Hajatelmia viime viikolta

Nyt on siis "ulkomaan"reissut reissattu ja vielä pari kuukautta aikaa jäljellä tätä elämänvaihetta.... ja tätä blogia.  Mitään infoarvoa tästä ei kenellekään reissaajalle enää ole,  koska kirjaan ylös vain omia arkisia askareitani valokuvin - omaksi muistoksi.  Reissut on reissattu ja jäljellä on vaan henkistä valmistautumista tämän jakson loppumiseen ja yeistä asioiden selvittelyä.

Tämä postaus on hajatelmia eli hajanaisia ajatelmia - niitä näitä viikon varrelta.  Minä olin vähän tuhma ja napsin kuvia myös autolla ajaessani.

Viime viikon torstaina täällä oli vapaapäivä ja ANZAC -day eli päivä jolloin muistetaan veteraaneja.  Olimme paraatia katsomassa.  Meikäläinen on sellainen kaikissa kollektiivisissa tapahtumissa liikuttuja, joten siellä minä nyyhkytin naama märkänä eturivissä. Minä nyyhkytin ja veteraanin vilkuttivat iloisesti reitin varrella hurraavalla yleisölle. Mikä ihme siinä on, että mua alkaa aina itkettämään paraateissa ja suurissa yleisötapahtumissa.  Tästä australialaisille tärkeästä päivästä kirjoitin vuosi sitten enemmän, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa,  mutta muutama kuva jotta voin halutessani jälkeenpäinkin liikuttua jos siltä tuntuu. 

Perinnettä sukupolvelta toiselle. Lest we foret... että emme unohtaisi.

Musiikista vastasi mm. useat säkkipilliorkesterit. Waltzing Matildaa monesta tuutista.

Vietnamissa palvelleita

Tämä on koko perheen tapahtuma ja ihmisiä on paljon - vauvasta vaariin.

Hiljaiseksi pistää.

Kulkue päättyi Langley Parkin länsipäähän.

Alkuperäiskansan edustaja.

Olimme reissussa fillareilla.

Koska syksy on saapunut, ilmat ovat viilenneet, (jesh!) ja sateitakin saamme,  niin ajattelin hyödyntää viime perjantaiksi luvattua auringonpaistetta menemällä Cottesloen rannalle päiväkävelylle. Suunnitelmana  puoli tuntia tarpomista Scarboroughin suuntaan ja takaisin. Oli muuten rankkaa pohjelihaksille kävellä upottavalla hiekalla.  Puolen tunnin kävelyn jälkeen jouduin vähän hämmennyksiin.  Katsoin jo kaukaa rantaviivalle seisovaa kalastajaa, että ihan kuin tuolla äijällä ei olisi simmareita jalassa.  Noh, ei kait....ehkä se näkymä johtui vaan auringonhäikäisystä. Kun kävelin lähemmäksi huomasin, että yksi nainen nousi uimasta ilkosillaan.   Häh?  Olin ulkoillut nakurannalle.  En edes tiennyt, että Perthissä on sellainen.  Keskellä pitkää beachia, siis noin puolen tunnin kävely Cottesloesta pohjoiseen päin, on nudistiranta-alue.  Olin hieman hämmennyksissäni kun viipotin rantaviivalla uima-asussa aatamin sijaan.   Jaahas, tulikin se puolen tunnin aikaraja täyteen, pyörähdin ympäri ja lähdin ympärilleni vilkuilematta  tulosuuntaan takaraivossa ajatus, että joku on musta lammas  eikä kuulu joukkoon.   Ai, että miksi olin hämmentynyt.  No siksi kun täällä ollaan uimapaikkojen pukuhuoneissa ja kuntosaleilla todella häveliäitä alastomuuden suhteen.  Mutta ne taitaakin olla eri ihmiset jotka siellä käy. 

Meiltä on Cottesloelle n. 10 km. Rantabulevardia mennään.

Perhin keskustan joenranta-alue on yhtä työmaata. Elizabeth Quay valmistuu 2015 ja on huikea 2.6 biljoonan projekti.

Mount Bay road

Meri häämöttää ja vasemmalla Drive-in bottle shop eli paikallinen laiskan miehen alko

Entrystä sisään, tilaus auton ikkunasta ja ei tarvi peppua penkistä nostaa kun on keissi takaluukussa.  Kätevää mutta en tällä kertaa poikennut. Urheilemassa kun ollaan!

Syksy on tullut - ranta on aika autio.

Näitähän täällä WA:ssa riittää. Hiekkarantoja kymmeniä kilometrejä. Täällä ranta-alueita ei ole valjastettu turistirysiksi hotellein, Gold Coastin tapaan, vaan nämä rannat ovat hyvin luonnontilassa ja paikallisten käytössä. Onko se beachien hukkakäyttöä, en tiedä mutta minä nautin tästä vaihtoehdosta enemmän. 

Helikopteri päivystää ja suorittaa haivalvontaa.

Rakastan kerätä ja tutkia simpukoita. Ne ovat todellisia taideteoksia. Kuvassa kävelyn saldoa ja kysymys kuuluu: mikä ei kuulu joukkoon?

