Yanchep National Park

Rankkaa on elämä helteellä

Viime viikko on mennyt vähän ristiriitaisissa fiiliksissä.  Täällä WA:ssa oli  pitkä viikonloppu.  Nämä aussit osaavat hyödyntää vapaapäivät.  Tämän kertainen vapaa oli kuningattaren syntymäpäivävapaa. Sitä juhlitaan eri osavaltioissa eri aikaan eli sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että koska kuningattarella on oikeasti syntymäpäivä.  Täällä meidän osavaltiossa päivä ajoitetaan syys-lokakuun vaihteessa olevalle maanantaille.  Maanantaille siksi, että saadaan siitä aikaiseksi vapaapäivä.  Tokihan kuningataräidin syntymä, koska se ikinä olikaan,  vapaapäivän ansaitsee.  Maanantai oli siis vapaata ja luontoäiti helli meitä alkukesän ensimmäisillä helteillä.   Ristiriidan helteisestä vapaasta nauttimiseen toi suuri huoli.  Minun isäni oli ollut perjantaina pahassa pyöräkolarissa ja makasi sairaalassa.  Onneksi paikalla on läheisiä, jotka ansiokkaasti hoitavat niin tiedon kulun tänne maapallon toiselle puolelle kuin Papan hyvinvoinnista huolehtisenkin.  En lähde tässä nyt avautumaan mitä kaikkia tuntemuksia tällainen herättää, mutta sen voin sanoa, että sitä tuntee itsensä yhtäkkiä hyvin pieneksi ja koko tunneskaalalla mennään.  Ei tämä myöskään tätä paikallista parisuhdetta helpota.  En taida olla tällä hetkellä kaikkein helpoimmin käsiteltäva tyyppi. Olen lamaantunut.

Alkuperäinen suunnitelmamme pitkälle viikonlopulle oli lähteä hellettä karkuun yön yli reissulle Yanchep National Parkiin.  Kun tilanne kotimaan sairaalassa todettiin sunnuntaiaamuna vakaaksi, niin päätimme lähteä matkaan, matalasta mielialasta huolimatta.

Yanchep on 56 km Perthistä pohjoiseen oleva merenrantakaupunki (kaupungiosa).   Sen on perustanut miljardoori Alan Bond vuonna 1970  American Cup purjehduskisoja varten.  Kisat oliva vuonna 1977.   Tämä kysein Bond oli, timantti- ja öljybusineksineen aikakautenssa Gina Reinhard (tämä  meidän rakas maailman rikkain nainen, kaivosmoguli, joka on myös äskettäin ostanut yhden mediatalon, mikä on mielestäni pelottavaa ja antaa mahdollisuuden julkisen sanan säännöstelyyn, joka omista liikakiloistaan huolimatta loihe lausumaan juuri, että duunareiden pitäisi pudottaa painoaan ja juoda vähemmän, että Australian minimipalkkaa pitäisi laskea koska miksi maksaa enemmän jos afrikkalaiset haluavat tulla tänne tekemään töitä 2 aussidollarilla päivässä .  Näin se oikeasti sanoi, kuunnelkaa vaikka tästä linkistä  !! ).  Mutta nyt asia harhautui Reinhardiin kun Bondista piti puhua.  Bond siis osti aikanaan mm. televisiokanava Chanel Nine'n  1 biljoonalla dollarilla ja businesten romahdettua joutui myymään se takaisin 700 miljoonalla dollarilla.   Ei varmaan yllätys, että Bond teki konkurssin vuonna 1992 ja hänen henkilökohtaiset velkansa olivat 1,8 biljoonaa dollaria.  Ehtihän se heppu touhuta rahoillansa yhtä sun toista.  Teki mm. historian kalleimmat taulukaupat ostaessaan Vincent van Goghin taulun Iirikset  54 miljoonalla.  Hän rakennutti   mm. Bond Centerin Hong Kongiin - tunnetaan  nimellä Lippo Centre, nykyisen omistajan mukaan.   Bondin businekset olivat vähän hämärähommia ja herra löysi itsensä vankilasta syytettynä petoksista.

