Australian auringon alla: ISPS Handa Perth International

Kenguru menossa ykköstiille

Eilisen päivän vietin Karrinyup Country Clubilla eli golfkentällä tasokkaiden pelaajien seurassa. Olen usein katsellut kisoja telkkarista ja nyt olin tosi innoissani kun pääsin paikan päälle tunnelmaa haistelemaan. Meidän kylässä oli siis PGA Tour of Australasia ja European Tour osakilpailu nimellä ISPS Handa Perth International. Tuo sana ISPS tulee muuten sanoista: International Sports Promotion Society. Sen perusti herra Haruhisa Handa vuonna 2006 ja se on maailmanlaajuinen urheilun hyväntekeväisyysjärjestö. 25 vuoden aikana Handa on tukenut kansainvälistä golfia ja erityisesti sokeiden ja vammaisten golfharrastusta.

Kirkkaimmat tähdet täältä puuttuivat (Woodsit ja kumppanit) mutta taitoa ja tyyliä oli silti riittävästi. Tiistaina kävin kävelemässä kentän läpi ja katsomassa kun pelaajat harjoittelivat. Siis ne pelaajat, jotka olivat jo paikalla. Meidän kirkkain tähti Ilosen Mikko oli vasta matkalla. Seurasin Mikon twitteripäivityksiä ja olin vähän kauhuissani. Mies meinasi jäädä Hong Kongiin kun viisumissa oli ollut joku kirjoitusvirhe ja matka meinasi tyssätä siihen. Just joo, nämä viisumiasiat ovat näköjään kaikkien kiusana. Kovin tarkkaa ja vaikeata on tämä tähän maahan sisään pääsy. Loppu hyvin kaikki hyvin siltä osin. Hän pääsi keskiviikkona maahan mutta aikaa harjoituskierrokseen ei ollut. Pikainen kentän mittailu jalan ja torstaiaamuna klo 6.40 tiiaamaan. Huh huh, eipä käynyt kateeksi. 20 tunnin lento, jet lag, aamuyöstä ylös ja kisakierrokselle uudelle kentälle. Meidän aamukuuden aikaanhan siellä Euroopassa vedellään täysiä sikeitä tai yökukkujat eivät ole vielä edes ehtineet yöpuulle. Noilla eväillä Suomen tähti lähti kierrokselle ja tulos ei mairitellut +5 yli kentän ihannetuloksen. Putit eivät kuulemma kulkeneet lainkaan. Minä en torstain kierrosta nähnyt, kun en viitsinyt kaivautua lämpimästä sängystä siihen aikaan ylös. Huhkikoot ne kelle siitä maksetaan. Ilmaista huvia tämä ei katsojille ole sillä liput kisapäivään maksavat 49 aud eli noin 40 eur... viikonlopun paketin olisi saanut 79 audilla. (heh, siis ei Audilla vaan australian dollarilla). Minä olin niin innostunut asiasta, että päätin uhrata pienestä budjetistani yhden päivän kisalipun. Kyllä se sen arvoista oli.

Perjantaina lähtöaika oli 11.20 ja se on jo sopiva aika meikäläisenkin järjestää itsensä paikalle. Kenttä on meiltä n. 10 km päässä, joten ei ollut iso ponnistus huristaa motaria kisapaikalle. Olin iloinen, että olin käynyt jo tiistaina katsomassa paikat valmiiksi. Harmittaa kun en silloin ottanut kuvia kaikesta siitä tohinasta, kojuista ja katsomoista mitä tuollainen iso kisa pitää sisällään. Järjestelyt ovat nimittäin mittavat tämän tason kisoissa.

En ottanut kuvia en ja kisapäivinä kuvaaminen olikin sitten kiellettyä. Eli kaikki allaolevat kuvat on otettu salaa kännykkäkameralla joten ei ole hääppösiä tuotoksia. En kehdannut/uskaltanut kamalasti zoomailla tai kuvata, kun joka puolella oli henkilökuntaa kyttimässä. Toivottavasti en joudu näistä otoksista roviolle. Se on nyt ainakin selvää, että PGA Tour tasoisen kilpailun järjestäminen vaatii kamalasti työtä ja satoja ihmisiä häärimään.