Kun palasin viltille, laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin kännykän kautta YLEn uutiset. Kun uutiset loppuivat, niin minulle tuli hölmö olo, että suomen kieli jatkuu siitä huolimatta, että sammutin radiokanavan..... outoa.  Otin napit pois korvista ja toden totta, jostain kuului tutun kuuloista puhetta. Vieressä oli suomalainen pariskunta - lomalla täällä ja tyttärensä luona käymässä.  Vaihdettiin vähän kuulumisia ja huomasimme asuvamme Helsingissä lähes naapureina. On tämä maailma niiiiin pieni. Kun ajelin kotia kohti sain puhelun pomolta Helsingistä, työnalla olleet toimenkuvan rukkaukset on saatu onnelliseen päätökseen. Iloisia uutisia minulle ja tuuraajalleni. Mutta tulipa taas kova koti-ikävä - tunnin sisään  kaksi tuulahdusta kotimaasta on hieman liikaa pienelle ulkomaanelävälle..

Perjantai-ilta meni laiskotellessa telkan ääressä.  Aluksi footya ja sitten lisää kotimaisia yllätyksiä.

Perinteistä perjantai-illan huumaa ja rentoa oloa.

Kun olin yömyöhällä sulkemassa televisiota niin voi ihmettä - taas kuuluu suomen kieltä ja lapphalaisittain väännettynä..... mitä siellä vohkataan lapista ja Suomen metsistä?  NITVltä tuli ohjelmaa Storan Enson tekemistä avohakkuista lapissa.  Jos joku ulkomaalainen saa ensimmäisen kosketuksen Suomen maahan tämä ohjelman kautta, niin kamalia roistoja ja riistäjiä ollaan.  Varmasti hakkuissa on tehty virheitä mutta ohjelma oli kyllä sellaista propagandaa ettei paremmasta väliä.  Tuli jotenkin myötähäpeä olo.  Ehkä jonkin verran Stora Enson puolesta mutta kuitenkin enemmän ainoana faktana esitetyn mielipideohjelman puolesta.  Tai kun en taustoja tiedä enkä nähnyt koko ohjelmaa niin voi olla, että mielikuvani ei vastaa totuutta.  Muutama kuvakaappaus television ruudulta.  On varmaan tälläkin kolikolla kaksi puolta.

Lauantaiksi oli luvattu sadetta mutta heräsimme puolipilviseen raikkaaseen aamuun. Lähdimme kävelylenkille joen ympäri. 

Graham Farmer Freewayn kevyenliikenteen väylä sillan alla. Taustalla golfkenttä.

Burswoodin golfkentän kohdalla koin aikamoisen järkytyksen.  Huomasimme, että se upea, melkein keskellä kaupunkia oleva vihreä keidas oli aivan autio.  Kenttä on suljettu!  Kuulin aiemmin, että Burswoodin kasinorakennuksen omistava liikemies suunnittelee alueelle uutta jalkapallostadionia ja huippu aparthementhoksia. En tiennyt, että rakennustyöt alkavat jo nyt.  Tai alkavatko, en tiedä mutta  kenttä ainakin suljettiin.  Tämä on jotain, mitä minä en voi ymmärtää.  Että pitää jalkapallostadion rakentaa kauniin viheralueen päälle. Siitä virhreydestä ovat saaneet nauttia muutkin kuin golfarit.  Tässä kaupungissa olisi varmaan ollut tilaa footystadionille jossakin muuallakin. Ja tarvitaanko sitä stadionia edes?  Mitä tapahtuu Patersonsille - hyvälle toimivalle stadionille aivan keskustassa.  Toivottavasti en ole enää täällä sinä päivänä kun ensimmäiset kaivurit tulevat tonkimaan vihreää kaunista aluetta, jossa elelee myös sadoittain vesilintuja ja joka on rauhoittava keidas lenkkipolun varrella.  Surullista mutta ei auta - money talks. Voisin vaikka toimittaa yllämainitun saamelaisvastaiskuohjelma -tyyppisen Burswoodin suojeluohjelman paikalliseseen televisioon tämän asia puolesta... ja tällä kolikolla on vaan yksi puoli - minun näkökulmasta.

Vesilintuja Burswoodissa.

Kuva viime keväältä. Sniif.....

Järkytyksesta huolimatta jatkoimme matkaa ja jouduimme keskelle leikkimielistä vesihiihtotapahtumaa.  Olihan hienoja esityksiä!  Alla muutama.

Naisjoukkueen taidonnäytettä.

Hienoja hyppyjä.

Kävelylenkin kruunasi "kotikanaalimme"  Claisebrookin altaassa uiskentelevat delfiinit.

Asumme kauniilla alueella East Perthissä. Puistoja, vihreätä joen rantaa ja paljon huikean kalliita ja kauniita asuntoja. p.s. Meidän ihana kotikolomme ei kuulu niihin.

Koti häämöttää tien päässä.

Tällaista viime viikolla.  Nyt lähden kauppaan ostamaan tarvikkeita perunasalaatille.  Lauantaina suomalaiset kokoontuvat vappupiknikille Kings Parkiin.  Perinteitä kunnioittaen - vaikka vähän jälkijunassa.  Ihanaa!  Tiedossa simaa ja tippaleipiä hyvässä seurassa.  Viime vuonna juhlimme rankkasateessa saas nähdä kuinka tänä vuonna käy.