John Forrest National Park ja vapaa-ajan viettoa

Näkymä John Forrest National Parkista Perth Cityyn

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin kevättä on ilmassa.  No tällä viikolla oli kyllä paripäivää todellista takatalvea.   Myrskysi, satoi vettä kuin saavista, välillä ropisi rakeita ja ilma oli viileä.  Sekaan on mahtunut kuitenkin aurinkoisiakin päiviä ja olemme ulkoilleet urakalla sekä harrastaneet kaikenlaista.  Patikointia, fillariretkiä ja Scrabblen pelaamista.  Meillähän tuli tähän kolmen viikon ylimääräinen loma, kun työ vaihtui kaasukentältä kaupunkiin....minä en ollut asiasta ollenkaan pahoillani !
Viikko sitten varasimme ajan golfiin ja päätimme kuulostella, että josko Davidiä puraisisi golfkärpänen. Kävimme kiertämässä Wembleyllä 9 reikää.  Eihän tämä ihan ensimmäinen kerta ollut. Kävimme nimittäin toissa kesänä Helsingin (Kirkkonummen) Peuramaalla kiertämässä par kolmosen .  Jo silloin totesin, että pienellä hiomisella tuosta miehestä saisi ihan hyvää vastusta kentälle.  Tämä ajatus vahvistui Wembleyn kierroksella.  Meillä Suomessahan golf aloitetaan kurssilla, jossa käydään läpi perusasiat, swingit, chipit, putit, etiketit jne. Sitten kun on peruslyönnit hiottu riittävälle tasolle ja sääntökirja jonkinlaisessa hallinnassa suoritetaan green card ja noviisi on valmis yleisille kentille pelaamaan ja jatkamaan harjoituksia.  Totesin jo aiemmassa jutussani, että täällähän ei tällaista protokollaa ole.  Koska golf kuitenkin on laji, josta täytyy tietää muutamia perusasioita swingistä, mailoista ja kentällä kulkemisesta,  niin se hoidetaan täällä yksityistunneilla, jos hoidetaan.   No me hoidetaan..... eli  nyt on sitten varattu pron tunti sunnuntaille, jossa ammattilainen katsoo aloittelijan perusasiat kuntoon. Sitten vaan  omatoimista harjoittelua ja pelaamista.  Kivaa.  Innolla odotan yhteisiä kierroksia ja mukavaa vapaa-aikaa minulle mieleisen lajin parissa.

Mutta nyt taas luonnonkukkien ja patikoinnin pariin. Muutama viikko sitten näin parin suomalaisladyn upeita valokuvia lähellä kaupunkia sijaitsevasta John Forrest kansallispuistosta.  Se sijaitsee Perthin kukkuloilla ja olimme monesti ajaneet ko. tienviitan ohi älyämättä poiketa.  No viime lauantaina päätimme korjata tämän virheen ja kurkata paikkaa omin silmin.   Aamulla satoi, joten lähdimme matkaan vasta puolen päivän aikaan tarkoituksena tsekata paikka lyhyemmällä ulkoilureissulla, juoda päiväkahvit  metsässä ja mennä takaisin paremmalla ajalla ja ilmalla joskus uudelleen.

Kurvasimme parkkipaikalle ja sen laidalla olevaan kahvila-tavernaan karttaa hakemaan.  Taverna olikin aika hauska paikka - täysillä oikeuksilla olevan vanhanaikainen ravintola.  Etupihan pöydän äärellä istui kundiporukka nahkaliiveissään oluttuoppien ääressä. Olin aistivinani asiassa jokinlaista ristiriitaa kansallispuistotunnelman kanssa.  Eikä tarvinnut vetoa lyödä siitä, että heput istuisivat samoilla sijoillaan kun tulemme takaisin metsäretkeltämme.  Rakennuksen takapihalla oli terassi, jossa touhusivat kengurut, papukaijat ja monenlaiset muut linnut. Kävin moikkaamassa kenguruita ja lupasin tulla patikoinnin jälkeen uudelleen.

Parrot

Hah hauska kuvakulma - näyttää, että tuo Galah -lintu ratsastaa kengurulla mutta oikeasti se kököttää maassa Ruun takana.

