Puhelinlangat laulaa

Maisemat tänä lauantaiaamuna

Olen istunut tämän lauantaiaamun  kovinkin kotoisissa tunnelmissa.  Kuuntelen Radio Suomea ja Puhelinlangat laulaa 40-vuotis juhlalähetystä touhuten samalla  huushollihommia.  Voiko enempää suomalaista olla, kuin tämä legendaarinen lähetys, jossa kuulijat soittavat, kertovat perjantai-illan (tässä  juhlalähetyksessä myös yön ja lauantaiaamun) kuulumisiaan ja esittävät levytoiveita. 40-vuotta on pitkä aika. Tämä ohjelma kuului minun elämääni jo nuorena. Vanhemmat kuuntelivät lähetystä, kun valmistauduin jännittyneenä iltamenoilleni kartsalle (kuten silloin kaupungille lähtemistä kutsuttiin). Se on kuulunut myös minun aikuisiän perjantai-iltaan, aina kun olen radion äärellä sattunut olemaan.
Nyt kun kuuntelen ohjelmaa täällä Australian lauantai-aamussa, niin mielessä vilisee kummallinen sekoitus haikeutta, kotoisuutta ja kaihoa.  Tuli kamala ikävä edesmennyttä äitiä.  Tuli syyllisyys kun olen täällä ja iäkäs isäni makaa sairaalassa.  Tuli haikeus eletystä elämästä.  Tähän ohjelmaan liittyy niin paljon tilannemuistoja nuoruudesta ja tähän ohjelmaan liittyi aina kotoinen tunnelma.  Kultaako aika muistot, enpäs tiedä, mutta jos näin on tehnyt niin hyvin on tehnyt.  Puhelinlangat laulaa on meille kuuntelijoille yhtä kuin alkava viikonloppu ja kotoisat perjantai-illan askareet sekä lämpiämässä oleva sauna.  Kesällä mökin terassi ja pattereilla toimiva philips radio.   Talvella kotoinen lämpö, hämärä ja siivouspuuhat. Viimevuosina, kun asuin jo Helsingissä minulla oli tapana mennä keväisinä perjantai-iltoina Meilahden kallioille istumaan, tuijottamaan merelle ja kaihoamaan täällä australiassa, kaukana, olevaa kihlattuani. Korvanapeista kuuntelin Puhelinlangat laulaa lähetystä.  Ei ollut ollenkaan niin yksinäistä, kun sai kuunnella kotoisaa ja leppoisaa jutustelua.  Ihmisillä on ihania tarinoita jaettavaksi radion välityksellä.  Ihania kuulokuvia ja hyvää seuraa.

Juuri äsken tässä juhlalähetyksessä tuli Aikamies -yhtyeen  kappale Iltatuuli.  Ne ketkä ovat aikoinaan kuunnelleet  radion toista suosikkilähetystä, listaa,  muistavat tämän kappaleen.  Se riekkui listan kärjessä huikeat 90 viikkoa.   Kappale sinänsä on korni mutta se edustaa omaa aikakauttansa.  Nyt tämä Iltatuuli tuli minun läppäristäni  tänne australian raukeaan lauantai-aamuun.  Tunnemyrsky oli valtava.  Itku pääsi.  Niin suuri on musiikin ja radion voima.  Koko kotoinen eletty elämä oli yhtäkkiä läsnä ja kummallisessa ristiriidassa tämän uuden ympäristön kanssa.  Katson ulos, aurinko paistaa, lintu sirkuttaa pihapuussa.  Tulossa kaunis, aurinkoinen australialaispäivä.  Normaalisti ohjelmassa olisi ulkoilua, golfia tai retkeilyä.   Nyt kuitenkin aion viettää vielä seuraavat neljä tuntia näissä kotoisissa tunnelmissa ja antaa puhelinlankojen laulaa.  Tätä  en juuri nyt vaihtaisi mihinkään - mieli täynnä lämpimiä muistoja ja elettyä elämää.  Pysähdyn sen ääreen hetkeksi nauttimaan mielikuvista ja jättäydyn Perthiläisen lauantihumun ulkopuolelle.   Saunaan lähden kun ohjelma loppuu.