Älä muuta viserrä

Minun on jo pitkään pitänyt koota yhteen postaukseen kuvia erilaisista linnuista.  Niitä on tullut napsittua matkan varrella.  Kauniita, hauskoja ja eksoottisia otuksia.   Kaikkia en nimeä, kun en ole varma tai en muista, että mitä ne ovat.  Parvekkeemme edessä on iso puu, jossa näitä kavereita istuu sirkuttamassa tai vaihtoehtoisesti raakkumassa.  Äänellään se lintukin laulaa.  Nyt kun on kevät tai oikeastaan jo kesä, niin ne sirkuttajat herättävät aamuisin.  Joskus liian aikaisin mutta onhan se mukavampi vekkari ja herätys kun iphonen viserrys.  Kirjailen kuvien väliin sekalaisia huomioita, tunnetiloja ja ihmetyksen aiheita -  niitäkin on taas matkan varrella kertynyt. 

Black-winged Stilt

Ibis

Tämä on Silky - aika söpö tipu

Tämän blogin kirjoitusprosessi on mietityttänyt minua.  Alunperinhän tämän piti olla vain matkamuisto minulle itselleni sekä kuulumiset lähipiirille eli perheelle ja kavereille. Eli niille ihmisille, jotka tuntevat minut, persoonani ja tapani ajatella. Joten ajatus kirjoittamisesta tuntui helpolta, tututhan osaavat lukea myös sieltä "rivien välistä" kun osaavat liittää mielikuviinsa kehonkielen.  Sehän ei vieraille välttämättä välity.  Tämä kirjoittelu on samalla myös eräänlainen tasaisin välein postattava kollektiivinen postikortti kotimaahan. 
Pikkuhiljaa on matkan varrella kuitenkin selvinnyt, että tätä lukee myös läjä sellaisia ihmisiä,  jotka ovatkin aivan vieraita minulle.  No tottakai voi lukea,  sillä  blogihan on julkinen.  Mikä tässä nyt sitten mietityttää ?   No se, että olen huomannut miettiväni enemmän, että mitä on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei. .... ettei vaan paljasta liikaa itsestään tai loukkaa ketään tai plaa, plaa, plaa. Joskus tuntuu, että olisi mukavampaa antaa vain palaa ja kirjoittaa hieman enemmän henkilökohtaista.  Ja niinhän minä kait olen tehnytkin.  Mitä siitä sitten jos on oikein hehkuttanut hyvää oloa ja jos täältä jostain syystä joutuisi tulemaan vaikka "häntä koipien välissä" kotiin... eli joutuisi syystä tai toisesta palaamaan yksin tai tapahtuisi jotain muuta, joka laittaisi aiemmin kirjoitetut tunnelmat, tunteet ja totuudet kokonaan uuteen valoon.  Hetkessähän minä elän ja ne tunnelmat mitä tuntee ja kokee juuri kirjoitushetkellä pitäisi osata laittaa paperille.  Jos joku tuttavapiiristä nyt pelästyi, että mitä ihmettä se siellä hörisee, niin no hätä - parisuhde voi hyvin.  Niin hyvin kuin se voi voida, tässä tilanteessa kun viralliset kotimaat ovat eripuolilla maapalloa.  Taitaa olla aikamoista säätöä ja paperisotaa tiedossa loppuelämän.  Se on tämän huvin  hinta. Ota tai jätä.  Tässä on ollut vähän nostalgiaa ilmassa kun kävin läpi tämän vuoden valokuvia ja voi kuinka paljon on ehtinyt tapahtua ja mitä kaikkea ihanaa ja uutta olen saanut kokea. Täytyy aina välillä ravistaa itseänsä hereille, että eihän tämä ole unta.

Ups, tämähän ei olekaan lintu vaan ruokaa kerjäävä kenguru :D

Mun lemppari on tämä pelottava Emu

Viinitilan asukkeja

Sinänsä tämä kirjoitusprosessi on aika hauska.  En koskaan tiedä kun aloitan kirjoittaa, että minkälainen juttu tulee.  Sitä vaan tulee.  Monta kertaa harmittaa kun on julkaissut kirjoituksen, teksti jää  pyörimään alitajuntaan ja sitten hetken päästä pullahtaakin idea, ajatus tai sanaleikki joka olisi ollut hauska laittaa tekstiin mukaan - mutta pois jäi.  Niin käy varmasti tälläkin kerralla.