Tavernan takapihan kengurut touhusivat omiaan. Monella oli jälkikasvua pussissa. Ne olivat söpöjä ja kesyjä, kuinkas muutenkaan.  "Hei, hei tulen takaisin ruokkimaan teitä "

Vaikka löytämämme kartat olivat vähän onnettomia niin tienviittoja oli ainakin riittävästi.  Koska päivä oli jo iltapäivän puolella,  niin päätimme kävellä  lyhyen Wild Flower walk -reitin  joka on vain n. tunnin mittainen mutta siihen pystyi yhdistämään käynnin pienellä Hove Falls -putouksella.  Polku on osa Eagle View -reittiä,  johon pitäisikin varata aikaa useampi tunti.  Siihen ei aika olisi riittänyt. Syyskuun aikana on siis tarkoitus palata tänne uudelleen. Sitten haluamme  tutkia reitit,  jotka vie luonnonpuiston putouksille sekä vanhaan rautatietunneliin.   Kansallispuistoon on mahdollista tutustua myös pyöräillen.  Jokapaikkaan ei pyörällä pääse mutta niille on varattu omat reitit, joten siinäkin ihan mielenkiintoinen vaihtoehto päiväretkelle.

Lähdimme siis matkaa tätä reittiä pitkin......

Metsä oli uskomattoman kaunis.  Siellä oli hiljaista paitsi, että linnut lauloivat, sammakot kurnuttivat ja heinäsirkat soittelivat viulujansa ja purot solisivat.  Musiikkia korville.   Ja koska kuvat puhuvat jälleen kerran enemmän kuin meikäläisen pöpötys niin tässä niitä tulee.....

Ylhäällä taustalla on parkkipaikka ja taverna

Tämä rata varmaan vie puistossa olevaan jännittävään tunneliin jonne sitten ensi kerralla

Luonnonkukat olivat vielä vähän vaatimattoman kokoisia.  Muutama viikko pitää vielä odottaa kunnon kukkaloistoa

Siellä City näkyy kun oikein zoomaa.  Matkaa n. puolen tunnin ajomatka

Tässä tyypillinen metsänäkymä John Forrest luonnonpuistossa

Polkua pitkin kapusimme eteenpäin. Jossain vaiheessa on metsäpalo pyyhkäissyt läpi. Luonto korjaa ja tuhkasta kasvaa uutta vihreää ja kauniita kukkia.

Taukopaikaksi löysimme kauniin kallion.  Seuraava kuva kallion pinnalta.  Luontoäiti on ollut taiteellisella tuulella - selviä ruusunkukkiahan siinä.

Taukopaikka oli täydellinen.  Varjoisa ja viihtyisä.  Ihana oikoa jalkojaan kävelyn jälkeen. Kahvien jälkeen matka kuitenkin jatkui

Kun reitti läheni loppuaan niin kurvasimme kohti Hovea Fallsin kallioita.

Kallionrinteillä näkyi muutama yksityisasunto... ei hassumpi paikka asua jos luonnonrauhasta tykkää

Pikku pahka

Yritin kurkistaa reiästä sisään...

... muta en sitten kurkistanutkaan

Tässä pidimme toisen kahvitauon.  Taustalla luonnonpuistoa jossa reittimme kulki.

Kengurunkakkaa... yök...

Pikkuhiljaa suuntasimme takaisin lähtöpistettä kohti.  Sateesta ei ollut enää tietoakaan vaan iltapäivä oli ollut loistava retkeilyyn.  Ei liian kuumaa ja ilma oli sateen jälkeen raikas.  Päätimme vielä pistäytyä kahvilassa kenguruita moikkaamassa - olinhan niille luvannut, että tulen vielä käymään.

Lähellä parkkipaikkaa ja tavernaa on näytillä vanhan tyylisiä asumuksia ja taukotupia

Luomupenkki

Jeeeee.... sä tulit kun lupasit..... me ollaan odotettu ja hain muutaman kaverinkin paikalle! 
(p.s ja  siellähän ne nahkaliiviheputkin istuivat sijoillansa seuraavan ja sitä seuraavan oluttuopin kimpussa )

No ?  saakos sitä mitää herkkupalaa ??   En antanut omasta eväsleivästäni kun niiden ruokkiminen on kielletty mutta annoin herkkupaloja niiden omista papanoista ja siemenistä.  Osansa tuli närppimään parrotit  eli papukaijatkin

Se oli sellainen lauantai.  Oikein kiva retkipäivä.

