokihan ikääntyvä kehomme tuo jonkinlaisia raameja kilometrivauhdille.  Nuorempana krempat tulivat ja menivät.  Nyt kun joku kohta kehossa alkaa krempata, niin se "kaveri" tuleekin jäädäkseen.  Tai ainakin sen häätäminen on huomattavasti kovemman työn takana.  Mutta siihenkin voimme vaikuttaa: pylly ylös penkiltä ja liikkumaan - jokainen voimiensa ja taitojensa mukaan.  Olisko tämä nyt sitten se klisee, että vierivä kivi ei sammaloidu.  Minä ainakin allekirjoitan tämän.   Vaikka kremppoja ei saisikaan vauhdilla karistettua, niin ainakin niitä on mukavampi raahata mukanaan, kun mieli on virkeä ja olo reipas..

Sen  olen myös huomannut, että iän myötä sitä alkaa olla itselleen armeliaampi.  Mikä ihana vapaus.  Eletty elämä saa näkyä ja siitä saa nauttia !  Oppii antamaan tilaa itselleen mutta myös toisille.    Nuoruuden musta/valkoiseen elämänasenteeseen tulee iän myötä kaikkia värisävyjä.  Ne tulee eletystä elämästä ja kokemuksista.  Pitää vaan nähdä kaikki ne sävyt ja kääntää ne voimaksi. (eihän tämä elämä tietenkään näin juhlaa aina ole, mutta teoriassa ainakin).  Tai sitten sitä tulee vaan laiskaksi eikä jaksa hötkyillä joka asian perään.  Tähän lainaan Anna-Mari Kaskisen runon jonka sain synttäritoivotukseksi. Tämä kiteyttää minun mietteeni.  Kiitos Seija !


Anna-Mari Kaskinen:
Uskalla olla avoin silloin kun aika on,
silloin kun ylläsi hehkuu kirkkaus auringon.
Uskalla lähteä matkaan itsesi antaen,
jokaista lehteä, kukkaa, ylväästi kantaen.
Uskalla ottaa vastaan kipeys rakkauden,
vaikka et tänään voi tietää mikä on hintansa sen.
Uskalla olla avoin.
Vaella luottaen.
Pulppuaa jokaiseen päivään
lähteesi salainen.


Vaikka en olekaan synttärien juhlija niin minulle järjestettiin ihana, toimelias ja minun näköinen juhlaviikonloppu.   Perjantaina leppoisa koti-ilta herkullisen ruoan parissa. Uggli Duckling kuohuviini,   meloni-prosciuttosalaatti,  lohta ja parsaa hollandaise kastikkeella sekä masikoita suklaadipissä jälkkäriksi.   Nam !

Lauantaina olikin touhun täyteinen päivä.  Pakkasimme retkeily- ja golfkamat autoon. Aloitimme sen aamiaisella Subiacossa.  Sieltä jatkoimme matkaa kohti  Point Walter golfkenttää.  Matkalla pysähdyimme  kävelyretkelle Mosman Parkiin.  Se on (öky)kaupungiosa, jossa emme olleet vielä käyneet.  Olin mennyt monta kertaa alueen  ohi jokea pitkin, kun olen matkannut lautalla Fremantleen, ja ihmetellyt, että onpas kaunista, olisi kiva poiketa. No nyt kävimme katsastamassa  alueen ja uudet BBQ paikat.   Aivan upeat maisemat ja kyllä oli kaunista.

 

Iltapäivä vietettiin Point Walterin golfkentällä lähellä Fremantlea.  Kenttä on 2x9 reikäinen, rauhallinen ja rento kenttä.  Peli kulki molemmilla hyvin ja parituntinen golfkävelyretki oli oikein nautittava.  Sitten kiiruhdimmekin footyn pariin Windsor hotelliin.  Rennosti pubin sohvalle kansallisurheilun pariin.  Nyt minun on sitten tunnustettava, että se on tapahtunut:  olen oikeasti innostunut aussiefootystä !   Ehkä tämä nyt vaan on joku mielenhäiriö, johon olen  finaalin lähestyessä ja jääkiekon puutteessa herkistynyt.   Päivän kruunasi illallinen viereisessä italialaisravintolassa.  Fiilisteltiin tänne tuloni  alkuajoilla - entisillä kotikulmilla kun oltiin.

Windsor hotelli South Perthissä

 

Ja ups, sunnuntai aamuna olinkin sitten jonkin kummallisen laskukaavan mukaan yhtäkkiä vuoden vanhempi.  Minua hemmoteltiin aamiaisella, lahjottiin golftarvikkeilla ja signeeratulla musiikilla sekä vauhdikkaalla "formula" Ultra Fast Kart  -ajoilla.   Se olikin ihan älyttömän kivaa.  Kummallinen sekoitus Kartingia ja formulaa.  Olen ollut aiemmin ajamassa  sisäkartingia pienillä autoilla ja pienellä radalla.  Nyt mentiinkin ajamaan isommilla autoilla ja oikealle, täyspitkälle V8 Supercar championship Barbagallon radalle.  Homma oli ammattimaista.  Koulutus, aika-ajot ja sitten kolme kuuden kierroksen kisaa.  Ajajia oli n. parikymmentä.  Siinä ei kuulkaa ehtinyt kivi sammaloitua.  Se oli menoa eikä meininkiä.  Auto oli yllättävän jäykkä kunnes renkaat lämpenivät ja sitten pistettiin kypärän visiiri kiinni ja menoksi. Vauhti kohosi suoralla lähes 100 km tunnissa.   Se oli tosi hauskaa mutta samalla jännittävää.  Jonkinlaisen fiiliksen kurveissa sai myös siitä, että mikä on formulakuskiin kohdistuva keskipakoisvoima.... täysillä sai pitää niskansa suorassa ja auton radalla - ei mennyt kertaakaan kurvit suoriksi.   Kurviin tullessa jalka pois kaasulta, pieni rullaus eteenpäin ja ja sitten taas täysillä seuraavaa shikaaniin.  Vauhti korjaa virheet !     Vaikka palkintosijoja ei tullutkaan, niin yksi kolmas lähtöruutu heltisi ja rutkasti iloa iltapäivään.   Se oli hauskaa, suosittelen niille jotka tykkäävät vauhtilajeista !  

Draiverini sai suloisen hupun

Tässä vaiheessa pikkuisen jännitti.... mutta sitten vaan ajopuku päälle ja hanaa !

.....Toi tais antaa mun voittaa keskinäisen kisan :)

Tulihan taas lisää kilometrejä meikäläisen mittariin. Ei pääse sammaloitumaan ei !  Jos paljon on tapahtunut sitten edellisen synttäripäivän, niin mitähän kaikkea ehtii tapahtua, ennen kuin seuraava synttäriaamu koittaa.   Jään jännittyneenä odottamaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.