Äiti ja untuvikko

Kuvien lataaminen on todella hidasta ja kun olen yrittänyt pitää periaatteen, että "kuvat puhukoot puolestaan", niin haluan laittaa niitä paljon mukaan.  Voi tsiisus miten kauan niiden lataaminen kestää.   Yleesä teen niin, että käytän yhden esim. siivouspäivän kuvien lataamiseen ja sitten laitan tekstit väliin.   Olen usein kirjoittamassa ulkona puistossa tai kahvilassa ja koska en useinkaan lue enää kirjoittamaani tekstiä (jotta se pysyisi freesinä) niin sinne jää valitettavasti kirjoitusvirheitä.  Se vähän harmittaa lukijan puolesta.   Eli "kirjoituskone" laulaa ja vastuu on lukijalla.  Ja ainahan on se mahdollisuus, että jättää lukematta jos ärsyttää.  Seuraava pikkujuttu minua myös mietityttää ja joskus myös pelottaa.  Kun kumppanini ja mahdollisesti joku muu suomenkieltä taitamaton laittaa tämän tekstin googlen käännösohjelmaan,  niin vastuu ei olekaan enää lukijalla.  Google nimittäin kääntää joskus tekstini tarkoituksen juuri päinvastaiseksi.  Onneksi asia erään ihmettelyn jälkeen selvisi ja nykyisin täällä kotona käydään tekstiä pääpiirteittäin läpi, jotta ei jää ihan hullua käsitystä google käännöksistä johtuen.  En tiedä mitä muut täkäläiset sukulaiset ovat mieltä teksteistä, joissa merkitys on kääntänyt häräpyllyä käännöskoneissa. Ups... ei ole kukaan vielä kuitenkaan katsonut pahalla silmällä.  Maksaiskohan joku, jos alkaisin täältä käsin päivittämään  tuota googlen suomi-englanti ohjelmaa. 

Tällaiset asiat ovat mietittyttäneet tämän päiväkirjan kirjoittelussa ja taas lähti tarina kulkemaan omia polkujaan - tästä EI pitänyt kirjoittaa vaan piti kirjoittamani yleisistä huomioista ympäristössä. Mutta teenkin sen toisella kertaa.    Ja sitten jos toistan itseäni itseäni, niin se johtuu siitä, että en nää muista mitkä päässäni pyörivistä asioista on jo tullut laitettua paperille.  Pitäisi ehkä lukaista kaikki pöpötykset läpi  - muistinvirkistämiseksi. 

Liz serkun pihalla on lintulauta ja eksoottinen ruokailija

Toinen asia mitä minun piti tässä postauksessa  pähkäillä  on suomalainen tunnettuus maailmalla verrattuna esim. muihin pohjoismaihin.  En nyt kuitenkaan sotke sitäkään asiaa tähän vaan teen  siitä myöhemmin oman jutun aiheesta napsittujen kuvien kanssa.  Annetaan lintukuvien olla nyt tässä pääosassa. 

Nämä mustat joutsenet näyttävät pelottavilta mutta ovat ihan kesyjä

City Farm Market on tämän kukon koti

Pelikaanit ovat ottaneet Burswoodin golfkentän majapaikakseen.  Niitä näkyy välillä yli kymmenen linnun seurueita ja se on aika vaikuttava näky. Muutamat niistä ovat kamalan isoja jytkyjä.

Suomalaisuutta on ollut tällä viikolla elämässä .   Lauantaina kokoonnuimme yhden ladyn kotiin pienellä naisporukalla, kuten edellisessä jutussa kerroin.   Voi miten oli mukava ilta.  Olen niin onnellinen, että olen tavannut nämä ihanat naiset.  Olemme  sekalainen seurakunta eri ikäisiä, erilaisessa elämäntilanteessa olevia, eri ammattikuntien edustajia. Sopivasti erilaisia naisia mutta  jotenkin niin samanlaisia.  Niin samanlaisia, että yhdessä olo on helppoa.  Se on aika mielenkiintoista, kuinka ryhmädynamiikka ja hengenheimolaisuus toimii joidenkin kanssa ja ryhmään valikoituu juuri ne oikeat  henkilöt, joiden kanssa yhdessä oleminen on mutkatonta ja  nautittavaa.  Ihanat Rautaiset Suominaiset - olette tärkeitä.

South Perthissä on puistoa mitä mittailla

Harvinaista herkkua - ei löydy Perthistä

Lizin lemmikki Bruce

Toinen suomijuttu tällä viikolla on golfin PGA tourin osakilpailu:   ISPS Handa Perth International.  Koko juttu olisi mennyt varmaan ohi minulta mutta veli vinkkasi, että Ilosen Mikko on kaupungissa.  Olen ollut ihan innoissani.  Tiistaina kävin kävelemässä kentän läpi kun osa pelaajista oli harjoittelemassa.  Ilonen oli vielä matkalla ja meinasi jäädä Hong Kongiin viisumivirheen takia.  No onneksi matka sai jatkua ja hän pääsi pelipaikalle mutta yhteenkään harjoituskierrokseen ei ollut aikaa.  Tänään oli ensimmäinen pelipäivä ja lähtöaika Mikolla oli 6.40 aamulla.  Ei käy kateeksi.  Yli 20 tuntia lentoa, jet lag ja uusi kenttä. Saas nähdä kuinka käy.  Huomenna ostan päivälipun menen paikalle ihmettelemään ja kiertämään Mikon yleisönä 2. kierroksen.  Jännittävää saada kokea tämäkin.  Tässä tänään ilmestyneessä lehtijutussa on muuten Ilosesta kuvakin 11. väylällä. Hienoa.