Sunnuntai oli täällä Australiassa Isänpäivä.  Koska kumppanini lapset asuvat eri puolilla tätä suunnattoman suurta mannerta ja lahjat oli toimitettu jo etukäteen,  niin me päätimme juhlistaa isänpäivää kaksistaan elokuvissa ja hyvän illallisen merkeissä.   Elokuvaksi valitsimme  Meryl Streepin uutuuden ? Hope Springs. Elokuva on  Suomessa nimellä "Lemmenlomalla".  Apua, kuka näitä käännöksiä tekee.  Hope Springs kertoo elokuvasta huomattavasti enemmän.  Se on tarina iäkkään pariskunna avio-ongelmista.  Eihän se mitään huipputaidetta ollut mutta kyllä siitä ajattelemisen aihetta sai.  Voin suositella meidän ikäisille ikäaikaihmisille parisuhdeterapiaksi.

Rakas tytär poikkesi välilaskullansa viikko sitten Perthiin aamiaiselle ja toimitti isänpäiväpaketit (herkut) isukille

Elokuvan jälkeen ajoimme Victoria Parkiin (kaupunginosa lähellä meitä mutta joen toisella puolella) ravintolaan nimeltä Broken Hill hotel.   Olimme ohi ajaessamme katsoneet, että mukavan näköinen paikka.  Jälleen kerran sellainen tyypillinen vanha, idyllinen  hotellirakennus, (joita täällä on joka kylässä) sekä viihtyisän näköinen terassi kadun vieressä.  Terassilla oli puupöydät ja se  jatkui hieman sisäpihalle suojaan. Siellä esiintyi laulaja akustisen kitaransa kanssa. Minulle tuli ihan laskettelukeskuksen after ski -fiilis.  Poika lauloi oikein hyvin. Mm.  Coldplaytä ja muuta mieleistä oli ohjelmistossa.  Erosi after skistä siinä, että suksia ei  näkynyt missään eikä kukaan tanssinut pöydällä eikä muuten kuulunut  suomipop -potpuria Katri-Helenasta - Frederikiinkään, joten me menimme sisätiloihin syömään.  Ruoka oli oikein hyvää.  Minä otin lohiannoksen ja isänpäiväsankari söi kunnon pihvin.   Sitten kotiin ja Scrabblen kimppuun.  Olemme innostuneet pelaamaan tuota sanapeliä - hyvä tapa kartuttaa sanavarastoa. Vaikka pelaaminen on meikäläiselle hieman haastavaa, niin pelaaminen onnistuu ja on siitä varmaan jotain hyötyäkin näille vuorotteluvapaa-aivoille.

Broken Hill Hotel

Hotelleista puheenollen.  Tämä Kalgoorlien reissusta tuttu hotelli on myynnissä. Jos jollekin nyt pärähti into perinnehotellin emännäksi Kalgoorlieen, niin voin toimittaa lisää faktaa asiasta.

Tuleva viikonloppu meneekin sitten musiikin merkeissä.  Perjantaina menemme katsomaan suomalaista acapella laulantaa kun Rajaton esiintyy Perth Concert Hallissa ja laulaa Abbaa.  Olen ihan innoissani !

Sunnuntaille luvattiin pitkästä aikaa kunnon auringonpaistetta. Kings Parkissa on kuukauden kestävä Kings Park Wildflower September festivaalit.   Ajattelimme mennä ensi sunnuntaina viettämään leppoisan päivän  puistoon picnicille ja livemusiikka kuuntelemaan.   Siellä on  syyskuussa joka sunnuntai joku bändi esiintymässä.  Tällä kertaa kaksi:  The Brow Horn Orchestra sekä Odette Mercy & Heer Soul Atomics.   Kuullostaa ihan minun musiikilta joten sinne siis sunnuntaina.

Musiikkielämyksistä kuulette varmaan seuraavaksi. 

p.s. tätä kirjoittaessani sain viestin Suomesta.  Veljeni tytär on saanut pienen tyttären viime yönä.  Tervetuloa sinä pieni ihminen meidän sukuun ja tähän suureen maailmaan !   Vanhin veljeni on vähän hassu "sanaseppo".  Minkähänlainen sekopää siitä nyt tulee.  Harmi kun en ole paikan päällä kuulemassa.  Väitti, että isoäiti on eniten sekaisin - mitenkähän se oikeasti on.