Mikon peli alkoi loistavasti. Pelikavereina/kilpakumppaneina oli Ashley Hall Melbournesta, joka aloitti toisen kisapäivän tuloksella -4 ja oli kymmenen parhaan joukossa siinä vaiheessa. No Hallin peli hajosi kierroksen aikana ja hän putosi -3 (eli kolme alle kentän ihannetuloksen). Toinen pelikaveri oli Timothy Wood joka aloitti urakkansa + 2 tuloksella. Oli hauska kun caddyn liivissä luki T. Wood. Jokainen ohikulkija jäi hetkeksi ihmettelemään, että onko Tiger Woods kentällä :D Woodin peli kulkikin parhaiten ja hän lopetti päivänsä kentän ihannetukseen eli +/- 0

Mikko ja tummaihoinen lainacaddy matkalla greenille

Mikko siis aloitti altavastaajan asemasta mutta pelasi alun tosi hyvin. Tämä porukka aloitti urakkansa 10. teeltä. 4-5 ensimmäistä väylää Mikko pelasi parhaan tuloksen ja piti arvonnassa saamansa honourinsa (eli tiiasi ensimmäisenä). Oli mukava katsella. 15. väylällä (eli Mikon 6.) hän teki eaglen. Par 5 ja kolmella sisään. Vau !! On muuten ihan älyttömän hienoa nähdä livenä kuinka tarkkaa työtä pelaajat tekevät. Kaunista on katsoa niitä pitkiä kauniita kaaria ja pallo putoaa suurinpiirtein sinne minne on suunniteltukin. Ei noi 150-200 m sivallukset useinkaan rahvaalta onnistu. Tuon eaglen kohdalla vähän harmitti kun tätä ryhmää ei ollut seuraamassa kuin pari ihmistä. Mahtoi Mikko miettiä, että kuka hemmetti tuo kukkahattutädin näköinen tyyppi on, joka seuraa heitä. Repussani roikkui Finland tekstillä varustettu lippis, joten en tiedä selvisikö, että maanmiehiä ollaan ja nimenomaan häntä seuraan. Mutta mukana menin koko kierroksen. Aluksi kirjasin joka väylän tapahtumat kisaohjelman väyläkarttoihin. (ajattelin rustata golfystävilleni oikein kunnon kuvauksen tapahtumista) Aluksi siis kirjasin mutta sitten hukkui kynä eli en kirjannut enää ja sitten hukkui lopulta myös se kisaohjelma joten se siitä. Sääsyitte tarkemmalta kuvaukselta.

Hyvän alun jälkeen Mikon peli sitten hajosi väylälle nro 3 (eli tämän ryhmän 12. väylälle.) Aloitus auttiin, eli väylän ulkopuolelle joen penkalle, seuraava veteen, droppi ja siitä sitten hiekalle.. Voi ei. Jos tämä ei ollut Mikon väylä, niin ei mennyt paljon paremmin Hallillakaan. Hän jo vähän hermostui, kun ei kerralla päässyt hiekalta ylös ja heitteli mailaansa.

Vaikka Mikon peli ei kulkenutkaan joka väylällä niin kuin olisi pitänyt, niin hän kyllä osaa käyttäytyä. Ulkonäkö on erittäin urheilullinen ja käytös hillittyä. Miellyttävän oloinen pelaaja. Mukavaa katsella ja hyvää mainosta meille suomalaisille. Olin ylpeä.

Dropata pitää kun veteen meni, auts

Aina ei voi onnistua - huipullakaan

Taktiikkapalveri

Päivä oli ilman puolesta loistava. Hieman tuuli, mutta ei varmaankaan haitaksi asti. Aurinko paistoi, mutta ei kamalan kuumasti (+25 astetta). Yksi pieni sadekuuro, mutta se kesti vain viitisen minuuttia, joten ei haitannut. Kun olin kiertänyt tämän viisituntisen ja ollut jalkojen päällä koko päivän olin illalla aivan puhki. Amatooriainesta siis. Ammattilaiset kiertää, pelaa, keskittyy ja tekee tulosta eikä näyttänyt jaloissa painavan ollenkaan. Näin meni tämä kisa, mutta olisin todellakin suonut Iloselle hieman paremman onnistumisen, kun tänne asti vaivautui matkaamaan. Tulos +9 ei siis oikeuttanut enää viikonlopun kierroksille ja kotimatka oli edessä. Harmi.

Tuloksesta huolimatta minä olin erittäin iloinen, että sain kokea tämänkin ehkä once in the lifetime -tapahtuman. Kiitos.

Tässä vielä linkki toisen päivän jälkeen johdossa olevan Emiliano Grillon tyylinäytteistä - ottakaapa mallia.

Sanotaan, että golfkenttä on uhka ympäristölle siellä käytettävien kemikaalien takia. Minä vähän ihmettelen, että onko näin. Tällä golfkentällä oli ainakin elävää elämää pilvin pimein ja hyvin näyttivät kaikki elukat voivan.