Kuka tässä on hidas ??

Spoonbill ja perheneuvottelu. 

Kings Parkista (kuvaaja Tuire)

Aika hyvä suojaväri

Kolmas suomijuttu tällä viikolla on meidän kuukausittainen käsityökerhon kokoontuminen.  Lauantaina taas puikot ja koukut viuhuu.  Olenko muuten kertonut, että aussilogiigan mukaan sukat kudotaan neljällä puikolla - eli silmukat kolmelle ja neljäs on kudontapuikko ??   Puikkopaketissa on vain neljä puikkoa. Kun Woolly Lattes'in  myyjä näki meidän kutimessa yhden puikon lisää niin ihmetteli, että sepäs on kätevää  kun tuolla tavalla on helpompi kutoa pyöreää sukan vartta - ai niinkö ?  Se on tämä aussilainen käytännöllisyys (lue: sen puuttuminen) taas tässäkin  -  ehkä.  Tai sitten business puhuu.  Täkäläinen joutuu ostamaan kaksi puikkopakettia yhden sijaan.  Paitsi, että ei kai nämä täkäläiset paljon kudo tai ei ainakaan niin paljon kuin Suomessa kun siellä lämpimiä vaatteita  tarvitaan enemmän.
 

Kainalot tuulettuu

New Holland Honeyeater

Nyt eletään jo lokakuun loppua.  Meillä on ollut jo muutama oikeinkin lämmin, kesäinen päivä.  Aurinkohan täällä paistaa aina - siis ellei satu satamaan.   Nyt sadepäivät ovat vähentyneet ja sadekuurot ovat enää todella satunnaisia.  Parhaiten kesän tulon huomaa siitä, että päivät ovat pidentyneet.  Kun aurinko nousee jo viiden jälkeen,  niin  ennen kuutta on jo ihana auringonpaiste.  Se tarkoittaa myös sitä, että Northbridgen aamuzumbat ovat alkaneet.  Tällä viikolla  näin matkalla ylläolevat heput sulassa sovussa baarin oven vieressä. Hauskan näköisiä. Olivatkohan tulossa vai menossa.  Minä niin nautin tuosta tiistaiaamun ilmaisesta raitisilmazumbailusta.  Jo matka sinne uneliaan kaupungi läpi auringon noustessa on elämys. Toivottavasti porukka jaksaa käydä, että eivät lopeta sitä. 

Tyypillinen näkymä aamu/päivä/ilta kävelyllä

Queens Park meidän lähellä.  Ihana keidas keskellä vilkkaita katuja. Lintujen paratiisi.

Näitä lokkeja mä inhoan. Ne kerjää ja tappelee ja on ahneita.
Samanlaisia kun  Helsingin  kauppatorilla.  Kesäkuisen vieraani Tuiren kameraan sattui kuitenkin muutama hyvä otos

Rainbow Lorrikee (Tuiren otos)

Ei kauhean luotettavan näköinen heppu

Suojavärit kohdallaan

Tämä on Red Tailed Black Cockatoo ja niitä oli vielä kuukausi sitten kaikki paikat täynnä marjoja mutustelemassa.  Nyt niitä ei ole juurikaan näkynyt.

Nämä kuvat Blue Wing Kookaburrasta on otettu tuosta samasta pihapuusta missä Black cockatoo mutusteli marjoja.  Touhusin jotain kotona ja minulle tuli tunne, että joku tuijottaa.... no niin tuijottikin - tämä söpöliini se istui pihapuussa ihmettelemässä

Tämä on kotoisan näköinen mutta hauskin lauluääni ikinä

Pysyyköhän näillä pystyssä

Tämmöisiä värikkäitä visertäjiä on tullut vastaan tämän vuoden aikana.  Arkinen  elämä on taas asettunut uomiinsa  ja isäukkokin päässyt sairaalasta kotioloihin.  Muutama muukin huoli vähemmän tai ainakin niitä on saatu siirrettyä tuonnemmaksi. Voi taas rentoutua. Tässä huushollissa oli alkuviikon flunssainen sänkypotilas... nyt on midud dedä ihan dukodda.  Saas nähdä, että onko tämä myötätuntoa vai onko ensimmäinen nuha vuosiin päässyt iskemään.  Täytyy ottaa rennosti lähipäivät.  Niin teen ja otan allaolevasta mallia.

Tämä kaveri kölli Kangaroo Islandin rantahiekalla