Minulle selvisi myös, että tämä Bondi oli naimisissa Hughes nimisen ladyn kanssa.  Jaahas, taas saan todeta, että intuitioon voi luottaa.  Täällä pyörii televisiossa joka ilta inhokki mainos, jossa Victioria Parkin autokauppias John Hughes kehuu autojaan.  Hän on valloittanut yhden kulmakunnan ko. kaupungin osasta kokonaan eri automerkkien kaupusteluun.  Inhoan niitä mainoksia ja käännän aina kanavaa kun herra tulee olohuoneeseemme louskuttamaan (tekohampaat ilmeisesti löysällä) halvoista autoistansa.  Sanoin alusta asti, että herra ei ole luotettavan näköinen, enkä koskaan ostaisi autoa moiselta niljakkeelta. No nythän selvisi, että sisko on ollut toisen hämärämiehen, eli Bondin kanssa naimisissa.  Ei ole puhtaat jauhot pussissa, sanon minä.  Oikein aavistin, ei mennyt hukkaan tämäkään viikonloppu kun asia selvisi.  Mutta toisaalta, ei ole uuden auton tarvistakaan,  joten hoitakoon Hughes vaan busineksiaan, kunhan pysyy pois meidän olohuoneestamme.  No onneksi Bond ehti ennen häkkiin joutumistaan laittaa alulle Yanchepin asuinalueen merenrannalla sekä kansallispuiston rakentamisen.  Siitähän me lähdimme nauttimaan.

Kansallispuisto on vähän erilainen kuin esimerkiksi John Forrest, jossa kävimme patikoimassa vähän aikaa sitten.  Siinä missä John Forrest on perinteinen luonnontilainen (jos niitä olutta särpiviä nahkaliiviheppuja ei oteta huomioon) kansallispuisto, niin tämä Bondin rahoittama paikka on  hieman kaupallisempi.  Eli siellä on mm.  9-reikäinen luonnontilassa oleva golfkenttä, hotelli, kahvila ja muita faciliteetteja.  Iso hyvin hoidettu puistoalue sekä kaksi cavea eli tippukiviluolaan

Lähdimme aamulla matkaan ja tarkoitus oli kiertää ensin golfkenttä, ennen kuin  luvattu  helle oikein iskee päälle.  Golf oli hauska.  Green fee eli pelilupa ostettiin itsepalveluautomaatista  ja  kortti leimattiin maksun merkiksi ennen lähtöä.   Kierros oli aika raskas,  koska aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli todella kuuma mutta eksoottinen 9-reikää.  

Kortit klubirakennuksen seinältä ja matkaan.   Ykkösväylä oli vähän kuivakka :)   En oikein tiennyt, että pitääkö noista hiekkakohdista lyödä hiekkamailalla kuten bunkkerista vai miten edetä.  Vasemmalla puiden alla oli n. kymmenen kengurua päiväunilla ja aurinkoa piilossa.

 Jotkut väylät olivat upeita kukkaloistossaan.   Ei meinannut millään hennoa lyödä palloa kun väkisinkin tuli töytäistyä kauniita kukkia samalla

Harmittaa kun tuli häirittyä söpöjen kenguruiden päiväunia.  Heh, aika eksoottista.

Kun saatiin kierros päätökseen niin majoituimme Yanchep Inn hotelli/motelliin.  Se koostuu päärakennuksesta, jossa on ravintola,  terassi,  pubeja ja yleisiä tiloja sekä järvenrannalla olevasta majoitusrakennuksesta.

Yancep Inn

Yanchep Inn  ravintolasali

Hotellin vastaanotto. Viihtyisää vai mitä mieltä olette ?

Majoitus oli ihan viihtyisässä huoneessa.  Poreamme ja pieni terassi josta näkymä järvelle.  Kengurut valtasivat pihan heti kun aurinko hieman laski.  Siinä ne yöpyivät ikkunan alla ja mutustivat raikasta ruohoa.

Kun istuin terassilla kirjaa lukemassa niin ihmettelin naapurin pihalta tulevaa kotoisaa puhetta.  Ei se ihan suomen kieltä ollut mutta kotoisen kuuloista "pakko"ruotsia. Vanhempi ruotsalaispariskunta yöpyi naapurissa.  Olivat juuri tulleet kahden viikon lomalle Australiaan.  Eli kovin skandinaavinen miehitys tässä kansallispuistossa.

