Olipa kerran - Once upon time

Nyt kerron teille sadun:

Olipa kerran kaksi pikku, pikku monsteria, jotka asuivat Australian Perthissä.  Pikku, pikku monsterit eivät olleet pahoja hirviöitä. Ne rakastivat mennä joen rantaan, pistää grillin lämpimäksi, nauttia lämpimästä säästä,  katsella auringonlaskua ja nauttia grillin antimista....eivätkä tehneet pahaa kellekään.  Tänä kyseisenä päivänä pikku, pikku monsterit menivät jälleen kerran  joen rantaan.  Ilma oli kaunis ja tyyni.  He grillasivat ja grillasivat kunnes ilta pimeni.  Juttelivat rauhallisesti - niin kuin vain kiltit monsterit  keskenään  juttelevat ja nauttivat kauniista maisemista. Aurinko laski mailleen.

Ilta pimeni ja pimeni...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun grilliherkut olivat valmiit ja pikku, pikku monsterit olivat täyttäneet pikku, pikku vatsansa, päätti toinen monstereistä lähteä tutkimaan lähiympäristöä.   Oli pimeää vain kuu valaisi taivaalla.  Sirkat sirittivät heinikossa mutta muuten oli aivan hiljaista.  Toinen pikku monsteri istui pöydän ääressä ihailemassa tähtitaivasta....kunnes...... kuuli  yht'äkkiä kummallista ääntä.  Jostain puiden kätköstä kuului omituista ääntä ja  naurua.  Mitä ihmettä...... se oli pimeässä pelottavaa ja samalla hetkellä puiden siimeksestä ilmestyi jotain todella kauheaa.......!!!!!!!!

Mitä ihmettä!!!!  Monstereita metsässä.   Pelottavaa...... kunnes tämä toinen pikku, pikku monsteri huomasi, että  pelottava metsän olio hymyili - hymyili ja nauroi.  Naurussa oli jotain tuttua, eikä ollenkaan pelottavaa.  

Pelokas monsteri huomasi, että metsän siimeksessä olikin Rakas, oma kaveri.  Niin he lähtivät taivaltamaan kotia kohti.

Pimeässä, kauniissa ja taianomaisessa illassa nämä kaksi pikku, pikku monsteria huomasivat, että ei ollutkaan mitään pelättävää.  Voi, mikä ihana ilta!

 

Ja elivät ehkä elämänsä onnellisena loppuun asti.....   sen pituinen se!