Näkymä hotellin terassilta järvelle

Nämä kaverit natustelivat nurmikkoa koko yön.  Jaksaa taas nukkua helteisen maanantaivapaan.

Illan pimetessä lähdimme vielä pienellä  kävelylenkille.

 Tämä alla oleva Ruu on kuvattu säkkipimeällä käyttäen salamavaloa.  Meinasin nimittäin kompastua siihen, kun se oli syömässä pimeässä,  eikä tehnyt elettäkään väistääkseen, mokoma.  Pussi pullollaan, eli pikku Ruu siellä peesaa kyydissä. 

Ei - tämä ei ole sadetta vaan  hyttyset eli erittäin kipeästi pistävät/purevat mozziet tulevat kuvassa esiin kun käytän salamaa

No nyt on parempi. Ilman salamaa saadaan tälläinen seesteinen näkymä, jossa hyttysten sävyttämä todellisuus hämärtyy

Kansallipuistossa on useita vaellusreitteja pituudeltaan 2 km - 17.5 km.  Koska oli tulossa kuuma päivä (+36)  päätimme tehdä vain 2 km lenkin,  joka kiersi järven ympäri.  No se oli vähän pettymys, sillä reitiltä ei nähnyt järveä kuin alussa ja lopussa eikä siellä ollut paljon muutakaan katsottavaa eli luonnonkukkia ei ollut kummemmin bongattavissa.  No tulihan ulkoiltua viileän metsän suojassa ennen helteistä keskipäivää .

Näkymä luontopolun alusta. Seuraava kuva onkin tuolta pikkujärven toiselta puolelta.

Taustalla hotellin edustan nurmialueita

Kansallispuistossa on pari tippukiviluolaa Cavea.  Ne ovat pienempiä kuin esim. Margaret Riverillä sijaitsevat ja olivat kiinni.  Tai olisi siellä ollut tiettyyn kellon aikaan opastettuja kierroksia mutta emme jaksaneet jäädä odottelemaan  opasta. 

Luolan suu ja ovi on kiinni, pah

Kansallispuiston myymälä ja infopiste

Kahvila ja suklaamyymälä

Näiden kahden matkalaisten suunta on kaffeelle

Kahvila/suklaapuoti oli oikein viehettävä paikka ja degoreerattu kaikella vanhalla.

Minähän olen kertonut, että  täällä länsirannikolla ei ole koaloita.  Ne eivät ehdi itsekseen tulla Nullarborin tasangon yli tuhansia kilometrejä kun pitää nukkua ja syödä, eikä niitä ole haluttu tänne istuttaa, etteivät pirulaiset syö arvokkaita eukalyptuspuita sukupuuttoon.   Yanchepin kansallispuistoon on kuitenkin tuotu muutama yksilö.  Kuinka monta niitä siellä on, en tiedä mutta tarkkasilmäisimmät voivat bongata muutaman alla olevista kuvista.   Ihmeteltiin, eivätkö laajenna reviiriään ja karkaa mutta eivät kai viitsi kun elämä näyttää muutenkin niin rankalta.

Kukkuu

Zzzzzzzzz - ei jaksa matkustaa.

Zzzz ja Zzzzzz

ainakin Zzzzz ja Zzzzz näkyy tässä kuvassa

Puolenpäivän aikaan oli jo helteistä ja päätimme ajaa kotimatkalla Yanchepin beachille heittämään talviturkit.   No minä  heitin mutta voin kertoa teille, että vesi oli jäätävän kylmää. Ei siellä kauaa voinut killua... ja näin toteaa avantouimari - eli kylmää oli.  Ranta oli tupaten täynnä ihmisiä mutta löysimme kuitenkin hieman rauhallisemma paikan.  Huilimme vähän ja tyhjensimme kylmälaukusta eli eskistä loput eväät  välipalaksi.  Sitten suorinta tietä kotiin ja suojaan polttavalta auringolta.

Näin siis tuli kuningattaren synttärit juhlittua ja kesäkausi avattua.  Helteisen viikonlopun jälkeen lämpotilatkin on taas normilukemissa.   Elämä jatkuu, vaikkakin vähän varpaillaan.